Näyttö 5/6

Ja niin saapui keskiviikko ja viimeinen päiväni annosruokia tekemässä.  Ai mutta eipäs puhutakaan vielä tästä päivästä, vaan tiistaista!

Tiistaina oli aikamoisen hiljaista päivällä ja sain olla piisissä yksikseni. Kaikesta en taaskaan kerennyt kuvaa ottamaan, mutta tässä muutamia:

Siellä oli uusia tuttavuuksiakin, kuten härkäruukku! Sen kanssa kuuluisi olla muussia, mutta nämä asiakkaat tahtoivatkin perunansa eri tavalla. Sitten sieltä löytyy myös jo tutuksi tullut french burgeria, vihersalaattia, talon jälkkäriä.. myös etanoita olen tehnyt määrän x sekä kuuden että kahdentoista kappaleen pannullisia vaikken kuvia olekaan julkaissut. Ja alimmassa kuvassa on vasikanmaksaa :)

Aiemmasta tekstistä muuten unohtui mainita, että vuoroni alkaa yleensä aina sillä, että alan käymään vetareita läpi ja kirjoitan ylös kaikki mitä tarvitaan lisää. Ja sitten alan täyttelemään niitä. Ja minun kanssanihan kerkesi pari viikkoa samaan aikaan olemaan kaksi nuorisopuolen opiskelijapoikaa (jotka siis vielä jäivät sinne jatkamaan) ja minä kyllä heitäkin käskytin ja jaoin tehtäviä ettei mitään, hups :D En tiedä mitä toppia olivat suorittamassa, mutta ainakaan en koskaan nähnyt heidän kokkaavan muuta kuin omat annoksensa. He vain tekivät esivalmisteluhommia.

Sain siis tehdä annoksia kaikessa rauhassa, kunnes kouluttaja pyyhälsi paikalle tarkkailemaan puuhiani. Käytän taas vanhaa ex-kollegani ilmaisua "meni loikka sekaisin", sillä jännityksenhän se iski siihen päälle. Tiedän että osaan, mutta alan epäillä heti kaikkea tekemääni kun tiedän olevani erityisen tarkkailun alla ja sen näkee.

Kouluttaja tuli kreivin aikaan. Hän näki kun hoidin 7 hengen tilauksen. Tässä tilauksessa poikkeavaa oli se, että yksi henkilö oli gluteeniton ja kalaton. No hänelle meni hänen toiveestaan alkupalana vihersalaatti kun muut söivät täällä blogissakin tutuksi tullutta Benella kirjolohitartarta:

Kas noin. Hieman hankalaksi tämän tilauksen teon teki tarjoilija, jonka kanssa emme ehkä olleet aivan samalla aaltopituudella. Tai emme siis kommunikoineet kunnolla. Mukava nainen on hän! Siitä ei ollut kyse. Mutta joo. Kävin hänen kanssaan viemässä näitä alkupaloja pöytään. Se oli aika kuumottavaa..

Pääruoaksi neljälle tuli kuhaa, kolmelle karitsapihviä. Kuha-annos onkin täällä aiemmin vilahdellut, eli siinä on tattiohratto, herneitä ja pikkuporkkanoita. Karitsapihvin kanssa on omena-sipulipyreetä, herneitä ja porkkanoita sekä lohkoperunoita. Muistanette sen gluteenittoman. Hän söi karitsapihvin, joten jätin hänen piffinsä pyörittelemättä pankojauhoissa, kuten se siinä annoksessa kuuluisi tehdä. Siis pyöritellä. Otin tähän pihviin myös värin ensimmäisenä. Ja pidin omalla pellillään ja käytin aina eri otinta. Tottakai. Gluteenittomuus ei ole leikin asia! Voihan olla, että joku on gluteeniton vain "huvikseen". Tai että saa vaan vähän mahavaivoja. Tai sitten voi olla keliaakikko ja siinä on terveys vaakalaudalla jos keittiönväellä ei ammattietiikka ole kohdallaan. Joten aina tietysti suhtaudutaan niin että murunenkin on liikaa.

Kuten sanoin, tarjoilijan kanssa oli ehkä vähän kommunikointiongelmia kun koin ettei hän selvästi minulle kertonut aina että missä mennään siellä salin puolella. Mutta sain annokset tehtyä hyvässä ajassa ja kävin taas viemässä kaksi lautasta tarjoilijan kaverina. Itseasiassa jollakin kerralla vein kolme lautasta. Olikohan alkuruokia... en muista enää.

Sillä välin kun asiakkaani söivät, tein muuta. Tein alkuruokia, jälkiruokia, heittelin tiskiä sisään ja ulos koneesta, lämmittelin lisää kastiketta piisiin jne. Kouluttaja näki siinä kivasti miten niitä annoksia teen tuollaisessa normaalitilanteessa. Tosin sanoin sitten arviointikeskustelussa että olisipa siellä keittiössä ollut kamera muulloin mistä näkisi miten rutiinilla ja hyvin osaan hommat hoitaa kun ei tarvitse jännittää.

