Kuvapläjäys

Siis en edes muista milloin viimeksi kirjoitin (enkä tarkistanut ennen kuin aloin tätä kirjoittaa) ja muutenkin mielessäni päivät ja mitä milloinkin on tehty puuroutuvat yhdeksi massaksi ja voi olla että minun on nytkin vaikea muistaa mitä milloinkin on tapahtunut.

Erityismaininnan haluan antaa kuitenkin eiliselle, eli sunnuntaille. Sunnuntait ovat tuolla työpaikallani aina hiljaisia ja olin kaksistaan toisen työntekijän kanssa. Sain tehdä piisissä ruokaa melkein koko ajan yksin! Ainoastaan silloin en, kun yhdessä vaiheessa pongikone lauloi tiuhaan ja koin että en pysty useampaan pöytään tehdä samaan aikaan ruokaa. Parhaimmillaan sain tehtyä kolmea annosta samaan aikaan :) Mielestäni se oli hyvin, koska ne kuitenkin olivat kaikki eri annoksia ja niissä oli eri komponentit ja valmistusajat. Toki virheitäkin sattui. Kun jälkkäriksi tilattiin kolme suklaakakkua sekä valkosuklaajäätelö kinuskikastikkeella, niin samalla tarmolla viskoin kaikkiin vaniljajäätelöä. Tajusin virheeni pian mutta jäätelö oli jo viety. Tein sitten uuden annoksen ja se laitettiin perästä menemään myös. Ei kuulemma lapsiasiakasta paljon haitannut että saikin yhden annoksen sijasta kaksi. Eikä kuulemma olisi edes alunperin huomannutkaan että jäätelö oli väärää :D No mutta homma korjattiin kuitenkin kuten kuuluu. Ja minulla oli taas hitsin hyvä mieli päivän päätteeksi. Ja sanoinkin siitä lähtiessäni että oli tosi kiva päivä.

Itsenäisyyspäivästä haluan sanoa pari sanaa myös. HYVÄNEN AIKA! No okei, sanon vähän muutakin. Olipa mukavaa mennä iltavuoroon kun katsot pöytävarauslistaa ja huomaat että vain kaksi neljän hengen pöytää on vapaana, muuten kaikki täynnä. Myös isot pöydät. Oli 12 hengen seuruetta, sekä 8 hengenkin. Ja sitten tietysti pienempiä porukoita. Piisissä oli parhaimmillaan neljä kokkia. Kaksi pääruoissa, yksi alkuruoissa ja yksi jälkkäreissä. Meikäläiselle ei siellä sijaa ollut, sillä se kiire oli jotain aivan käsittämätöntä eikä minusta olisi ollut siihen tahtiin työskenteleväksi. Ahdistuin jo pelkästä katsomisesta. Ja se miten tarjoilijat käyvät koko ajan kyselemässä että missä viipyy sen ja sen pöydän annokset, ne ja ne saa nostaa jne. Siis ihan kamalaa :D Tarjoilijoitakin oli ainakin neljä silloin. Hoidin juoksevia asioita sekä molempia tiskejä. Ja oikeasti varsinkin siellä astiatiskissä todellakin tarvittiin tiskaajaa tai työntekijät olisivat olleet vielä aamullakin siellä. Loppujen lopuksihan sinne jäi kaksi kokkia enää töihin kun aamuvuorolaiset lähtivät ja ei heillä sitten kuulemma mennyt kuin tunti ylitöiksi tarjoiluajan jälkeen. Hyrrr.

Lisäksi todistin ensimmäistä kertaa annoksen paluuta keittiöön. Pihvin piti olla medium miinus ja se olikin kypsä. Kokin vikahan se oli, mutta ymmärsin siinä sivusta seuratessani että oli myös käynyt pieni inhimillinen ajatusvirhekin. Mutta tosiaan tuo oli ensimmäinen kerta että annos tuli takaisin ainakin minun nähteni ja olen siellä kuitenkin ollut jo kolmisen viikkoa.

Minua harmittaa edelleen vietävästi, kun viime viikolla yhtenä päivänä tein mielestäni hienoimmat annokseni ikinä enkä tajunnut ottaa niistä kuvaa! Annokset olivat vasikanmaksaa ja voi veljet kun oli mukava niitä kasata siinä kun tarjoilija tapittaa toisella puolella ja yksi työntekijä toisella puolella oottaen että pääsee ottamaan ruokaa itselleen. "Ei mitään paineita mutta me tuijotetaan vaan tässä" :D

Viikolla tein myös niitä näitä esivalmisteluja. Tässä kuvat parista niistä:

Mustekaloille tehtiin liemi johon viskottiin sitä sun tätä ja peitettynä laitettiin kolmeksi tunniksi uuniin, keskellä on härkäruukkupohjaa johon kuorin ja pilkoin vaivaiset viisi kiloa sipulia ja herkkusieniä ja pilkoin vielä kilon pekonia. Ja oikealla on annoksiin tulevia pikkuporkkanoita joissa on hieman työsarkaa kun täytyy leikata tukat ja hännät pois jonka jälkeen ne esikypsennetään erittäin lyhyen aikaa, jäähdytetään nopeasti ja laitetaan 1/3 pakkeihin joissa sitten pääsevät vetariin. Tuo meikäläisen porkkana-asettelu sai kehuja. Kuulemma olivat niin viimisen päälle nätisti että olisi voinut viedä ne vaikka suoraan joulubuffapöytään :D

Sitten pläjäytän tähän annoskuvia. Kaikesta en millään kerkeä ottaa kuvaa ja varsinkin jos olen joskus aikaisemmin jo ottanut kuvan kyseisestä annoksesta, en ota uudestaan ellei ole todella nätti. Mutta toistoa on kivasti jo tullutkin, niin alan muistaa entistä enemmän annoksia ulkoa. Onneksi piisissä kuitenkin on ne annoskortit ja kuvat eikä tietenkään ole kiellettyä katsoa niistä :)

Nuo kaikki yläpuolella olevat ovat alkuruokia.

Suklaakakku! Se paistetaan aina tilauksen tultua joten se on lämmin tuossa lautasella ja sulattaa hyvään tahtiin tuota jäätelöä :/

 Se samainen ruiskuorrutettu kuha jota menee aika usein ja jonka osaan vaikka unissanikin ulkoa.

French burgereita

Tämä on chorizo-kana, jonka kanssa kuuluu mac&cheese mutta nämä asiakkaat halusivat bataattiranut. Tässä annoksessa perunat ovat aina eri astialla, eivät tuossa lautasella. (ovat siis valmiina oikeasti tuossa lautasten oikealla puolella)

Vasemmalla lasten lohiannos ja oikealla minun sunnuntain suosikkini: Karitsankaretta. Mielestäni tavallaan hankalin annos siksi, että siinä on useampi komponentti mitkä kypsennetään eri tavoin. Mutta myös niin nätti! Onnistuin myös leikkaamaan kareesta nuo kaksi kolmen luun palaa. Ensimmäisellä kerralla kun tein, en löytänyt sitä väliä sieltä luitten välistä mutta toisella kerralla löysin ja onnistuin!

Heräsin taas siihen ajatukseen, että täytyy alkaa näyttösuunnitelmaa vääntämään. Minulla on nyt tällä viikolle kolme iltavuoroa niin saa kyllä nähdä että milloin ihmeessä sen kerkeän kirjoitella. Luulin että nyt tänään aamusella, mutta lähdenkin joululahjaostoksille ennen töiden alkua, joten jospa sitten huomenna. Tulen kuitenkin iltakympiltä vasta kotiin iltavuoroista, niin en kyllä millään jaksa alkaa naputtamaan silloin.

Huomasin tuossa myös, että minullahan on viime vapaa päivän jälkeen töitä takana jo kolme ja tällä viikolla tulee viisi lisää ennen kuin vapaa koittaa. Mutta en valita missään nimessä! Tätä se työnteko välillä  vaan on. Ja mikäs tässä muutenkaan, kun tuolla keittiössä menee aika mukavan nopeasti aina tehdessä :) Ja mitä enemmän puuhaa, sen parempi. Tuonne meille muuten tuli nyt 4. päivä kaksi työssäoppijapoikaa nuorisopuolelta. Toinen meinasi suurustaa kantarellikastikkeen niin että oli heittämässä jauhoja suoraan keittoon?! Morjes. Mut ei muuta hei. Tai no yhtenä iltana kun toinen oli myös illassa kuten minäkin, hän vähän avuttomana seisoskeli yhdessä vaiheessa kun kukaan ei kerennyt ohjeistamaan mitään. Itsehän siinä vaiheessa joko a) menen astiatiskiin, b) menen patatiskiin tai c) otan rätin käteen ja lähden putsamaan tasoja. TAI d) otan harjan ja rikkalapion ja lakaisen kaikki irtoroskat. Ei ole minulla tapana seisoskella ellen sitten vahtaa ja ota oppia jostain mitä joku muu tekee.

AINIIN. Siis meinasin aivan unohtaa että viime viikon upein juttuhan oli kun minulle iskettiin 20 kilon etanavoin teko. Siihen tulee neljä kiloa valkosipulia. Miettikääpä miltä haisin kun lähdin suoraan töistä toimittamaan asioita :DD Sain kuulla siitä samantien kun hyppäsin auton repsikkaan.

Siitä 20 kilosta tuli tällainen lihalaatikollinen pötköjä:

Se mikä minusta on super hienoa, on se että tuolla käytetään tosi vähän pakasteita. Oikeasti tosi vähän. Ja mielestäni niin sen kuuluu ollakin, sillä osaavathan ihmiset kotona itse lämmittää pakasteita itselleen. Että kun kerran tullaan ulos syömään ja siitä ruoasta maksetaan vähän enemmän niin kyllähän sitä odottaa että saa tuoreista aineksista tehtyjä ruokia. Eikä mielestäni sellainen pikaruokapaikkojen pakasteiden lämmitys ole edes mitään ruoanlaittoa, anteeksi nyt vaan.


Tähän loppuun vielä muutama kuva:

 Lohduttavaa katsella välillä ulos ikkunasta kun koko ajan pimeää. Oli sitten aamu, päivä tai ilta. Mutta sitähän tämä suomalaisten elämä on suurimman osan vuodesta :D

Vähän saliakin. Ihanan raikas ja moderni tämä uusi sisustus siihen vanhaan tunkkaiseen ranskalaisen mummon majataloon verrattuna. 

Meikäläinen alkaa olla aika pro, kun taskussa on omat pihdit niin kuin muillakin kokeilla ;)


Mutta nyt lopetan että kerkeän bussiin!