Ja se on siinä!

Näyttöviikko, viimeinen työssäoppimisviikko.

Hommia painettiin tuttuun tapaan milloin tiskissä, milloin kassalla, milloin salissa, milloin pilkkomassa, milloin leipomassa, milloin missäkin.

Tykkään siitä että minua pidetään yhtenä työntekijänä, vaikkei se kaikkien mielestä ole oikein. Maanantaina pukkasi nimittäin vähän kiirettä, niin minä sain hoitaa välipalan tarjolle laiton, tarjoilun ja pois keräilyn. Toki itseasiassa nyt kun siitä mainitsin, niin minähän lähes päivittäin kyllä olen aina korjaillut aamupalan pois ja vienyt tilalle salaatit, lisää maitoa ym lounasjutut. Siitä on tullut yksi "minun hommistani". Jotenkin niitä ei vain muista kun viikon jälkeen tänne tulee kirjoittelemaan. Mutta nyt muistan sen maanantain että välipalasta huolehti silloin meikä!

Tiistaina olikin sitten näyttö. Kouluttaja paukkasi 5.45 oven taakse kuten minäkin ja tarkkaili silmä kovana kaikkea yhteensä neljä tuntia. Siinä ajassa valmistin aamupalan, vein sen linjastoon ja huolehdin että kaikkea on ja sitten vielä siivosin pois kun tarjoilu päättyi. Sinä aamuna aamupalaruokailijoita kävi n. 150. Homma oli minulle ennestään tuttua eikä siinä ollut mitään ihmeellistä. Sainkin sitten kuulla ettei kyllä olisi erottanut olenko työssäoppija vai ihan työntekijä, ellei siis olisi sitä ennestään tiennyt. Kun tuli aika arvioida oma näyttö, sanoin ääneen "kyllä miä olen sitä mieltä että... miä olen aika hyvä" ja rastitin K3. Ja opettaja antoi arviointilapun ja sanoi "no kyllä siä olet tosi hyvä" :) !

Tosi kivasti olivat muutkin arvioijat kirjoittaneet ja pelkkää K3:stahan siellä lapussa oli. Eri jees! Tosin eipä sinne muuta lähdettykään hakemaan ;)

Tällä viikolla muuten meille tuli tiskari apuun. Olen siis myös välillä ohjaillut ja ohjeistanut häntä pitkin viikkoa.

Keskiviikkona tein tuttuun tapaan perus juttuja, aamupalalinjaston tarkkailua ja täyttöä ja tiskin puhtaassa päässä reippailua aina astioiden palautussuman ajan. Lisäksi pääsin leipomaan maalaispiirakkaa makasiinikahvilaan myyntiin! Tulkaapa heinäkuussa kurkkaamaan onko makasiinikahvilan tiskin takana joku tuttu naama ;)

Tämä kuva on tekovaiheesta, mutta siis ensin tehtiin pohja vehnäjauhoista, kaurahiutaleista, leivinjauheesta, margariinista, munista ja maidosta ja taputeltiin se tuohon tasaiseksi. Täytteessä on juustoraastetta, kinkkusuikaleita, freesattua purjosipulia, maitoa, munia ja kermaviiliä + vähän mausteita. Valmiista tuotoksista en sitten siinä tohinassa ottanut kuvaa. Tuossakin kuvassa toisesta puuttuu vielä juustosörsseli päältä.

Tänään torstaina aamusella töihin lähtiessä nappasin omasta pihasta lipstikkaa mukaan ja se pääsikin lihakeittoon:

Tämä lihakeitto oli kivan perinteisen makuista, toki kivana pikku lisänä se lipstikka. Keitto on muuten sen neidon käsialaa, jolla on ollut samat kouluttajat kuin minulla ;) 



Loppupäivän "spesiaali" oli salaatti, jonka kyhäsin päivälliselle ennen kuin lampsin ovesta vapauteen klo 16. Kevyesti kyllä harmitti lähteä siihen aikaan, sillä päivällisellä olisi ollut tarjolla pyttipannua missä on sekä lihapullia että makkaraa, sekä sitten vielä paistettuja munia, kurkkusalaattia ja paria lajia näitä tuoresalaatteja. Olisin niin halunnut olla näkemässä ja kuulemassa teinien reaktiot kun huomaavat mitä on ruoaksi! 

