Pop up -ravintola ulkomaalaisvieraille ja rikkoutunut tiskikone

Tämä viikko olikin aika normaalisti poikkeava, sillä koulullemme tuli venäläisiä vieraita Pietarista samanmoisesta koulusta kuin missä itse opiskelemme. Heitä oli 17 ja loput 8 oli oman koulumme henkilökuntaa.

Maanantaina hoidimme juoksevia asioita kouluun liittyen. Puhuimme henkilökohtaistamisista, työssäoppimispaikoista ja sovimme tuon pop up -menun työnjaon. Yllätyksenä pääsimme myös oppimaan paikalliseen kukkakauppaan asetelmien tekoa ja teimmekin pienet kukka-asetelmat sinne keskiviikkoiseen kestitykseen.

Tiistaina olimme yhdessä koulun opetuskeittiöistä tekemässä esivalmisteluja keskiviikolle, jolloin oli se varsinainen serviisipäivä. Minä ja luokkatoverini S vastasimme alkupalasta, joka oli savuporomoussea, saaristolaisleipämurua ja karpaloa. Jälkiruokana oli inkivääri-juustokakkua, joka jostain syystä epäonnistui sen tekijältä, niin minä tein sen sitten uudestaan. Lisäksi alunperinkin tein siihen kakun päälle hillottua porkkanaa koristeeksi.

Keskiviikkona paukkasin koululle jo klo 12 koska oli Margit Kojon vetämä nelituntinen teoriapläjäys ja kyllä kannatti mennä! Hän puhuu juuri kaikesta sellaisesta joka minuakin kiinnostaa ja minulla onkin nyt ostoslistalla paljon kaikkea mitä täytyy isommasta kaupasta etsiä, kun ei meidän omasta sellaisia löydy. Suomessa on kyllä oikeasti tarjolla paljon todella hienoja raaka-aineita, joita emme tajua kunnolla ottaa käyttöön vaikka niillä helpostikin saisi korvattua osan tutuista jo käytössä olevista raaka-aineista.

Tuon erittäin informatiivisen nelituntisen jälkeen kävin vaihtamassa kokinvaatteet päälle ja suuntasin siihen samaiseen opetuskeittiöön jossa olimme esivalmistelut tehneet. Meillä oli koko porukalla kaikki esivalmistelut niin hienosti tehtynä, ettei suurempaa hämminkiä siinä päivän ja illan aikana ehtinyt tapahtumaan. No jotain pientä, mutta ei maata kaatavaa. Ja johan olinkin jo pari viikkoa elänyt ilman sitä jännitystä ja painetta joka tuollaisessa annosten kokoamisessa tulee niin se oli ihan hauska buusti taas omaan tekemiseen!

 Annoksemme sai kovasti kehuja.

Pääruoasta en kerennyt kuvaa ottamaan, sillä lämpimän ruoan annosten kasaus on aika hektistä ja minäkin siinä avustin milloin laittamassa nieriää lautaselle, milloin koristetimjameita.

Jälkkärit odottamassa lähtöä.

Serviisin, astioiden pois keräämisen, tiskaamisen ym siivoamisen jälkeen pääsimme lähtemään kotiin ja kello näytti silloin 22.30.

Torstaina sitten kello herätti normaalisti klo 5 ja tarvoin aivan käsittämättömässä loskamäärässä töihin. Loskaa oli niin paksu kerros, että tuntui ettei olisi edennyt ollenkaan. Kun matkaa oli enää ehkä sata metriä, kengät alkoivat päästää vettä sisään. Kiva.

Menussa seisoi torstaille perunamuusi, broileripihvit ja currykastike. Muusi oli varattu minulle, joten eikun tuumasta toimeen.

 Muusiperunat pataan keittymään ja ruokakermat ja margariinit valmiiksi hollille. Ja suola jotan en kuvaushetkellä ole vielä hakenut. 

