Tiistaina oli aikamoisen hiljaista päivällä ja sain olla piisissä yksikseni. Kaikesta en taaskaan kerennyt kuvaa ottamaan, mutta tässä muutamia:
Siellä oli uusia tuttavuuksiakin, kuten härkäruukku! Sen kanssa kuuluisi olla muussia, mutta nämä asiakkaat tahtoivatkin perunansa eri tavalla. Sitten sieltä löytyy myös jo tutuksi tullut french burgeria, vihersalaattia, talon jälkkäriä.. myös etanoita olen tehnyt määrän x sekä kuuden että kahdentoista kappaleen pannullisia vaikken kuvia olekaan julkaissut. Ja alimmassa kuvassa on vasikanmaksaa :)
Aiemmasta tekstistä muuten unohtui mainita, että vuoroni alkaa yleensä aina sillä, että alan käymään vetareita läpi ja kirjoitan ylös kaikki mitä tarvitaan lisää. Ja sitten alan täyttelemään niitä. Ja minun kanssanihan kerkesi pari viikkoa samaan aikaan olemaan kaksi nuorisopuolen opiskelijapoikaa (jotka siis vielä jäivät sinne jatkamaan) ja minä kyllä heitäkin käskytin ja jaoin tehtäviä ettei mitään, hups :D En tiedä mitä toppia olivat suorittamassa, mutta ainakaan en koskaan nähnyt heidän kokkaavan muuta kuin omat annoksensa. He vain tekivät esivalmisteluhommia.
Sain siis tehdä annoksia kaikessa rauhassa, kunnes kouluttaja pyyhälsi paikalle tarkkailemaan puuhiani. Käytän taas vanhaa ex-kollegani ilmaisua "meni loikka sekaisin", sillä jännityksenhän se iski siihen päälle. Tiedän että osaan, mutta alan epäillä heti kaikkea tekemääni kun tiedän olevani erityisen tarkkailun alla ja sen näkee.
Kouluttaja tuli kreivin aikaan. Hän näki kun hoidin 7 hengen tilauksen. Tässä tilauksessa poikkeavaa oli se, että yksi henkilö oli gluteeniton ja kalaton. No hänelle meni hänen toiveestaan alkupalana vihersalaatti kun muut söivät täällä blogissakin tutuksi tullutta Benella kirjolohitartarta:
Kas noin. Hieman hankalaksi tämän tilauksen teon teki tarjoilija, jonka kanssa emme ehkä olleet aivan samalla aaltopituudella. Tai emme siis kommunikoineet kunnolla. Mukava nainen on hän! Siitä ei ollut kyse. Mutta joo. Kävin hänen kanssaan viemässä näitä alkupaloja pöytään. Se oli aika kuumottavaa..
Pääruoaksi neljälle tuli kuhaa, kolmelle karitsapihviä. Kuha-annos onkin täällä aiemmin vilahdellut, eli siinä on tattiohratto, herneitä ja pikkuporkkanoita. Karitsapihvin kanssa on omena-sipulipyreetä, herneitä ja porkkanoita sekä lohkoperunoita. Muistanette sen gluteenittoman. Hän söi karitsapihvin, joten jätin hänen piffinsä pyörittelemättä pankojauhoissa, kuten se siinä annoksessa kuuluisi tehdä. Siis pyöritellä. Otin tähän pihviin myös värin ensimmäisenä. Ja pidin omalla pellillään ja käytin aina eri otinta. Tottakai. Gluteenittomuus ei ole leikin asia! Voihan olla, että joku on gluteeniton vain "huvikseen". Tai että saa vaan vähän mahavaivoja. Tai sitten voi olla keliaakikko ja siinä on terveys vaakalaudalla jos keittiönväellä ei ammattietiikka ole kohdallaan. Joten aina tietysti suhtaudutaan niin että murunenkin on liikaa.
Kuten sanoin, tarjoilijan kanssa oli ehkä vähän kommunikointiongelmia kun koin ettei hän selvästi minulle kertonut aina että missä mennään siellä salin puolella. Mutta sain annokset tehtyä hyvässä ajassa ja kävin taas viemässä kaksi lautasta tarjoilijan kaverina. Itseasiassa jollakin kerralla vein kolme lautasta. Olikohan alkuruokia... en muista enää.
Sillä välin kun asiakkaani söivät, tein muuta. Tein alkuruokia, jälkiruokia, heittelin tiskiä sisään ja ulos koneesta, lämmittelin lisää kastiketta piisiin jne. Kouluttaja näki siinä kivasti miten niitä annoksia teen tuollaisessa normaalitilanteessa. Tosin sanoin sitten arviointikeskustelussa että olisipa siellä keittiössä ollut kamera muulloin mistä näkisi miten rutiinilla ja hyvin osaan hommat hoitaa kun ei tarvitse jännittää.