 Teineistä puhun siksi, että toukokuu kun loppui, loppui leirikoulusesonki ja nyt kesäkuussa alkoi rippileiri- ja päiväleirisesonki eli ruokimme nyt lähinnä teinejä tai sitten sellaisia aika pikkuisia päiväleiriläisiä. Ja toki myös maksavia ulkopuolisia asiakkaita!

Mutta sepä siitä sitten. Huomenna mennään koululla käymään ja huilitaan ja lauantaina jatkuu hommat! Vapaata vietetään seuraavaksi vasta ensi torstaina. 

Adios!

Vähiin käy päivät

Toiseksi viimeinen viikko työssäoppimista taputeltu. Työt eivät kuitenkaan siihen lopu, koska

Tätä siis taannoisella tekstilläni tarkoitin, kun sanoin että minua oltiin tarkkailtu salaa ja olin ollut edukseni. Ei siis tarvinut kysellä kesätöiden perään, sillä minulta suoraan kysyttiin että tulisinko. No totta maar!

Tällä viikolla minulla oli maanantaina se iltavuoro ja sehän meni mukavasti kahteen pekkaan. Vähän jänskättää kyllä miten sen työmäärän saa yksin tehtyä, kun iltavuorolaiset tosiaan ovat sen neljä viimeistä tuntia vuorostaan yksin ja tarjoilevat iltapalan, hoitavat tiskin ja näpyttelevät kassaa siinä kioskilla, kaikkea oikeastaan samaan aikaan :D Tähän väliin sellainen hermostuneesti naurava hymiö jolla on hikipisara otsalla. Sitten toki on siivoushommia, seuraavan aamun valmisteluja ja lopuksi kaikenlaiset laitteiden sammuttelut, ovien lukitseminen ja kassan laskeminen. Minusta tuntui että tällä kertaa saatoin oikeasti hiffata sen laskemisen. Kirjoitin kyllä kynä sauhuten taas ohjeita ylös, että voin sitten luntata kun olen itsekseni siellä sitä laskemassa.

Maanantaina iltapalalla oli mm. karjalanpiirakoita.

Tiistaina olin töissä 9 - 17. Vähän ikävä vuoro, kun koko päivä menee tavallaan töissä. Aamulla kerkeää vähän jotain kikkailla kotona ja sitten kun kotiin tulee, niin se on melkein ruoka nassuun ja nukkumaan.

Ruokana oli nakkistroganoffia :)



Keskiviikkona olin 7 - 15 vuorossa ja siitä tykkään kovasti. Ruokana oli törkeän hyvää mureketta, muussia ja kermapippurikastiketta! Ai että. Ja todella paljon tuli keittiöllekin kiitosta hyvästä ruoasta tuolloin.

 Aamulla 6.46 näytti muuten tältä kun töihin tulin:

Keskiviikko oli aika spesiaali päivä, sillä Mikko "Peltsi" Peltola tuli kuvausryhmineen kuvaamaan vähän juttuja meille ja he yöpyivätkin meillä tottakai. Lounaan loppupuolella kun työntekijätkin menivät tauolle, Peltsi tuli minun viereeni linjastoon hakemaan lisää sämpylää!! IIK. Kurkatkaa kuvia Nuorisokeskus Anjalan Facebook-sivulta. Instagramista löytyy myös.

Pestiin iltapäivästä keittiön lattia ja vaikka keittiöllä olisi saappaita siksi aikaa käyttöön, minä tyydyn  aina vain laittamaan lahkeet sukkiin

Keittiölle palautui myös iltapäivästä vähän tikkupullataikinaa kodalta, ja minusta (suurena pullan ystävänä) olisi ollut vääryys heittää se pieni taikinanökäre roskiin, joten sain tehdä siitä pullaa! Ajattelin lähteä helpomman kautta ja tein vain perus pullia siitä, sillä sitä oli niin vähän.

 Sain nämä pullat kotiin ja yllätinkin lapset näillä kun hain heidät päiväkodista. Kiva oli kotimatkalla maiskutella pullaa! Ja on kuulkaas astetta terveellisemmät pullat, kun on vehnälesettäkin.

Torstaina oli taas ihan törkeän hyvää ruokaa. Hyviä kokkeja on kyllä tuolla meillä töissä, ei voi muuta sanoa! Sekä nuoria että vähän vanhempia.

 Katsokaa nyt tuota kanaa! Niin mehukasta ja suorastaan pulled-tekstuurinen! Aaaah.
Jälkkäritkin oli taas eri jees. Eilispäivältä jäänyttä mansikka-puolukkavisparia ja tämän päivän virallinen jälkkäri oli marjat ja vaniljavaahto. Vispari ja vaniljavaahto yhdessä olivat mitä mainion yhdistelmä. Torstaina pyyhin valmiiksi muuten tuoleja ja liinoitin pöytiä muiden kanssa perjantaisia päättäjäisiä varten.

Torstaina vähän ehdottelin että menisinkö lounastiskiin, mutta sinne suuntasikin toinen työntekijä ja hän sanoi että minä voin käsitellä fenkolit huomista varten. Hetkin siinä niitä katselin ja tuumailin että mitenköhän täällä on tapana ne leikata kun en itsekään ole koskaan fenkolia käsitellyt saati edes syönyt. Ilmeisestikään sillä ei loppujen lopuksi ole kauheasti väliä miten sen leikkelee, kunhan on suht saman kokoista kun hänen kaverikseen tulevat porkkanat ja lantut. Niistä siis tuli perjantaille hunajaisia juurekset. Minä siinä sitten laittelin veitsen laulamaan ja tuhosin n. kymmenen fenkolia.

Perjantaina oli spesiaali päivä, sillä meillä ei ollut ollenkaan leirikoululaisia syömässä. Tehtiin ruokaa vain sen verran että se riitti meille, muulle henkilökunnalle sekä mahdollisille muutamille maksaville asiakkaille. Lounaan tarjoilun jälkeen oli vuorossa koulun päättäjäiset, ja keittiö oli tehnyt sinne kakut ja kattoi pöydät valmiiksi. Minä laittelin kahvikupit tasseille ja lusikat niihin sekä servetit kahvikuppien korviin. Oli ilmoitettu että tulee 56 henkilöä, tulikin 71. Onneksi emäntä oli varuiksi tehnyt yhden ylimääräisen kakun, sillä vieraat vetivät oikeasti sitten kolme kakkua, plus 3/4 gluteenittomasta kakusta.

Opiskelijat olivat itse tehneet tuota pihlajajuomaa ja halusivat sen tarjolle. Mehän laitettiin. Tykkään myös tuosta keittiönväen innovatiivisuudesta, että jos ei satu löytymään omista varastoista sopivaa kattausrekvisiittaa, sitä käydään hakemassa pihalta.

Perjantaina pääsin myös laittamaan tarjolle tulevia salaattijuttuja. Leikkasin pari hunajamelonia pieniksi lohkoiksi ja pesin viinirypäleitä tarjolle. 

Tässä muuten ovat minut leikkaamani fenkolit menossa uuniin:

 He käväisivät ensin yksin siellä, ja myöhemmin sitten pääsivät porkkanoiden ja lanttujen kanssa samaan seuraan hunajan ja mausteiden kanssa. Kai nuo ihan kelvollisia ovat.



En nyt erikseen kirjoittanut jokaisesta päivästä että mitä tein milloinkin, koska oikeasti en muista kaikkea. Mutta yleisesti ottaen olen vähän joka paikassa. Monesti minut halutaan saliin auttamaan sen suurimman ruuhkan ajaksi aamupalalla sekä lounaalla ja samalla hoidan tiskin puhdasta päätä. Yhtenä päivänä suuntasin kyllä tiskin likaiseen päähän kun tarkkailin ettei sinne meinannut kukaan millään ehtiä ja minäpä siellä taistelin (työkavereiden ilmaus) 130 hengen lounastiskit yksin kokonaan, sekä likaisen että puhtaan pään. Aikamoista juoksemista on se, mutta tykkään siitä. Vaikka kyllä siinä välillä toivoisi että joku kerkeäisi napata välillä niitä puhtaita sieltä toisesta päästä niin saisi vähän joutuisammin homman rullaamaan. Mutta aina ei vaan kerkeä. Olisipa kiva kun voisi pitää askelmittaria keittiössä, sen verran siellä tulee tallustettua eestaas. Mukavaa on kuitenkin, että työkaverit sitä pahoittelevat jos eivät kerkeä sinne puhtaaseen päähän.

Siinäpä se. Ainiin! uusi juttu minulle tällä viikolla oli tiskikoneen pesuainepullon vaihtaminen. Eipä siinä mitään ihmeellistä ollut, mutta ei sitä aiemmin ole osunut kohdalle.