Tässä olen alkanut jakamaan muussia jo lähteviin pakkeihin. Hyvää muusia tuli vaikka itse sanonkin ;)

Kun lähtevät ja omat muusit oli jaettu, alkoi tietysti se padan pesu. Itseasiassa pesin tuon vieressä olevan pienemmänkin, kun siinä kastikkeen tehnyt kollega lähti jo seuraavaan puuhaan ja minulla ei ollut muuta siinä vaiheessa. Ja tarvitsin sen pienen padan seuraavan päivän välipalakiisselin tekoa varten. Aimo annoksen aina päivän työajasta haukkaa nämä patojen pesut, koska pesen ne yleensä kahteen kertaan päivässä.

 Nyt olen saanut padat puhtaaksi ja pienessä minulla on tekeillä maitokiisseli. Se saostettiin ohrakkaalla. Tein tätäkin hommaa aivan yksinäni sillä emäntä oli lähtenyt ties mihin koulutukseen ja muut olivat tiskissä tai salissa ja yksinäni varasin ne astiatkin missä kiisseli päiväkoteihin ja toisen koulun iltapäiväkerhoon kuljetetaan. Kun olin ne raijannut kärrille valmiiksi (allaoleva kuva) varmistin minulle tuttuun tapaan toiselta työntekijältä että näyttääkö oikealta. Ja oli kuulkaas aivan oikein! Kävin itsekin kyllä listoilta katsomassa että paljon on väkeä missäkin ryhmässä välipalalla mutta haluan aina varmistaa, just in case.

Ja eipäs sinä päivänä juurikaan muuta. Padan sain pestyä juuri ennen kolmea ja siitä oli sitten hyvä hilpaista lapsia hakemaan. Tiskikone enteili pahaa toiminnallaan ja yksi työntekijä sanoikin että hän aavistaa pahaa. Soitettiin korjaajalle mutta hän oli sitä mieltä että "sitä vähän nostatte ja laitatte takaisin, kyllä se toimii" -tyyppisesti ja homma oli sitä myöten selvä.

Perjantaina oli ruokana kaalilaatikkoa ja yksi työntekijöistä oli tullut hieman aikaisemmin ja laittanut kaalit pataan kiehumaan valmiiksi. Minä tulin sitten jatkamaan siitä ja viskoin sinne sipulikuutiot ja riisit. Ennen mausteiden ja jauhelihan laittoa (jonka emäntä kypsensi eri padassa) siitä napattiin erityisruokavalioille omansa (yksi sietää tosi vähän mausteita, toinen ei syö nautaa, joku ei lihaa ollenkaan jne..) jonka jälkeen sekaan mätettiin jauhelihat, mausteet ja siirappi.

 Siellä porisee!

Ja nyt seassa on jo kaikki muut paitsi siirappi, joka parhaillaan plupluttaa sekaan tässä kuvassa.

Jutan salatut ruokasynnit joutui raottamaan taas verhoaan, sillä minähän en ole ikinä tehnyt enkä syönyt kaalilaatikkoa aiemmin. Papatin jo tohkeissani muulle keittiönväelle että tänäänhän minä sitten myös ekaa kertaa maistan kaalilaatikkoa, kun dieettikokki minulle sopivan kaalilaatikon tekee. Mutta erilaisten sattumusten sarjan takia en saanut kaalilaatikkoa, vaan ensimmäinen kasvisruoka joka tarjolle meni, oli jonkinlainen juusto-kasvisvuoka ja sitten kun meidän ruokailuhetkemme tuli, siellä oli kasvis-nuudelivuoka. Eli kasvisruokavalioiset eivät saaneet kaalilaatikkoa ollenkaan sinä päivänä, en siis minäkään. Kaalilaatikko on minulle siis edelleen mysteeri. Toki maistoin tekemääni laatikkoa, mutta ei siitä nyt osaa sanoa juuta ei jaata. Laatikkoa kyllä kehuttiin useasti ja pari opettajaa sitä kävi ruokailun päätteeksi vielä ostamassakin kotiin.