Kun tuli käsky heittää jälkkärit tiskiin, niin ryhdyin tuumasta toimeen:

Ne perinteiset mustikkajäädykkeet jotka Suomi 100 -menuun kuuluvat. Nämä ruoat siis kuuluivat kaikki siihen menuun taas, jotka tässä tilauksessa tein.

Taas menin viemään annoksia pöytään. Tsädäm, tilaus oli siinä! Samoihin aikoihin kouluttaja ilmoitti että lähtee. Selvä pyy. Paniikinomaisesti minulle tuttuun tapaan aloin heti miettiä mitä kaikkea tein väärin. Illalla kun menin kotiin ja sänkyyn, napisin siitä vieressäni nukkuvalle henkilölle (joka oli siis hereillä kun napisin) miten pelkään etten ollut tarpeeksi hyvä. Etten osannut tarpeeksi hyvin. Olisi pitänyt osata paremmin! Siinä kävi moka, ja siinä ja siinä! Teinköhän senkin väärin? Osasinko yhtään mitään?!?!!?!??!?

Kysyin tarjoilijalta että miten ruoat olivat maistuneet. Olivat pitäneet kaikesta muuten, mutta yksi kuha oli kuulemma ollut liian vähäsuolaista. No se tietysti on makutottumuskysymys, että sille minä en oikeastaan mitään voi. Kolme muuta kuhaa kuitenkin olivat olleet sopivan suolaisia.

Ja kas niin. Kello oli 20.00 kun pääsin vihdoin ruokataukoa pitämään. Olin siis tullut töihin 13.30 ja vielä oli puolitoista tuntia työpäivää edessä. No ei se mitään, maistuipa ruoka erityisen hyvältä kun oli ennen sitä hoitanut sen tilauksen pois alta ja sai sitten hetken hengähtää.


Noniin ja sitten tämä päivä, eli keskiviikko.

Menin aamupäivällä töihin. Minut ystävällisesti ohjattiin taas piisiin ja siellähän minä huiskin menemään koko päivän.

Tein paljon muutakin. Ruiskuhaa, kuhaa, grillipihviä, pippuripihviä..

Tuossa alimmassa kuvassa näette briossia ja mätiä sekä vihersalaatin. Nämä menivät alkuruoaksi hotellin myynti- ja markkinointijohtajalle ja hänen seuralaiselleen. Pääruoaksi heille meni toiselle kuhaa ja toiselle poronvasapaistia. Tarjoilija vinkkasi että voisi olla hyvä idea että kokki kävisi viemässä heille annokset. No minäpä sitten laitoin tarjoiluhanskat jälleen käteen ja lähdin. "Teille oli kuhaa, noin olkaa hyvät. Ja teille poroa. Oikein hyvää ruokahalua" Siinäpä vuorosanani siinä tilanteessa.

Kas niin. Jälkkäriksi heille meni se annos x 2 jota en ollut kertaakaan tehnyt aiemmin. Nimeltään cafe gourmant. En kerennyt kuvaa ottamaan, mutta se on aavistuksen monimutkainen annos siksi, että siinä on niin monta komponenttia. Siinä on keksi, suklaamokkavaahtoa, mokkahyytelöä, mini creme brulee, vadelmakastiketta, rahkajäätelöpallo sekä espressoa pikkuisessa kipossa. Tai tässä tapauksessa sitä oli molemmilla tuplana, eli vähän isommassa kipossa.

Kun tarjoilija oli vienyt jälkkärit, tenttasin häneltä mitä olivat sanoneet ruoasta.

"Kaikki oli upeaa, kaikki oli ihanaa" Ok :D Ja siis tämä ei ollut tarjoilijan itse keksimää, vaan nämä asiakkaat oikeasti olivat vähän ylitsepursuavan kehuvia. Kun vein pääruokia silloin aiemmin, he kehuivat jo silloin miten upealta annokset näyttävät. (No kiitos vain! ;))

Ja nyt en jaksa kirjottaa mitä kaikkea muuta tein piisissä päivystäessäni koska työvuoron loppupuolella kouluttaja tuli arviointikeskusteluun ja todella lyhyen aikaa sain jännityksessä odottaa lopputulemaa joka oli tidididididiiiiiii K3!



Nyt pidän radiohiljaisuutta pari viikkoa. Palataan asiaan tammikuussa uuden työssäoppimisen merkeissä!

It's the final week tididiidiii

Tidididdiddii!

Ja yhtäkkiä se onkin ohitse. Huomenna keskiviikkona onkin jo viimeinen päivä!

