Kun saa taas hetken olla jännittämättä

Aiemmassa postauksessa aloitettu viikko jatkui keskiviikon osalta niin, että sainkin vastata koko lounaasta! Jälkiruokaa lukuunottamatta, sillä se oli jo valmiina. Eli kun olin jo tiistaina saanut lihapullat pyöriteltyä, keskiviikkona huolehdin ne uuniin, tein muussin ja maustoin ja paistoin myös lämpimät kasvikset. Kasvikset olivat tuona päivänä porkkanaa ja romanesco-kukkakaalia.(Menussa lukee juurekset vaikka kukkakaali ei ole juures) Sitten vaan ajoissa linjastoon ja meikäläinen tottakai sitten tarkkaili ruokien riittävyyttä ja toi lisää pullia aina kun tarvitsi. Aika jees!

Puolilta päivin kuitenkin pakenin paikalta kesken tarjoilun pikapikaa kotiin laittamaan tukan ja naaman kuosiin ja lähdin kohti koulua valokuvaukseen. Aina tosin kerkeää selfien ottamaan ;)

Torstaina olin erityisruokavaliokokki ja tein lohisopasta kolmenlaista versiota:

Tekovaiheesta en joutanut kuvia ottamaan, mutta teen aina niin että kaikki ovat tietyssä järjestyksessä pöydällä ja niiden edessä on laput jotta muista mitä menee tai ei mene mihinkin ja samassa järjestyksessä laitan ne uuniinkin. Tässä on siis sille sipulittomalle asiakkaalle keitto, sitten on porkkana-allergiselle, sekä sille vakavasti allergiselle täysin yksinkertaistettu keitto just in case. Hänen pelokkaasta asenteestaan johtuen kirjoitin koko pienen listan tuohon että mitä keitto sisältää ja hän söi sitä, jee! :) Allergialistassa porkkanaton tosin oli hieman tulkinnanvarainen, sillä ilmeisestikin hän on vain raa'alle porkkanalle allerginen, ei kypsennetylle. Tai ainakaan hän ei soppaansa huolinut.

Iltapäivästä kouluttaja piipahti käymään ja juttelimme tästä lounastyössäoppimisesta sekä minun opiskelustani muutenkin, että miten jatkan vaikka aika selvää se minulle jo on.

Perjantaina vastasin jälkkäristä sekä lämpimistä kasviksista.

Siinä ovat kivasti molemmat samalla pöydällä kun välillä on tila vähissä. Tuo jälkkäri oli vähän niinkuin marjarahka, mutta paljon parempi sillä siihen laitettiin useampaa eri soosia joita en tässä kerro ;)

Ja sitten aamupäivällä oli se joka on pitänyt minut pari viikkoa jännityksessä, nimittäin juhlaruokanäytön arvionti. Kyllä vilisi minulla mielessä vaikka mitä aina hylkäämisestä ykköseenkin kun kuvittelin yhtäkkiä olleeni aivan surkea ja muutenkin kerkesin ehkä liikaakin ajatella sitä ja löysin jatkuvasti "virheitä". Huh. Menin haudanvakavana paikalle kun minut sinne arviointikeskusteluun pyydettiin ja menin muutenkin ihan lukkoon enkä oikein osannut sanoa juuta enkä jaata mihinkään. Arvosanaakaan en osannut itselleni ensin antaa, mutta kerroin sitten sen minkä mieluusti halusin itselleni antaa. Sain kehuja hirveän hyvistä suunnitelmista ja suunnitteluista, asenteestani sekä motivaatiostani. Ruoka oli hyvää, ajallaan valmista ja juhlapaikka oli nätti.

"Onneksi olkoon, olet suorittanut tilaus- ja juhlaruokanäytön arvosanalla kiitettävä (=K3)"

Mitä.

Vaivuin johonkin epäuskoiseen tilaan enkä ensin tajunnut tai edes uskaltanut hymyillä. Kolmosenhan minä itselleni siitä halusin antaa ja olin sen ääneenkin sanonut, mutta jotenkin pelkäsin silti.. jotain. Hetken päästä toinen työkavereista sanoinkin, että "nyt saa hymyillä".