Kun laatikot oli taas tuttuun tapaan jaettu lähteviin sekä omiin, padat huusivat jälleen nimeäni ja puunasin molemmat. Puunauksen jälkeen huikkasin muille että pesen lattiakaivot, sillä onhan siitä jo tovi vierähtänyt kun ne viimeksi pesin.

Ready to rumble!

Ja se mitä edellisenä päivänä yksi työntekijöistä ennusti, tapahtui. Tiskikone hajosi. Se vaan täytti ja täytti itseään vedellä mutta ei tajunnut olevansa täynnä, eikä siis edennyt siitä mihinkään. Pikainen päätös että kertakäyttöastiat esille ja useampi roskis palautuspisteelle. Korjaaja soitettiin ja hän saapui yllättävän nopeasti. Ongelmana oli koneen se tunnistinputki joka tunnistaa milloin kone on täynnä. Se vaihtoon ja homma pelasi jälleen. Kertisastioita ei tietystikään alettu silti kesken kaiken pois ottamaan, vaan mentiin koko serviisiaika niillä. Kyllä minäkin kerkesin ennen koneen korjausta parit käsitiskit hoitamaan :D Tuolla keittiössä onneksi on erikseen raepesukone jossa pakit pestään, joten se helpotti hieman. Ja ainoat tiskit joita oppilaat tekivät, olivat tarjottimet joita sitten päästiinkin onneksi pian pesemään koneessa.

Huomasihan sen joistain lapsista, että tämä kertisasia hämmensi. Kevyet kertismukit kaatuilivat pieniltä ja joku yritti itsepintaisesti palauttaa tiskaajille lautasta pesuun. Välillä olin tiskissä vetelemässä tarjottimia pesuun ja laittamassa uusia koreja tilalle ja välillä seisoskelin palautuslinjaston alkupäässä sanomassa hämmentyneille palauttajille että mihin mikäkin menee.

Yhdessä vaiheessa yksi työntekijä kysyi lähdenkö hänen kanssaan ulos kasaamaan rullakoita. Tottakai! Kävimme siivouskaapista hakemassa vähän vermettä päälle ja mikäs siinä liian isoissa vaatteissa. 37 kokoiseen jalkaan kuomat kokoa 40 olivat aika öh, mukavat.

Eipä sitten sinäkään päivänä sitten sen erikoisempaa. Kärrien putsaamista ja pääsin myös mielipuuhaani, nimittäin kuiva-ainevaraston siivoukseen ja järjestelyyn! Ai että tykkään siitä!

Yksi sellainen asia mitä olen nyt pistänyt merkille tuolla, on se että tuon keittiönväki kehuu jos joku ruoka on hyvää. Minun mielestäni se on yksi tärkeä piirre keittiössä ja vaikuttaa myös ryhmähenkeen. Ja tottakai näin vielä opiskelijana ruokaa tehdessä on kiva kuulla kun on onnistunut. 

Mutta eipä muuta tällä erää!

Viikon työtunnit: 16
Viikon koulutunnit: 22,5

Viikko 2

Uusi viikko ja maanantai pyörähti käyntiin kalkkunahöystöllä ja riisi-moniviljaseoksella. Tuolla keittiössä muuten sama henkilö ei valmista kaikkia, vaan nekin on jaettu. Emäntä (tai nyt minä) tekee pääruoan proteiinin ja joku toinen hiilarit. Eli minä tein lounaalle sen kalkkunahöystön ja toinen työntekijä huolehti riisi-moniviljaseoksesta.

Soosi ei nyt näissä kuvissa näytä kyllä niin hyvältä kuin livenä. Se oli ikään kuin kermainen kalkkunakastike, jossa oli porkkanaa, kesäkurpitsaa, purjoa ja eri värisiä paprikoita. Aamuisin aina hetki keretään kokkailla ennen kuin suunnataan aamukahville. Siellä on lähes poikkeuksetta aina tarjolla aivan törkeän hyvää höyryssä kypsytettyä luomukaurapuuroa! Jestas että osaakin olla hyvää. Tässä kuva maanantain aamupalastani:

Sitten aamupalan jälkeen alkoi taas se pakkaushärdelli, kun heiteltiin oikeat määrät ruokaa oikeisiin pakkeihin ja oikeisiin laatikoihin ja kyyti vei ne eteenpäin. Sitten alkoikin ruoan jako omiin pakkeihin talon omalle oppilasväelle ja henkilökunnalle. Tsädäm. Kun se homma oli hoidettu, aloin tekemään seuraavan päivän välipalaa:

Mansikka-raparperipuuroa! Ja hyvänen aika miten hyvää siitä tulikaan. Alimmassa kuvassa samaan aikaan puunaan isoa pataa höystön jäljiltä kun teen pienemmässä padassa puuroa.

Värit kyllä vääristyvät melkoisesti näissä kuvissa. Tästä tuli sellaista hempeän vaaleanpunaista visparia!

Ainiin. Olen paristi nyt mitannut ruoan suolapitoisuudenkin. Tuikkasin mittarin kalkkunahöystöön:

Kelvannee.


Tiistaina listassa seisoi kinkkukiusaus. Tuumasta toimeen!

 Tarvittavat aineet hamstrattuna.

Tässä kuvanottohetkellä lähtevät olivat jo uunissa ja nämä kuvassa näkyvät olivat meidän omille. Eipä siinä sen kummempaa. Kun sain kiusaukset uuniin, aloin tekemään huomisen eli keskiviikon marjakeittoa jonka kanssa on mannapuuroa, ah.

Oikeasti kyllä ensin käväisin aamupalalla vielä kiusausten tekemisen lomassa.. 8)

Mutta sitten kun tosiaan olin saanut kiusaukset pois käsistäni ja silmistäni, oli mehukeiton vuoro.

Kuinka nerokasta ja kätevää on että padassa on myös jäähdytystoiminto! Samaa käytin sen edellispäivänä tekemäni mansikka-raparperipuuron kanssa. Eli kun soosi on valmis, laitetaan sekoitus ja jäähdytys päälle ja soosi kätevästi siinä viilenee suoraan kylmiöön siirrettäväksi.

Jäähdytyksen jälkeen tietysti jaoin kuitenkin marjakeiton ensin pakkeihin. Ensin parit lähtevät ja loput omille ja kylmiöön.

 

Keiton jakamisen lomassa paistoin siivoojille joulutortut (:D) Pakkaamisen jälkeen olikin ruokailun aika ja sanonpa vaan, että kyllä oli hyvää. Ja en siis syönyt itse tekemääni ruokaa koska siinä oli kinkkua, vaan söin kasviskiusausta jonka oli tehnyt päivän dieettikokki:

Otan aina ihan liikaa margariinia ja loput lähtevät veitsen nokassa tiskiin :/ Aion petrata tässä asiassa. (ja tuo on näkkärin yläpuoli!!)

Ruoan jälkeen kävin pyyhkimässä pöydät toisesta ruokailutilasta (meillä on kaksi eri ruokailutilaa, vanha jossa on samat pöydät ja tuolit ja seinämaalaus kuin missä minäkin olen aikoinani syönyt sekä sitten uusi tila remontin jäljiltä) ja puunasin padan marjakeiton jäljiltä.

Kahvitauon jälkeen alettiin puunaamaan lattiaa!

Toisessa kuvassa on väli, josta minut laitettiin menemään patojen taakse. Pienuudestani on hyötyä suurkeittiössä, hoho! Ja ennen tuonne taakse menoa minut laitettiin menemään uunien väliin ottamaan toisen uunin taakse pudonnut juttu. Eipä mitään, my pleasure!

Keskiviikkona päiväkodeissa oli toiveruokapäivä ja niihin tehtiin nakkikastiketta ja spaghettia. Soosin teko napsahti tottakai meikäläiselle ja mikäs siinä keitellessä!

Siellä sekottuu!

Kouluilla ja työkeskuksessa oli mannapuuropäivä ja sen hoiti isommassa padassa vieressäni toinen kokki.