Viime viikolta jäi kirjoittelematta torstaista ja perjantaista, joten aloitetaanpa niistä.

Torstaina sain taas hoidettavakseni tilauksen! Kuuden hengen porukka vietti muistotilaisuutta. Tässä pari kuvaa piisistä kun olen siellä ollut tämä tilauksen kohdalla huseeraamassa:

Lohiin otin värin pannulla jonka jälkeen ne menivät uuniin kypsentymään loppuun. Jos menee yksi tai kaksi lohiannosta kerralla, yleensä ne vain paistetaan pannulla. Tai kuten maanantaina opin, joku laittaa ne silloinkin uuniin. Tapoja on monia, joten meikäläisen kokkaaminen tuolla onkin varmaan aika sillisalaattia kun olen oppinut yhden tavan sieltä, toisen täältä.

 Heille tuli alkuruoaksi kantarellikeitto:

 Kuvissa ei koskaan ole kaikkia lautasia, sillä tarjoilija kerkeää aina viedä osan :D

Pääruoaksi he ottivat lohta:

Jälleen kolme lautasta on jo kerennyt kadota. Tällä kertaa laitoin annokset kaikki noille sinisille lautasille.

Jälkkäriksi ottivat suositut lakka creme bruleet:

Ja siinäpä se tilaus. Ei mitään epäselvyyksiä, eikä mitään ongelmia. Yksin hoidin alusta loppuun koko menun :)

Se yhteispeli tarjoilijoiden kanssa tuossa hommassa on vain jotain niin huippua.


Muusta minulla ei olekkaan siltä päivältä kuvia, hmm. Mutta yleensä pyörin sitä alkuruoka-jälkiruoka-tiski-pääruoka -akselia.

Perjantaina keittiössä oli jännittynyt tunnelma, sillä oli 50 (!!) hengen tilaus. Heille oli tottakai alkuruoaksi briossia ja mätiä, eli sellaiset annokset missä on miljoona eri komponenttia. Näitä tosin alettiin kasaamaan vasta vähän ennen kuin minulla jo päivä päättyi, mutta kerkesin vähän auttaa kasailussa:

Siinä oli hyvin tasot käytössä :D En siis nähnyt sitä miten heillä (kokeilla) meni pääruokien nostot, vaikka se olisi ollut kyllä tosi mielenkiintoista nähdä. En vain voinut jäädä kun piti rientää toisen lapsen joulujuhlaan.

Tuona päivänä tein ainakin parit juusto- ja leikkelelautasetkin:

Tein tuona päivänä myös isolle lankulle molemmat. Siis kun joskus asiakkaat haluavat yhdelle isolle lankulle molempien lautasten sisällöt.

Perjantaina erittäin mielelläni paukkasin ovista ulos klo 16:10 sillä se oli meikäläisen 8. työpäivä putkeen ja minulla oli edessä ensimmäinen kokonainen vapaa viikonloppu sitten marraskuun puolen välin. Olisi voinut kuvitella että perjantain ja lauantain välisenä yönä nukun kun tukki. Ehei. Kokkasin koko hiton yön unissani ja nukuin levottomasti ja huonosti. Joten se siitä.

Välillä en edes tajunnut sitä että olen ollut melkoisen monta päivää putkeen töissä. Välillä muistin ja ajattelin, että täytyypä tutkailla jaksamista. Voin nyt ilmoittaa tutkimustulokseni kaikelle kansalle: oloni ei ollut missään vaiheessa erilainen. En huomannut eroa siihen että olenko tosiaan ollut sen viikon putkeen töissä vai olenko ollut vapaalla ja tullut sitten sen jälkeen töihin. Ihmiset tietysti ovat erilaisia ja toiset eivät jaksa. Jos minä jossain mainostin olevani kahdeksatta päivää putkeen töissä, se oli enemmänkin sellainen "eikä tunnu missään!" kuin että olisin marissut miten kamalaa on. Olen sellainen ihminen, että saattaisin tehdä töitä putkeen ties miten monta päivää (jopa viikkoa) huomaamattani tai kaipaamatta vapaata. Vaikka viikonloppuna minulla oli useampikin kiva juttu tiedossa (pikkujoulut, vieraita tuli kylään) niin samalla minusta oli myös outoa olla olematta töissä. Siis olla kotona. Toisaalta varmaan tykkään juuri siitä vapaudesta, ettei minun tarvitse miettiä kuin sitä työntekoa. Keittiötyöskentely on muutenkin ollut koulun alusta asti minulle sellaista, että siinä kyllä unohtuu että mitään lapsia onkaan, esimerkiksi. Ja saa tietysti unohtuakin, koska heistä huolehtii paras mahdollinen henkilö kotona. No mutta nyt on taas jatkossa viikonloput vapaat ja siitä kiittää mieskin, kun nähdään muutenkin kuin vilaukselta :D

Maanantaina oli ehkä hiljaisin päivä koko minun tuolla olon historiassa. Tilaus silloin tällöin. pari s-card broisku-vuohenjuustosalaattia meni esim:

Ainiin! joulupöytävastaava pyysi minua auttamaan häntä pöydän kuntoon laittamisessa ja minähän painelin sinne innoissani. Joutessani napsin pari kuvaakin:

Kas noin.

Maanantaina yhteen pöytään meni kaksi ruiskuhaa, lohi ja grillipihvi. Toinen ruiskuha meinasi unohtua kyydistä mutta saatiin ajallaan mukaan, onneksi. Tässä ensimmäinen ruiskuha jo lepäilee lämpölampun alla odottelemassa lähtöä:

Ja tässä melkein muiden matkasta myöhästynyt toveri:

Meni myös pari jälkkäriä nimeltä suklaata ja mokkaa:

Näitä katsoessa vähän huvittaa. Tiramisuvaahtokasat ovat rumat ja kvenellit ovat ehkä vähän sinnepäin. Noh...

Ja koska oli hiljaista, niin kaikessa rauhassa tottakai söin yhdessä vaiheessa:

Tämä on sitten sellainen annos mitä ei saa listalta ;) Mikään itselleni tekemäni annos tänä harjoitteluaikana ei löydy listalta. Namnam!'

Jaaaa saatoin tehdä itselleni vähän jälkkäriäkin:

Tämän annoksen löytää listalta nimellä suklaakakku, tosin vadelmien tilalla siinä on mustikat. Ja siis tämän jälkkärin tein lähinnä siksi, että minun piti synttäripäivänäni tehdä itselleni joku jälkkäriannos, mutta se unohtui.

Tässä vielä muuten se yhdistetty juusto- ja leikkelautanen jota tein viime viikollakin. Nämäkin ovat sellaiset alkupalat, että muistan ulkoa mitä ja minkä verran tulee mihinkin :)

Noniin. Pitäisi varmaan alkaa miettiä että mitä ruokaa tänne kotiin tekee muulle väelle ennen kuin painelen viimeiseen iltavuorooni. Tavallaan melko haikeeta tämäkin taas! Aina sitä ehtii tykästyä kaikkiin ihmisiin työpaikalla ja sitten pitääkin jo jatkaa eteenpäin. Mutta minkäs teet. Palataan asiaan keskiviikkona tai torstaina!

Maailman mainioin maanantai, tylsin tiistai ja kelpo keskiviikko

Siis kuulkaa voi pojat.

Nyt on vasta tiistai ja kello näyttää 0:09 ja meikäläinen tässä kirjoittelee näyttösuunnitelmaa glögin ja suklaan avustuksella, mutta en malta olla kertomatta maanantaista tässä välissä!

Menin töihin iltavuoroon normaalisti tietämättä sen kummemmin mitä silloin puuhakseni saan. Pyyhälsin paikalle ja ohjaajani sanoi että n. puolentoista tunnin päästä tulee kahdeksan hengen porukka, joka syö Suomi 100 -juhlamenun. Eli:

Kirjolohitartar
Ympäristöystävällisestä Benella-kirjolohesta valmistettu lohitartar ja siianmätiä. Mukana suolaheinää Nousiaisista ja Maalahden limppua Vaasasta.

Paistettua kuhaa
Imatralaista paistettua kuhaa, kotimaista ohraa, tatteja ja herneitä.

Mustikkajäädykettä ja vadelmaa
Suussa sulavaa ja silmiä hivelevää jäädykettä, päällä mustikoita, vadelmaa ja kukkia Kotipellon puutarhalta.

Ja että se on minun hommani se! Avot! Aloin siinä sitten kaivella ja mittailla kaikkea valmiiksi jäähykaappiin oottelemaan. Punnitsin ja pyörittelin tartarit leivänmuruissa, mittasin herneet, pikkuporkkanat, tattiohraton ja hulautin sekaan sitä mitä siihen pitääkin laittaa, punnitsin ja leikkasin kuhat, varasin jäädykkeet pakkaskaappiin... Ja siinäpä se esivalmistelu melkein olikin. Tämä ohjaaja sanoi menevänsä apukeittiöön tekemään jotain, en muista mitä. Huikkasin että toivottavasti joku muu sitten vahtii minua, niin hän vastasi "Ei sinuu tarvi vahtia. Enemmän miä sinuun luotan ku näihin" viitateen kahteen kokkismieheen jotka jäivät keittiöön muuta puuhailemaan.

Kun kello alkoi lähennellä klo 16 jolloin tämä väki siis saapui, aloin tehdä alkupaloja.
Tosiaan sitten yhtäkkiä määrään tuli muutos niin, että kuusi syö alkupalan ja viisi pää- ja jälkiruoan. Kevyttä hämmennystä minussa aiheutti se, kun tarjoilija paukkasikin yks kaks kertomaan että voinko tehdä heti yhden kuha-annoksen mukaan yhdelle henkilölle, joka joutuu lähtemään alkupalojen jälkeen. Voinhan minä, mutta voi vitja että meni hetkellisesti "loikka sekaisin" kuten entisen top-paikan yksi työntekijä aina asian ilmaisi. Hetken keräilin ajatuksiani ja ryhdyin tuumasta toimeen ja tein yhden annoksen rasiaan. Saman homman loppupuolella samainen tarjoilija tuli sanomaan että nyt saisi alkaa nostamaan alkupaloja. Onneksi kerkesin tehdä ne valmiiksi koristeyrtit pois lukien. Siispä lennosta kuhan teosta koristelemaan tartareita, jotka tuosta menun tekstistä poiketen saivatkin koristeekseen tilliä minusta riippumattomista syistä. Mutta sain siis itse valita mitä viinisuolaheinän tilalta laitan. Tadaa:

"nättejä on", sanoi tarjoilija V kun tapitti tillin laittamistani

Tämä on siis se samainen alkuruoka mitä tein silloin joskus kauan sitten ja se oli ulkonäöltään aivan hirveä sen suolaheinän kanssa. Tai sitten sitä olisi pitänyt laittaa koko puska yhteen lautaseen. Mutta nyt olivat hirrrveän nättejä mielestäni. Ehkä tuo lautanenkin tekee sen että näyttää tosi kivalta.

Tovin siinä odottelin kunnes tarjoilija tuli hihkaisemaan että saa alkaa nostamaan pääruokia. Eikun kalapannut kuumaksi, kasvikset höyryyn ja ohratto olikin jo kuumana kun olin sen yhden annoksen tehnyt. Melko jännittävää. Siinä sitten kokkasin menemään kuin mikäkin kokki konsanaan ja hienosti sain lautaset koottua mukiinmenevässä ajassa!

Pikkuporkkanat eivät näy tuolta kalojen alta, mutta siellä ovat! Ensin on siis tattiohratto, sitten herneet ja porkkanat ja sitten kuha. Ja koristeet. Nuo lautaset ovat sellaiset, että niitä käytetään molempia tiettyihin annoksiin. Toki jos olisin ajatellut asian loppuun asti, niin olisin voinut ottaa kaikille samanlaiset. Mutta kun lämpökaapista aloin niitä ottamaan, niitä tuli juuri tuollainen kombo. Tuossa valkoisella annos on mielestäni kyllä enemmän edukseen.

Huuh, lautaset lähtivät. Hetken sain tasata pulssiani siinä ja en nyt muista että painelinko tiskiin siksi aikaa vai mihin ihmeeseen menin, kunnes alkoi tyhjiä kuhalautasia tulla pesuun. Kysyin tarjoilijalta että mitä tuumasivat kalasta, niin olivat kuulemma tykänneet! JAHUU! Sanoin ohjaajalleni että kuhasta oli tykätty, niin hän vastasi "hyvä. taitaa olla eka porukka joka siitä on tykänny" What. Joko olen täysin cook master of the universe tai sitten tämä vain oli ensimmäinen porukka jolle annos oli oikeasti mieleinen. Koska siis kokkihan maustaa nuo kalat itse aina, muutenhan kädet ovat aika sidotut.

Tarjoilija huikkasi että jälkkäreitä tiskiin. Yes sir!

Kun olin juuri huiskuttelemassa tomusokeria jälkkärien päälle, tarjoilija tuli hiillostamaan, että "kauan menee vielä jälkkäreissä" johon onnekseni pääsin sanomaan että ovat valmiit ja nostelin niitä samointein hänelle sitten.

Melko kuumottavaa tuo tarjoilijoiden hiillostus. Mutta samalla taas tuntui hitsin hyvältä kommunikoida kokkina tarjoilijan kanssa. Nätisti sanoin "kiitos" aina kun hän kävi ilmoittamassa että annoksia saa alkaa tekemään.

Ja tovin päästä tyhjät jälkkärilautaset tulivat tiskiin.

Että sellaista. Aiemmassa tekstissä kun mainostin tehneeni kolmea (eri) annosta samaan aikaan, niin nyt voin sanoa että olen tehnyt viittä. Tosin kaikki olivat samaa annosta, niin se helpotti sitä hommaa jonkin verran.

Nyt alkaa silmät luppaamaan näyttösuunnitelman puolella (klo 1:08) joten on pakko lopettaa kesken ja jatkaa huomenna illalla kun töistä taas kotiudun. Huomenna onkin melkoinen rykäisy kun ensin menen 9-11 töihin (eli herään viideltä) sitten olen koululla koulutuksessa 12-16 jonka jälkeen painelen takaisin töihin ja olen siellä 17-21.30. Että morjens!







Ja noin, nyt onkin tuo ylemmässä tekstissä mainittu huomenna.

Sain näyttösuunnitelman kirjoitettua ja tulin kirjoittelemaan vähän jatkoa tähän tekstiini.
Tuolloin maanantainahan sain olla muutenkin piisissä myös tuon tilaushomman jälkeen. Tein mitä tarvitsi, kaikki minulta onnistuu! Etanat, salaatit, jälkkärit...

Vihersalaatteja lähti neljä samaan aikaan ja talon jälkiruoka on myös yksi annos jonka osaisin vaikka unissani tehdä!

Tiistai oli aivan plörinäpäivä. Sain olla seuraamassa kahden pippuripihviannoksen tekoa ja siinäpä olivat minun kokkailuni. Toki tein esivalmisteluja, mutta itse annoksia en tehnyt. Piisikokeilla oli melkoisen kiire ja voi olla että he vähän unohtivatkin minut sekä nuorisopuolen kollegani. Me sitten reippaina pyöritimme tiskikoneita kun kokit laittoivat tuulemaan. Samalla toki teimme esivalmisteluitakin. Itse esimerkiksi tein sherryvinaigretteä. 

Tiistai-iltana kirjoittelin tuon ylemmän tekstin missä puhun maanantaista.

Keskiviikkoaamuna heräsin aivan liian lyhkäisiltä yöunilta, painelin työmaalle ja olin siellä kaksi tuntia. Kerkesin siinä ajassa mukavasti täytellä vetarit.

 Sitten lähdin koululle koulutukseen..

Tällä kertaa meillä oli teoriaa ja se oli mielenkiintoista! Harmi vaan että aivan liian lyhyet yöuneni meinasi tehdä tepposet. Koulutuksen jälkeen painelin takaisin työmaalle ja otin piisin haltuun. No se oli vähän liioiteltua mutta sinne itseni tunkaisin ja tein annoksia. Kun pongikone alkoi suorastaan oksentamaan kuitteja, kokit ottivat homman haltuun ja meikäläinen oli taas alkupala- ja jälkkärikokki. Lisäksi autoin kolmatta kokkia hoitamaan jälleen suomi 100 -menua. Häneltä meinasinkin unohtua sitä sun tätä siitä, joten oli hyvä että olin siinä häntä muistuttelemassa.

Tässä muutamia annoksia joita tänään tein:

French burger

lakka creme bruleet ja tuo liekinheitin. Mikä lie tohotin :D

Briossia ja mätiä

Ja se tutuksi tullut leikkelelautanen

Keskiviikko eli tämä päivä oli taas erityisen kiva! Minusta on kiva kun pääsen tekemään kaikkea ja kun saan huomata että tekemisiini luotetaan niin itseluottamus kasvaa. Tässä samaisessa keittiössä on muuten töissä yksi tyyppi, joka oli aikoinaan kanssani samaan aikaan ammattikoulussa kun olimme nuorisopuolen opiskelijoita. Hauska sattuma sekin että hänkin on alan vaihtaja.

Päivän päätteeksi lähtiessäni taas hihkaisin koko porukalle että oli kiva päivä. Koska se oli.

Minusta on muuten toisaalta hassua ja toisaalta mukavaa että keittönväki huutelee minulle aina kiitokset kun lähden kotiin. Siis että kiva että he arvostavat panostani, mutta toisaalta taas hassua kiitellä. En tiedä. Hassu tapa kuitenkin!

Nyt äkkiä petiin että kerkeää nukkua univelkoja pois!

Kuvapläjäys

Siis en edes muista milloin viimeksi kirjoitin (enkä tarkistanut ennen kuin aloin tätä kirjoittaa) ja muutenkin mielessäni päivät ja mitä milloinkin on tehty puuroutuvat yhdeksi massaksi ja voi olla että minun on nytkin vaikea muistaa mitä milloinkin on tapahtunut.

Erityismaininnan haluan antaa kuitenkin eiliselle, eli sunnuntaille. Sunnuntait ovat tuolla työpaikallani aina hiljaisia ja olin kaksistaan toisen työntekijän kanssa. Sain tehdä piisissä ruokaa melkein koko ajan yksin! Ainoastaan silloin en, kun yhdessä vaiheessa pongikone lauloi tiuhaan ja koin että en pysty useampaan pöytään tehdä samaan aikaan ruokaa. Parhaimmillaan sain tehtyä kolmea annosta samaan aikaan :) Mielestäni se oli hyvin, koska ne kuitenkin olivat kaikki eri annoksia ja niissä oli eri komponentit ja valmistusajat. Toki virheitäkin sattui. Kun jälkkäriksi tilattiin kolme suklaakakkua sekä valkosuklaajäätelö kinuskikastikkeella, niin samalla tarmolla viskoin kaikkiin vaniljajäätelöä. Tajusin virheeni pian mutta jäätelö oli jo viety. Tein sitten uuden annoksen ja se laitettiin perästä menemään myös. Ei kuulemma lapsiasiakasta paljon haitannut että saikin yhden annoksen sijasta kaksi. Eikä kuulemma olisi edes alunperin huomannutkaan että jäätelö oli väärää :D No mutta homma korjattiin kuitenkin kuten kuuluu. Ja minulla oli taas hitsin hyvä mieli päivän päätteeksi. Ja sanoinkin siitä lähtiessäni että oli tosi kiva päivä.

Itsenäisyyspäivästä haluan sanoa pari sanaa myös. HYVÄNEN AIKA! No okei, sanon vähän muutakin. Olipa mukavaa mennä iltavuoroon kun katsot pöytävarauslistaa ja huomaat että vain kaksi neljän hengen pöytää on vapaana, muuten kaikki täynnä. Myös isot pöydät. Oli 12 hengen seuruetta, sekä 8 hengenkin. Ja sitten tietysti pienempiä porukoita. Piisissä oli parhaimmillaan neljä kokkia. Kaksi pääruoissa, yksi alkuruoissa ja yksi jälkkäreissä. Meikäläiselle ei siellä sijaa ollut, sillä se kiire oli jotain aivan käsittämätöntä eikä minusta olisi ollut siihen tahtiin työskenteleväksi. Ahdistuin jo pelkästä katsomisesta. Ja se miten tarjoilijat käyvät koko ajan kyselemässä että missä viipyy sen ja sen pöydän annokset, ne ja ne saa nostaa jne. Siis ihan kamalaa :D Tarjoilijoitakin oli ainakin neljä silloin. Hoidin juoksevia asioita sekä molempia tiskejä. Ja oikeasti varsinkin siellä astiatiskissä todellakin tarvittiin tiskaajaa tai työntekijät olisivat olleet vielä aamullakin siellä. Loppujen lopuksihan sinne jäi kaksi kokkia enää töihin kun aamuvuorolaiset lähtivät ja ei heillä sitten kuulemma mennyt kuin tunti ylitöiksi tarjoiluajan jälkeen. Hyrrr.

Lisäksi todistin ensimmäistä kertaa annoksen paluuta keittiöön. Pihvin piti olla medium miinus ja se olikin kypsä. Kokin vikahan se oli, mutta ymmärsin siinä sivusta seuratessani että oli myös käynyt pieni inhimillinen ajatusvirhekin. Mutta tosiaan tuo oli ensimmäinen kerta että annos tuli takaisin ainakin minun nähteni ja olen siellä kuitenkin ollut jo kolmisen viikkoa.

Minua harmittaa edelleen vietävästi, kun viime viikolla yhtenä päivänä tein mielestäni hienoimmat annokseni ikinä enkä tajunnut ottaa niistä kuvaa! Annokset olivat vasikanmaksaa ja voi veljet kun oli mukava niitä kasata siinä kun tarjoilija tapittaa toisella puolella ja yksi työntekijä toisella puolella oottaen että pääsee ottamaan ruokaa itselleen. "Ei mitään paineita mutta me tuijotetaan vaan tässä" :D

Viikolla tein myös niitä näitä esivalmisteluja. Tässä kuvat parista niistä:

Mustekaloille tehtiin liemi johon viskottiin sitä sun tätä ja peitettynä laitettiin kolmeksi tunniksi uuniin, keskellä on härkäruukkupohjaa johon kuorin ja pilkoin vaivaiset viisi kiloa sipulia ja herkkusieniä ja pilkoin vielä kilon pekonia. Ja oikealla on annoksiin tulevia pikkuporkkanoita joissa on hieman työsarkaa kun täytyy leikata tukat ja hännät pois jonka jälkeen ne esikypsennetään erittäin lyhyen aikaa, jäähdytetään nopeasti ja laitetaan 1/3 pakkeihin joissa sitten pääsevät vetariin. Tuo meikäläisen porkkana-asettelu sai kehuja. Kuulemma olivat niin viimisen päälle nätisti että olisi voinut viedä ne vaikka suoraan joulubuffapöytään :D

Sitten pläjäytän tähän annoskuvia. Kaikesta en millään kerkeä ottaa kuvaa ja varsinkin jos olen joskus aikaisemmin jo ottanut kuvan kyseisestä annoksesta, en ota uudestaan ellei ole todella nätti. Mutta toistoa on kivasti jo tullutkin, niin alan muistaa entistä enemmän annoksia ulkoa. Onneksi piisissä kuitenkin on ne annoskortit ja kuvat eikä tietenkään ole kiellettyä katsoa niistä :)

Nuo kaikki yläpuolella olevat ovat alkuruokia.

Suklaakakku! Se paistetaan aina tilauksen tultua joten se on lämmin tuossa lautasella ja sulattaa hyvään tahtiin tuota jäätelöä :/

 Se samainen ruiskuorrutettu kuha jota menee aika usein ja jonka osaan vaikka unissanikin ulkoa.

French burgereita

Tämä on chorizo-kana, jonka kanssa kuuluu mac&cheese mutta nämä asiakkaat halusivat bataattiranut. Tässä annoksessa perunat ovat aina eri astialla, eivät tuossa lautasella. (ovat siis valmiina oikeasti tuossa lautasten oikealla puolella)

Vasemmalla lasten lohiannos ja oikealla minun sunnuntain suosikkini: Karitsankaretta. Mielestäni tavallaan hankalin annos siksi, että siinä on useampi komponentti mitkä kypsennetään eri tavoin. Mutta myös niin nätti! Onnistuin myös leikkaamaan kareesta nuo kaksi kolmen luun palaa. Ensimmäisellä kerralla kun tein, en löytänyt sitä väliä sieltä luitten välistä mutta toisella kerralla löysin ja onnistuin!

Heräsin taas siihen ajatukseen, että täytyy alkaa näyttösuunnitelmaa vääntämään. Minulla on nyt tällä viikolle kolme iltavuoroa niin saa kyllä nähdä että milloin ihmeessä sen kerkeän kirjoitella. Luulin että nyt tänään aamusella, mutta lähdenkin joululahjaostoksille ennen töiden alkua, joten jospa sitten huomenna. Tulen kuitenkin iltakympiltä vasta kotiin iltavuoroista, niin en kyllä millään jaksa alkaa naputtamaan silloin.

Huomasin tuossa myös, että minullahan on viime vapaa päivän jälkeen töitä takana jo kolme ja tällä viikolla tulee viisi lisää ennen kuin vapaa koittaa. Mutta en valita missään nimessä! Tätä se työnteko välillä  vaan on. Ja mikäs tässä muutenkaan, kun tuolla keittiössä menee aika mukavan nopeasti aina tehdessä :) Ja mitä enemmän puuhaa, sen parempi. Tuonne meille muuten tuli nyt 4. päivä kaksi työssäoppijapoikaa nuorisopuolelta. Toinen meinasi suurustaa kantarellikastikkeen niin että oli heittämässä jauhoja suoraan keittoon?! Morjes. Mut ei muuta hei. Tai no yhtenä iltana kun toinen oli myös illassa kuten minäkin, hän vähän avuttomana seisoskeli yhdessä vaiheessa kun kukaan ei kerennyt ohjeistamaan mitään. Itsehän siinä vaiheessa joko a) menen astiatiskiin, b) menen patatiskiin tai c) otan rätin käteen ja lähden putsamaan tasoja. TAI d) otan harjan ja rikkalapion ja lakaisen kaikki irtoroskat. Ei ole minulla tapana seisoskella ellen sitten vahtaa ja ota oppia jostain mitä joku muu tekee.

AINIIN. Siis meinasin aivan unohtaa että viime viikon upein juttuhan oli kun minulle iskettiin 20 kilon etanavoin teko. Siihen tulee neljä kiloa valkosipulia. Miettikääpä miltä haisin kun lähdin suoraan töistä toimittamaan asioita :DD Sain kuulla siitä samantien kun hyppäsin auton repsikkaan.

Siitä 20 kilosta tuli tällainen lihalaatikollinen pötköjä:

Se mikä minusta on super hienoa, on se että tuolla käytetään tosi vähän pakasteita. Oikeasti tosi vähän. Ja mielestäni niin sen kuuluu ollakin, sillä osaavathan ihmiset kotona itse lämmittää pakasteita itselleen. Että kun kerran tullaan ulos syömään ja siitä ruoasta maksetaan vähän enemmän niin kyllähän sitä odottaa että saa tuoreista aineksista tehtyjä ruokia. Eikä mielestäni sellainen pikaruokapaikkojen pakasteiden lämmitys ole edes mitään ruoanlaittoa, anteeksi nyt vaan.


Tähän loppuun vielä muutama kuva:

 Lohduttavaa katsella välillä ulos ikkunasta kun koko ajan pimeää. Oli sitten aamu, päivä tai ilta. Mutta sitähän tämä suomalaisten elämä on suurimman osan vuodesta :D

Vähän saliakin. Ihanan raikas ja moderni tämä uusi sisustus siihen vanhaan tunkkaiseen ranskalaisen mummon majataloon verrattuna. 

Meikäläinen alkaa olla aika pro, kun taskussa on omat pihdit niin kuin muillakin kokeilla ;)


Mutta nyt lopetan että kerkeän bussiin!