Hyvänen aika.

Se kaikista vaikein tutkintomme valinnaisista jota kouluttajat eivät juuri kellekään suosittele juuri sen vaikeuden takia ja minä suoritin sen yksin arvosanalla K3.

Ai jumpekekka.

Ammattilainen ammentaa ammatistaan...

.. mielenkiintoa ja jotain. Lauletaan nimittäin siinä Pikku Kakkosen ohjelmassa jossa esitellään erilaisia ammatteja. Se soi koko maanantain työpäivän päässäni.

Viikko pärähti käyntiin jälkiruoan tekemisellä, joka maanantaina oli banaani-herukkarahka.

Maidottomalle ja vegaanille tein yhteisen soijavispikermasta.

Eräs pieni meillä majoittuva porukka juhli seuraavana päivänä yhden ryhmäläisen synttäreitä, joten he toivoivat synttärikakkua. Pohja löytyi pakkasesta ja täytteet kylmiöistä. Iltapäivästä olin siis kakkukokki ja täytin ja kostutin kakun seuraavalle päivälle. Laitoin lempparitäytteeni; mansikkahilloa, banaaneja ja vaniljan makuista kermaa.

Kun saapui tiistai, ei tainnut kukaan meistä tietää mitä oli tulossa. Tai no okei, tottakai tiedettiin että on tulossa ainakin sen ja sen verran syömäreitä ja on yksi kahvitus hoidettavana siinä sivussa. NOH ensinnäkin meille tuli uusi leirikouluporukka. Porukasta yksi lapsi on hengenvaarallisesti allerginen useammallekin eri ruoka-aineelle ja hänellä on se adrenaliinikynä. Opettaja (toki ymmärrettävästi) oli aikamoisen tarkkana tästä ja tämä kyseinen lapsi itsekin oli ehkä aavistuksen liiankin pelokas syömään sellaisiakin ruokia missä ei mitään häntä allergisoivia aineita ollut. Noh, selvisimme siitä. Ja ainiin. Saimme myös maistaa vähän katkeraa vaikean asiakkaan palautettakin. Katsokaas kun eräs ei voi syödä sipulia missään muodossa ja hänelle täytyy olla kaikista ruoista sipuliton versio! Siis vaikka salaattipöytä notkui vaikka mitä herkkua, niin tottakai hän olisi halunnut itselleen juuri sitä missä sattui olemaan sipulia. Minun mielestäni siis tavallaan kyllä melkoista hiusten halkomista. Hänelle kyllä oli sipulittomia vaihtoehtoja useampi ja lämpimistä ruoista hänelle oli tehty sipulittomat versiot. Noh, kuten jo sanoin, selvisimme siitä(kin).

Ja siis niin. Vastasin myös lämpimien kasviksien maustamisesta ja kypsentämisestä tuossa aamulla ennen lounasta! Ne olivat ruokalistassa nimikkeellä värikkäät vihannekset ja voi pojat sitä ne totta vie olivat!

Kesäkurpitsaa, paprikaa, punasipulia ja myskikurpitsaa. Myskikurpitsa kävi hetken aikaa höyryhoidossa ennen paistamista. Oikealla ylhäällä näette sipulittomat kasvikset. Saa muuten olla aika tarkkana maustamisenkin kanssa. Sekä välimeren yrtit- maustesekoituksessa että yrttitarhan sekoituksessa molemmissa on sipulia. Viskoin sipulittomaan muutamaa yksittäistä maustetta sitten. 

No mutta eipä aikaakaan kun kahvittelunsa jälkeen nämä tietyt asiakkaat tulivat syömään ja heidän porukaltaan ei ollutkaan tullut perille erityisruokavaliot kaikilta. Onneksi keittiömme on täynnä nohevia kokkisnaisia jotka tyhjästä pystyvät hetkessä nyhjäisemään annoksen sellaisellekin jolla on asiaan todella tarkat kriteerit. Hän sai oman salaatin sekä oman proteiininsa juuri oikeanlaisena. Itseasiassa jo aiemmin aamulla kiiri korviini tieto, että kahvitteluporukassa on kasvissyöjiä (joista ei ole ilmoitettu etukäteen), joten lisäsin tofun määrää tekeillä olleeseen kasviskastikkeeseen. Niin, tiistaina siis vastasin erityisruokavalioista. Ruoka oli tomaattinen kana ja eilen vegaani-/kasvisruoassa käytettiin sellaista uutta hienoa kanan näköistä soijavalmistetta, niin tänään minä erityisruokavaliokokkina käytin tofua. Paloittelin suikaleiksi ja kaveriksi suikaloin vähän varsiselleriä ja paprikaa sekä sitten kuutioin sipulia. Freesasin ne pannulla tomaattipyreen kanssa. Kastikkeena oli vesi ja tomaattipyree. Mausteina vähän sitä sun tätä. Suurustus maizenalla. Ainiin ja laitoin myös punaisia linssejä! Soosi ei häikäissyt ulkonäöllään mutta maku oli hyvä.

Tuona hetkenä kun ensin tuli leirikoululaiset, homma oli jotakuinkin kasassa. Mutta sitten kun tulivat nämä kahvittelijat, pakka levisi. Ihan kuin pyörremyrsky olisi käynyt salissa. Yhtäkkiä lähes kaikki ruoat olivatkin loppu. Ja nämä yllärierityisruokavaliot ja niiden tekeminen. Ja kahvitustiski siinä samalla. Huhheijaa! No, selvisimme. Tarjoiluajan jälkeinen kahvitauko tuntui ansaitulta.

Kahvitauon jälkeen oli aika päivän toisen hommani, nimittäin lihapullamassan teko. Minulla on hieman vielä opettelua erityisruokavalioiden katsomisen kanssa, sillä yksi opiskelijaporukka on paikalla ja ei ole paikalla ja on paikalla ja ei ole, enkä aina tajua katsoa tarkemmin että ovatko vaiko ei. Tänään siis katsoin että ovat huomenna paikalla ja olin varaamassa jo gluteenitonta sekä gluteeniton+munatonta osaa massasta erikseen, kunnes tajusin etteivät he olekaan huomenna paikalla. Varasin vain siis tälle jo aikaisemmin tekstissä esiin tulleelle sipulittomalle oman osansa ennen kuin heitin sipulit massaan. Tein massan siis isolla monitoimikoneella lapaa käyttäen. (vai onko se mela? kollega sanoi sitä melaksi ja itse siis heti sanoin kyllä lavaksi) Ihan perus massa; naudanjauheliha, korppujauho, muna, sipuli, suola, pippuri. Lihaa oli kuutisen kiloa, eli oli aika helppo laskea paljon mitäkin tulee. Itseasiassa olin jo kotona laskenut valmiiksi määrät viidelle kilolle kun erinäisistä syistä oletin sen verran sitä lihaa olevan. No eipä tuo haitannut. Nopeat uudelleenlaskut ja menoksi. Kuvia en ottanut tekovaiheesta, mutta freesasin sipulit pannulla ensin ennen kuin aloin heittelemään niitä lihan sekaan. Kun sain massan pyöriteltyä koneella ja paistettua maistiaiset nopeasti pannulla, aloin pyörittelemään lihapullia.

Siinä menikin sitten loppuaika. Neljä pakillista + yksi puolikas. Huomenna vastaan niiden kypsennyksestä ennen kuin riennän valokuvaan edustamaan ;)

Nyt toista viikkoa on tälläistä virallista lounasruoan tekoa takana ja kyllähän se on kivaa. Ja palkitsevaa! Kun tiedät heti aamusta mitä alat tekemään, teet sen ja olet ajoissa valmis, niin kyllähän siitä tulee pirun hyvä mieli. Ja niin onnistunut fiilis kun raijaat sen oman tuotoksesi sinne linjastoon.

Tykkään tästä. 

Lounasta

Jälleen alkoi uusi työssäoppiminen. Tällä kertaa tehdään vajaa kuutisen viikkoa lounasruokaa ja missäs muuallakaan, kun siellä missä olen toukokuusta asti pakertanut menemään. Olemme tehneet minulle vähän niinkuin lukujärjestyksen, missä lukee aina mikä minulla on se päivän homma vaikka toki huseeraan ympäriinsä niin salissa kuin tiskissäkin ja missä vain muualla tarvitaankin.

Maanantaina vastasin lounaan osalta salaateista. Yksi oli edelliseltä päivältä valmiina, muut väkersin itse. Tai siis kuorin, paloittelin ja leikkasin. Ja sekoitin.

Tiistaina tein lounaskokin kanssa lohilasagnettea ja vastasin tomaattikastikkeesta. Sain tehdä sen kippipannussa jota tuolla ei koskaan käytetä koska se on aivan valtava ja määrät sen verran pieniä että kastikkeiden ym muiden teko onnistuu ilmankin. Mutta osaanpä nyt käyttää sitäkin! Ja kastike oli mielestäni täydellistä ja kyllä salista kuului eräänkin lapsen suusta että "tää on parasta lohilasagnee mitä oon ikinä syöny!", joten taisin onnistua. Lisäksi sekoittelin ja maustoin lounaan lämpimät kasvikset. Olin tottakai myös salissa vahtimassa riittävyyksiä ja voi pojat sitä tuntee tekevänsä töitä kun ramppaa edestakaisin keittiön ja linjaston väliä hakien milloin lisää vettä, milloin lisää ruokaa ja milloin mitäkin! Tykkään siitä.

Keskiviikkona vastasin lounaan erityisruokavalioista. Ruokana oli lempeän pippurista lihapataa ja erityisruokavalioita oli maidottomia 2 kpl, gluteenittomia 2 kpl joista toinen myös maidoton sekä kolme jotka eivät syö punaista lihaa + kaksi kasvissyöjää. Tein punalihattomille ja kasvissyöjille yhteisen padan härkiksestä jonne laitoin myös paprikaa ja kikherneitä ja ruokakerman tilalla oli kauraruokakerma. Gluteenittomilla oli toki sitä samaa lihaa kuin alkuperäisessä ruoassa, mutta sen yhden gluteeniton+maidoton -tyypin takia käytin siihen soijaruokakermaa. Ja niillä kahdella pelkällä maidottomalla oli sitä samaista kauraruokakermaa tavallisen tilalla, muuten samaa liharuokaa.

Tässä kasvisversion teko on vielä vaiheessa

Torstaina tein lounaan jälkiruoan, joka oli leivos. Tein porkkanapiirakkaa, johon laitettiin nesteeksi Bonnen mansikkasosetta sillä se on väriltään ruman harmaata, joten sitä ei voida käyttää missään näkyvästi, kuten vaikka rahkassa. Tein kuusi pellillistä, sillä lounastajia oli n. 160. Siinä alkoi aamu rattoistasti rikkomalla 40 munaa :D Siitä tuli hirvittävän hyvää! Puoliin laitoin mantelilastuja päälle ja puoliin en, sillä paikalla oli manteliallergisia. Yksi pohja säästettiin seuraavalle päivälle tilattuun kahvitukseen ja kollega M teki perjantaina aamulla siihen todella hyvän kuorrutteen päälle ja siitä tuli vain entistä parempaa!

Perjantaina tein jälleen jälkiruoan, joka oli hedelmäsalaatti. Sekoittelin kaikkea mahdollista mitä varastoista ja kylmiöistä irti lähti! Kolmelle omena-allergiselle lapselle tein oman tietysti ilman sitä omenaa. Samaisena perjantaina meillä oli iltapäivästä henkilökunnan kanssa pizzabileet, kun testailtiin uutta ideaa leirikoulun yhteen ohjelmaan. Samalla oli sesongin purku ja keskustelua puolin ja toisin ja olikin melko mukavaa istua koko porukan (aina johtajasta ohjaajiin, keittiön työntekijöistä siivoojiin ja huoltomiehiin) kanssa kodassa tulen ympärillä kuunnellen esimerkiksi opettajien ja oppilaiden positiivisia palautteita leirikouluista :)

Näiden kuvassa näkyvien lisäksi laitoin vielä muutakin

Ja tämä viimeinen kuva on nyt sieltä perjantain iltapäivän ohjelmasta, josta näkee kuvia myös instagramista :)

Ps. Lisäilin edelliseen tekstiin vieraiden kommentteja ruoasta!

Näyttö 3/6

Kaikenlaiseen sitä ihminen ryhtyykin.

Perjantaina oli esivalmistelupäivä:

Mittailin kaiken mahdollisen valmiiksi, varasin astiat ja tein tomaatti-mozzarella- basilikasalaattiin yrttiöljyn jossa mozzarellapallot pyöriteltiin sekä kuorin ja pilkoin vihannekset.

Tein pari tuntia ylitöitä että sain kaiken valmiiksi odottelemaan seuraavaa päivää ja painelin juhlapaikalle laittamaan paikat kuntoon. Laitettiin koristeet, katettiin pöydät ja minä laitoin noutopöydän kaikkinensa valmiiksi. (poislukien salaattiottimet)

Lopettelimme n. klo 23.30 ja lauantaiaamusta painelin taas keittiölle seitsemäksi.

En kaikesta edes yrittänyt ottaa kuvaa enkä olisi kerennytkään, mutta tässä muutamia:

Vihreä salaatti valmiina kulhossaan sekä täytöt

Mozzarellapallot pyöriteltynä eilen tekemässäni yrttiöljyssä

Hunajapaahdetut kasvikset ennen uunia

Noniin. Tiivistettynä: ruoka valmistui ajallaan ja oli noutopöydässä valmiina 15 minuuttia ennen tarjoilun alkua. Itse ruoan teossa oli pari asiaa jotka minua jäivät häiritsemään ja joista aion jo huomenna puhua työkavereiden kanssa sekä sitten kouluttajankin kanssa.

Noutopöytä katettuna pelipaikoilla:

Kynttilä vinossa!

Ja ruokaahan kehuttiin. Ja kehuttiin. Ja kehuttiin. Myös ne kehuivat, jotka eivät olleet sukulaisia ja pakotettuja siihen ;) Monet kysyivät miten kanasta oli saatu juuri tuollaista. Erityiskehuja keräsi myös kantarelliohratto. Kasvikset olivat myös kuulemma täydellisen al dente!

Palautteita:

"Ohratto oli ihan älyttömän hyvää ja meidän pienikin söi kanaa ja perunaa hulluna Kaikki oli oikein maukasta!"

"Kaikki oli superhyviä! (Paitsi ”sieniallergikkona”, en voinut sitä kehuttua ohrattoa maistaa) Kana oli hyvää ja nuo uunijuurekset"

"Kaikki oli kyllä niin maittavaa, mutta kanttarelliohratto saa multakin äänen. Oli ihan huippu hyvää" 

"Kanttarelliohratto vetää pisteet kotiin täälläkin. Kokonaisuus oli tosi onnistunut ja maut täydensivät toisiaan. Juurekset just niin al dente kun pitääkin."

"En ollut ennen syönyt kanttarelliohrattoa,mutta oli aivan älyttömän hyvää. Piti oikein santsata😊. Kaikki muutkin maistui oikein hyvältä."  

"Kanttarelliohratto, juurekset ja Focaccia leipä oli yli muiden...ähky" 

Nämä palautteet kyselin facebookissani juhlista seuraavana päivänä, mutta itse juhlapaikallakin kävin kyselemässä jokaisessa pöydässä miten maistui. 

Jälkkäritarjoilut

Minähän huolehdin noutopöydästä siihen asti että sain laitettua viimisetkin pakit esille, jonka jälkeen lähdin vaihtamaan juhlatamineita päälle. Sen jälkeen söin itsekin ja sitten bailaukseni näytti pitkälti tältä:

No kerkesin kyllä seurustellakin. Kivat juhlat oli!

Sunnuntaina käytiin hakemassa kaikki tavarat pois juhlapaikalta ja painelin sitten keittiölle tiskaamaan käyttämäni astiat.

Tilaihme :D

Siinäpä se!