Kun olin saanut nakkikastikkeet jaettua oikeisiin pakkeihin ja pakattua mustiin styroksilaatikoihin, puunasin tottakai padan. Kun sen olin tehnyt, sotkin sen uudestaan persikkarahkalla, joka oli seuraavalle päivälle välipala päiväkoteihin ja ip-kerhoihin. Padan jäähdytystoiminto on tässäkin hommassa mahti, kun sillä saa pidettyä rahkan kylmänä koko tekemisen ajan!

Siinä rahkan ainekset kerättyinä. Sitten minun piti vielä etsiä valmiiksi kaikki astiat joissa rahkat lähtevät eteenpäin. Eihän siinä muuten mitään, mutta kun joka paikassa on eri määrä lapsia, niin kyllä sain tovin kaivella mieleni sopukoita että muistin minkä verran meni mihinkin. Toki tietenkin minulle olisi ne kerrottu mutta halusin yrittää.

Tadaa:

On siinä vähän muistettavaa, kun on kuitenkin useampi päiväkoti ja niissä useampi ryhmä lapsia. Alan kuitenkin jo harjaantua hommassa ;)

Sitten kun sain rahkat jaettua astioihinsa ja työnnettyä kylmään, aloin putsamaan toisen padan lattiakaivoa. Jep. Ilmoittauduin vapaaehtoisesti ennen kuin kukaan siitä oli minulle puhunutkaan. En ymmärrä sitä miksi koulussa kaikki välttelivät sitä AINA viimeiseen asti. Muistelen että eräänäkin keittiöviikkona (ma-ke) putsasin lattiakaivot joka päivä. No mut ei muistella pahalla sitä. Tiedän ainakin tehneeni.

Tämän lattiakaivon on suunnitellut varmaan itse saat.. insinööri, koska ei tuossa ole mitään järkeä. Ja ihan sitäkin ajatellen, että yleensä suurkeittiöissä työskentelevät juuri vanhemmat naiset, niin ompa ihan hiton hyvä tuollainen lattiakaivo minkä vieressä joudut polvillasi olemaan ja kauhomaan kädellä ruoanjämiä tuolta likavedestä. Huh! Mutta onneksi se nyt olin minä joka sinne polvistui kauhomaan ja rouvat säästyivät siltä.

Torstain ruokaa en nyt millään muista. Ainiin, muussia ja haukipyöryköitä. Tähän kokkailuun en osallistunut sillä minulla oli aamutuimaan henkilökohtaista lapsiin liittyvää menoa, jonka takia tulin kolme tuntia myöhemmin töihin ja itse se päivän kokkailu jäi minulta väliin.

Täs mä privaattipukukopissani

Minulle oli kyllä jotain hommaa varattuna, mutta en nyt millään muista mitä. Ainiin! Sain tehdä torstaille gluteenittoman, munattoman ja maidottoman lettutaikinan. Siis yhden taikinan, joka oli kaikkia noita samaan aikaan. Nykyään kaikki on niin helppoa kun kaupat pursuavat vaihtoehtoisia tuotteita :)

 Tässä vien lettutaikinan teossa käyttämiäni astioita tiskiin.

Ainiin! Sen jälkeen putsasin sen toisen padan lattiakaivon myös. Siinä missä ensimmäinen oli niin likainen että siinä meni kaiken kaikkiaan TUNTI, tämän putsasin 20 minuutissa.

Iltapäiväkahvien jälkeen aloin valmistella perjantaita, joka oli tidididii hernekeittopäiväääää! Hernekeitto on niin suosittua tuolla, että sen tekemiseen tarvitaan molemmat padat.

Toiseen pataan tuli herneitä 29 kiloa, toiseen 16. Naureskelin muuten kollegoilleni tuolla, että on muuten ensimmäinen kerta kun koskaan teen hernaria ja onhan se kiva sitten aloittaa näin että sitä tekee neljän hengen sijaan 800:lle. Mutta itseasiassahan isojen määrien teko on niin paljon helpompaa. Ja entistä helpompaa siitä tekee se, että ohjeet ovat valmiina vaikka niissä vähän sooloillaankin. Mutta ei tarvitse hatustaan heittää niitä. Ja Aromi -ohjelmalla on helppo muokata ohjeet syöjien mukaan.

Tuossa yläpuolella olevassa kuvassa olen huuhdellut herneet, jonka jälkeen laskin niihin reilusti vettä johon ne sitten jäivät yöksi lillumaan. Tässä myös käytettiin sitä patojen jäähdytystoimintoa, että vesi pysyi varmasti kylmänä. Toki se sitten sammutettiin kun lähdettiin töistä, mutta onneksi herneet eivät olleet alkaneet käymään kuten kuulemma joskus on käynyt jossain :O



Ja niin valkeni hernekeittoperjantai.

Olin edellisen päivän lopulla hakenut jo mausteet valmiiksi ja sitten heti aamutuimaan keittiöön paukatessani (käsien pesun jälkeen) keräsin loput ainekset. Oli muuten minulle aivan uusi tuttavuus tuo krossattu sianliha. Tai siis krossaus yleensä. En muista että olisi koskaan koulussakaan tullut puheeksi.

Ainekset valmiina. Pientä haastetta hommaan toi se, että tosiaan patoja oli kaksi joissa oli eri määrät kaikkea, eli piti koko ajan olla tarkkana ja tilanteen tasalla.

 Siellä porisee molemmissa!

Ja tässä lähtien keittojen pakit. Ihan itse keräsin, tosin pyysin saada lapun jossa oli että minkä kokoiset minnekin, sillä harmikseni en näitä muistanut vielä ulkoa. Mutta jos ei muuta, niin kyllä muuten tasan tässä jää viimeistään mieleen että mikä on mikäkin pakki :) tässä kun on 200, 150 ja 100 mm genareita joko koossa 1/2 tai 1/3.

 Siellä pötköttelee isomman padan hernarit kun siitä on jo lähtevät otettu. Tuon päiväinen dieettikokkikin kävi maistamassa hernaria ja sanoi että suolapitoisuus on varmaan 0,5. Hain mittauslaitteen ja sehän se oli. Melko harjaantunut makuaisti :D

Ja siinä pötköttelee meikäläisen lautasella kasvishernekeitto, joka oli hitsin hyvää!
Tiskivastaava lähti aiemmin ja minä sain hoitaa tiskihuoneen siivoilut ja koneen putsailut loppuun sitten iltapäivästä.

En ole muistanut kertoa luultavasti sitäkään, että olen useamman kerran käyttänyt täällä(kin) jäähdytyskaappia. Käytin kyllä siellä annosravintolassakin, mutta sielläkin siitä tuli niin rutiinia etten varmaan muistanut siitä mainita kertaakaan.



Viikon työtuntimäärä: 34 h

Tällä viikolla minulle on alkanut aukeamaan tuon työn hienous. Viime tekstissä ala carte-päissäni kirjoitin jaadijaadia siitä miten kaikki muu on turhaa. Oikeasti, nyt voin sanoa että ei minua hävettäisi tippaakaan sanoa olevani koulun keittiössä töissä. Siis silmäni ovat kyllä nyt auenneet. Tuohan se kaikista tärkein paikka on tehdä ruokaa! Ruokaa joka menee pienille päiväkotilaisille ja koululaisille. Arvokasta ja vastuullista. Toki helppoa se on (minun mielestäni) ja enemmän haasteita haluavalle varmasti puuduttavaa. Olen tajunnut, että toisaalta olen itsekin sellainen joka haluaa haasteita. Mutta toisaalta myös sellainen tietynlainen turvallisuudentunne työnteossa on mukava myös. Siis että aina on se sama määrä syöjiä, ylempi taho on kertonut valmiiksi mitä ruokaa tehdään milloinkin ja ohjekin on valmiina.

Se ala cartessa vähän minun kompastuskiveni ehkä olikin, ettet yhtään tiennyt paljon tulee asiakkaita. Saattoi tulla kymmenen tai sitten tupa täyteen että kädet eivät riitä.