Kun tuli käsky heittää jälkkärit tiskiin, niin ryhdyin tuumasta toimeen:
Ne perinteiset mustikkajäädykkeet jotka Suomi 100 -menuun kuuluvat. Nämä ruoat siis kuuluivat kaikki siihen menuun taas, jotka tässä tilauksessa tein.
Taas menin viemään annoksia pöytään. Tsädäm, tilaus oli siinä! Samoihin aikoihin kouluttaja ilmoitti että lähtee. Selvä pyy. Paniikinomaisesti minulle tuttuun tapaan aloin heti miettiä mitä kaikkea tein väärin. Illalla kun menin kotiin ja sänkyyn, napisin siitä vieressäni nukkuvalle henkilölle (joka oli siis hereillä kun napisin) miten pelkään etten ollut tarpeeksi hyvä. Etten osannut tarpeeksi hyvin. Olisi pitänyt osata paremmin! Siinä kävi moka, ja siinä ja siinä! Teinköhän senkin väärin? Osasinko yhtään mitään?!?!!?!??!?
Kysyin tarjoilijalta että miten ruoat olivat maistuneet. Olivat pitäneet kaikesta muuten, mutta yksi kuha oli kuulemma ollut liian vähäsuolaista. No se tietysti on makutottumuskysymys, että sille minä en oikeastaan mitään voi. Kolme muuta kuhaa kuitenkin olivat olleet sopivan suolaisia.
Ja kas niin. Kello oli 20.00 kun pääsin vihdoin ruokataukoa pitämään. Olin siis tullut töihin 13.30 ja vielä oli puolitoista tuntia työpäivää edessä. No ei se mitään, maistuipa ruoka erityisen hyvältä kun oli ennen sitä hoitanut sen tilauksen pois alta ja sai sitten hetken hengähtää.
Noniin ja sitten tämä päivä, eli keskiviikko.
Menin aamupäivällä töihin. Minut ystävällisesti ohjattiin taas piisiin ja siellähän minä huiskin menemään koko päivän.
Tein paljon muutakin. Ruiskuhaa, kuhaa, grillipihviä, pippuripihviä..
Tuossa alimmassa kuvassa näette briossia ja mätiä sekä vihersalaatin. Nämä menivät alkuruoaksi hotellin myynti- ja markkinointijohtajalle ja hänen seuralaiselleen. Pääruoaksi heille meni toiselle kuhaa ja toiselle poronvasapaistia. Tarjoilija vinkkasi että voisi olla hyvä idea että kokki kävisi viemässä heille annokset. No minäpä sitten laitoin tarjoiluhanskat jälleen käteen ja lähdin. "Teille oli kuhaa, noin olkaa hyvät. Ja teille poroa. Oikein hyvää ruokahalua" Siinäpä vuorosanani siinä tilanteessa.
Kas niin. Jälkkäriksi heille meni se annos x 2 jota en ollut kertaakaan tehnyt aiemmin. Nimeltään cafe gourmant. En kerennyt kuvaa ottamaan, mutta se on aavistuksen monimutkainen annos siksi, että siinä on niin monta komponenttia. Siinä on keksi, suklaamokkavaahtoa, mokkahyytelöä, mini creme brulee, vadelmakastiketta, rahkajäätelöpallo sekä espressoa pikkuisessa kipossa. Tai tässä tapauksessa sitä oli molemmilla tuplana, eli vähän isommassa kipossa.
Kun tarjoilija oli vienyt jälkkärit, tenttasin häneltä mitä olivat sanoneet ruoasta.
"Kaikki oli upeaa, kaikki oli ihanaa" Ok :D Ja siis tämä ei ollut tarjoilijan itse keksimää, vaan nämä asiakkaat oikeasti olivat vähän ylitsepursuavan kehuvia. Kun vein pääruokia silloin aiemmin, he kehuivat jo silloin miten upealta annokset näyttävät. (No kiitos vain! ;))
Ja nyt en jaksa kirjottaa mitä kaikkea muuta tein piisissä päivystäessäni koska työvuoron loppupuolella kouluttaja tuli arviointikeskusteluun ja todella lyhyen aikaa sain jännityksessä odottaa lopputulemaa joka oli tidididididiiiiiii K3!
Nyt pidän radiohiljaisuutta pari viikkoa. Palataan asiaan tammikuussa uuden työssäoppimisen merkeissä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti