Jännitys tiivistyy

Olen nimittäin nyt useampana yönä ollut suorittamassa meikäläisen parin viikon päästä olevaa tilaus- ja juhlaruokien näyttöä ja aina on ollut ongelmia. Milloin minulla ei ole ollut mitään käryä mitä olen tekemässä ja milloin olenkin yhtäkkiä huomannut kokkaavani ilman kokinvaatteita.. omat vaatteet päällä siis ja tietysti panikoinut että nyt menee kyllä näyttö metsään kun ei edes oikeita vaatteitakaan ole päällä. Kevyt jännitys on siis ilmeisestikin koko ajan asiasta päällänsä vaikka en sitä näin valveilla ollessa tunnistakaan.

Alkuviikko meni taas opetusravintolaa pyörittäessä. Olin maanantain sekä tiistain tarjoilijana ja sanotaanko vaikka niin että maanantai oli aika karsea. Olin nyt siis ekaa kertaa annosruokien aikana tarjoilijana ja voi pojat siinä oli muistettavaa ja tehtävää. Piti vahtia oman alueen pöytiä ja rientää viemään vettä sekä ottamaan tilauksia, piti päästä kassalle tekemään keittiölle kuitit ruokatilauksista ja osata pyytää ne oikeaan aikaan, piti juosta kassalle rahojen kanssa ja viedä vaihtorahat takaisin, piti käydä hakemassa omista pöydistä likaiset astiat pois ja piti muistaa tarkkailla jokaisen oman alueen pöydän tilannetta muutenkin, että milloin saa alkaa tekemään seuraavaa ruokaa. Pähkinänkuoressa. Vaikeaksi koin siinä sen, että ensinnäkin minulla oli alue johon tulee aina asiakkaita, tälläkin kertaa 16, joka oli yli puolet koko päivän asiakasmäärästä. Lisäksi harmaita hiuksia tuotti se, etten oikein saanut kiinni siitä että mikä on tärkeysjärjestys: Jos olen jonottamassa kassalle että voin lyödä yhdestä pöydästä tilauksen kassaan ja antaa keittiölle ja samaan aikaan minun alueelleni tuleekin uusia asiakkaita, niin pinkaisenko sitten heti viemään heille vettä ja ottamaan tilausta? Tai jos olen tulossa kassalle lyömään maksua sisään jotta voin viedä vaihtorahat asiakkaalle ja samaan aikaan tulee uusia asiakkaita, niin jätänkö rahat kassan viereen odottamaan ja pinkaisen uuden asiakkaan luokse? Mikä on tärkeintä hoitaa ensimmäisenä? Maanantaina oli kaikenlaisia tällaisia tilanteita ja mielestäni minua ohjattiin vähän sinne sun tänne eikä minulle nyt jäänyt mieleen mitään "oikeaa" tapaa hoitaa näitä tilanteita missä asiakkaita on useita ja heitä tulee koko ajan lisää.

Tiistai sen sijaan meni nappiin. Kuulimme edellisenä päivänä, että olisi saksalaisia tulossa syömään. Kanssatarjoilijani olivat sitä mieltä etteivät he halua heitä alueelleen, koska eivät osaa englantia. Ilmoitin, että minä voin heitä palvella koska osaan ja niin teinkin ja se oli mukavaa. Heidän seurassaan oli toki suomea puhuvia kouluttajia, mutta tottakai palvelin kaikkia englanniksi jotta ulkomaalaiset vieraatkin ymmärtäisivät eivätkä tuntisi itseään ulkopuolisiksi. Ainoastaan kun toinen kouluttajista tuli muita myöhemmin, niin kipaisin häneltä kysymässä suomeksi että ottaako jälkiruokaa, mutta muuten puhuin koko pöydälle englantia.
Muidenkin pöytien tarjoilu meni nappiin. Alueellani söi myös eräs vanhempi pariskunta, joka oli maanantaina joutunut pettymään. He olivat tulleet kalaa syömään, mutta tulivat sen verran myöhään että se oli kerennyt loppua. Siispä tällä kertaa he tulivat aika nopeasti avaamisen jälkeen ja saivat kala-annoksensa :)
Alueellani söi myös eräs yksin tullut nainen, joka kaipasi ripeää palvelua koska hänen ruokkiksensa oli lyhyt. Ok, mutta toki olemme opetusravintola eli väkisinkin saattaa kestää. Mutta onnekseni myös tämän henkilön palveleminen meni kuin oppikirjassa konsanaan. Hän tilasi, söi salaattipöydästä, pyysin keittiöltä alkuruoan heti kun alkoi lautanen olemaan tyhjä, vein sen juuri kreivin aikaan, vahdin taas lautasen tyhjentymistä ja pyysin pääruoan ja vein. "Nyt oli kyllä kymmenen pisteen suoritus!" sanoi hän kun pääruokalautasen tyhjennyttyä pyyhälsin paikalle kortinlukijan kanssa. Hän myös tiedusteli, että olemmeko kolmannen vuoden opiskelijoita. Kerroin että olemme aloittaneet tammikuussa, johon hän tokaisi että "no hyvin olette oppineet!" :)

Keskiviikkona olin leipuri. Tein lounaalle sämpyläruutuja ja tuli muuten vimpan päälle! Täytyy kotonakin tehdä piakkoin. Jotenkin liian harvoin tulee leipää leivottua kotona, don't know why. Pullaa ja muuta makeaa kyllä senkin edestä. Minulle ei sitten annetukaan muuta hommaa kuin nuo lounaan leivät, joten yleismies Jantusena autoin alkukeiton tekijää aluksi ja sitten puuhailin vähän tiskissä ja niiden lisäksi suoritin "hävikin torjuntaa"(ihan itse nimesin) tekemällä kuivahtaneista roskiin menossa olevista leivistä lämpöisiä voikkareita (tomaattisosetta, mausteita, meetvurstia, juustoraastetta, aurajuustomurua) sekä pienen määrän krutonkeja. Krutonkeja en ollut aiemmin tehnyt, mutta nähnyt kyllä kesätyöpaikassani niiden tekoa, joten lähdin suoriltaan kokeilemaan. Vaaleasta rieskaleivästä oli hankala kyllä leikata hyviä kuutioita, mutta tulipa testattua.

Torstaina meillä oli itseopiskelupäivä jonka käynnistin 1,5 tunnin lenkillä ja päivällä hyppäsin bussiin ja lähdin kohti koulua. Minut ja S valittiin mukaan sellaiseen työtiimiin, jonka aihe on top secret. No ei, mutta on vaikea selittää mitä teemme. Meidän lisäksemme porukkaan kuuluu kouluttajia, opettajia, koulutuspäällikkö, nuorisopuolen opiskelijoita sekä työelämän edustajia :) Tykättiin hirveästi kun päästiin mukaan tuollaiseen!

Siellä saa herkkujakin ;)

Keittiötä ja kahvitusta

Nyt on heitetty supervaihde silmään ja alettu tekemään annosruokia koulun opetusravintolassa. Jännitin sitä ensin, sillä huomasin että olen heti maanantaina kokkina avokeittiössä. Mutta mitä vielä, sehän on siisteintä ikinä! Onneksi sitä pääsee kohta työssäoppimaankin. Jos saisin valita niin olisin koulussa koko ajan siellä :D En siksi että pakoilisin muita hommia, vaan siksi että se on ihan mahtia!

Meillä oli tiistaina keittiössä hyörimässä vasta alottaneita nuoria kokkiopiskelijoita samaan aikaan ja he (kaksi poikaa) tekivät toscapiirakkaa, mokkapaloja sekä sämpylöitä. Olivat enemmän ja vähemmän avun ja neuvojen tarpeessa, joten otin sen asian hoitaakseni ja neuvoin heitä. Keskiviikkona tein muikkujen kaveriksi muussin, hoidin tiskiä lounaan loppupuolelta päivän loppuun ja sen lounaan ajan olin apukokkina avokeittiössä.

Torstaina eli tänään olimme Bisnespaljussa kahden hengen voimin hoitamassa kahvitusta S:n kanssa. Vapaaehtoisia kysyttiin ja olimme ainoat halukkaat hommaan. Bisnespalju oli sellainen yritysten verkostoitumistapahtuma. Tuli siinä sitten kerran tai kaksikin kierrettyä molemmat kerrokset ja katsottua mitä tahoja on edustettuna. Kaikenlaista tavaraakin tarttui mukaan. Yhden uuden asiankin opin! Että on olemassa yrityskummit, joilta voi saada apua ja tukea oman yrityksensä kanssa jos tarvitsee.

Ensin laitoimme kahvit sinne missä pöydät olivat, mutta viime hetkellä ne vaihtoivatkin paikkaa pois naulakoiden vierestä tuohon keskeiselle paikalle mistä uudet messuilijat sekä näytteilleasettajat ne helposti huomasivat.

Ja kuten sanoin, kerkesimme parikin kertaa pyörähtää katsomassa itsekin mitä kaikkea sieltä löytyikään..

Nyt kun tunteja isossa keittiössä on takana jo useita, niin olen tajunnut erään asian. En tiedä pätikö sama muilla, mutta minä kyllä vähän jänskäsin sitä kokkailua tuollaisessa isossa keittiössä. Jotenkin kuvittelin sen olevan jotain sellaista mitä en osaa, joka on opeteltava ja joka vaatii paljon. Mutta nyt tosiaan siellä useita useita tunteja viettäneenä niin toki onhan siinä asioita joita täytyy osata, mutta loppujen lopuksihan se on hyvänen aika ihan samaa kokkaamista kuin kotonakin. Määrät vain ovat isompia eivätkä edes aina ole sitäkään, riippuen toki missä keittiössä on ja mille määrälle kokataan. Kesällä töissä ollessanikin katselin silmä kovana kateellisena kollegojani miten helposti he valmistivat lounasruokaa tosta noin vaan ja mietin vain että pääsisipä koulussakin jo opiskelemaan tuota että se sujuisi itseltäkin noin. No eihän siinä ole mitään ihmeellistä, noin yleisesti. Uunin käyttö lähes kaikessa kypsennyksessä tietysti on ollut uusi opeteltava juttu mutta sekin on selvää kauraa nykyään.

Itse taisin sortua enemmänkin siihen, että ajattelin asioista liian monimutkaisesti aluksi ja itselleni tuttuun tyyliin myös pelkäsin epäonnistumista. Siksi kyllä edelleenkin keittiössä varmistelen kouluttajalta välillä asioita, jotten mokaa vaikka toisaalta myös luotan kykyihini. Hehhe, onpas yksinkertaista.

Kiirettä

Niin kiirettä ettei kerkeä edes kirjoitella.

Koulussa ollaan edelleen pyöritetty ravintolaa mielestäni hyvällä menestyksellä. Olen hyppysistäni päästänyt pois maistuvia ruokia mutta tänään harmikseni ajankäyttösuunnitteluni petti ja ruokani (kalkkunahöystö ja riisi) valmistui kymmenen minuuttia myöhässä. Onni onnettomuudessa oli se, että silloin ei vielä ollut kukaan asiakas ollut ottamassa ruokaa.

Olin kahtena päivänä peräkkäin salissa töissä tarjoilijana ja vaikka ensin oli kaikki hommat hukassa ja milloin tuntui mikäkin unohtuvan, niin äkkiä sitä silti sitten tajusi jutun juonen, varsinkin kun hommassa oli paljon samanlaisia elementtejä kuin kesätyössäni. Kahvilassakin käytiin pöydissä jutustelemassa ja kaatelemassa juomista, rahastustilanteet tiskillä olivat toki samanlaisia pääpiirteittäin, kahvin riittävyydestä huolehtiminen oli tuttua, ruokien riittävyyden tarkkailu oli tuttua keittiön puolelta... näin pari mainitakseni.

Opiskeltiin tuossa parin viikon aikana myös edelleen matikkaa jonka tehtävänivaskan minä viime viikolla palautinkin ja näin ollen minun matikkani ovat lasketut. Lisäksi kävimme luokan kanssa metsässä kävelemässä keräten sieniä, villiyrttejä ja marjoja.

Jottei elämä taas olisi käynyt liian pitkäveteiseksi, kävin elokuussa koulun ohella vielä painamassa vähän töitäkin! Kahvila oli vielä elokuun auki ja saattoi olla että sanottiin heipat sille for good. Ensi kesästä ei tiedä yhtään aukeaako se ja kuka sitä mahdollisesti pitää.

Tässä alla kuvia viimiseltä aukiolopäivältä, eli viime torstailta:

 Ylemmissä kuvissa on kattaus, joka tehtiin kollegani K:n kanssa tilauksesta. Tai oikeastaan K teki ja minä hääräsin muuta tiskin takana. No ainakin olin mukana siirtelemässä pöytiä ja kannoin kakun pöytään :D Mutta oli siis 10 hengen synttäriseurue joka oli tilannut keittiöltä suolaisen sekä makean kakun ja me heille sitten tarjoilimme lehtikuohuvat sekä kahvit santseineen ja tuplasantseineen. Alemmissa kuvissa näettekin varsinkin leirikoululaisia riemastuttaneen hinnanalennuksen viimeisen päivän kunniaksi. Ja nuo jäätelöt olivat muuten isoja! Isoon jäätelöön saattoi lipsahtaa neljäkin palloa jäätelöä ja maut olivat tottakai valittavissa! Ja kastikkeet ja strösselit kuuluivat toki hintaan :) Muutakin oli alennettuun hintaan, mm. Laitilan limut 2 e / pullo ja Raikastamon luomupillimehut 1 e / kpl. Mutta mitäpä kukaan niillä tiedoilla tekee enää.


Tällä viikolla meikäläisellä alkaa työssäoppiminen tilaus- ja juhlaruoista kun suuntaan tuonne samaiseen keittiöön missä olen häärännytkin jo puolet tästä vuodesta, ja alamme katsomaan minkä verran mitäkin täytyy niihin juhlaruokiin tilata, joista suoritan näytön lokakuun puolella. Jännää!