School's out forever

Ja niin saapui viimeinen viikko päätökseen. Viimeinen viikko työssäoppimista ja samalla viimeinen viikko koulua.

Palataan vielä takaisin viikkooni. Työtunteja tuli muuten 42, koska pukkasi vähän kiirusta.

Mutta siis otin todella vähän kuvia. Maanantai oli maailman hiljaisin päivä. Aamupalalla oli 40 asiakasta, eli ei yhtään. Tai siltä se tuntui. Salin puolella kuin myös joutui ensin kyllä vähän keksimällä keksimään hommaa, mutta kyllä siinä saatiin seitsemän tuntia kulutettua kun alkoi asiakkaita tulemaan. Itseasiassa jos nyt en väärin muista, niin maanantaina tarjoilijakollegani VR juoksutti minua kyllä ihan huolella, että ihan melkein hikeä pukkasi. Siellä blokkailtiin pöytiä ja vietiin annoksia ettei mitään! Sekä katettiin varattuja pöytiä.

Tiistaista eteenpäin oli älytöntä kiirettä kokouspuolella, joten olin siellä koko loppuviikon 7 - 16. Alkaa jo turtumaan noihin 4.30 herätyksiin, ei tunnu missään.

Perus kahvituksia aamulla ja iltapäivällä, tilojen siivousta ja sen sellaista, mutta aivan älyttömille määrille. Meillä oli välillä kaikki tilat täynnä ja isoimmassakin tilassa melkein 100 henkeä. Parhaimpana päivänä keittelin kahvia vajaalle 200:lle hengelle.

Oli kyllä toisaalta kiva, että pääsin viimeisen viikon ajaksi vielä siihen alkuperäiseen hommaan mitä tuonne lähdin alunperin tekemäänkin.

Mutta hermojen menetys oli tällä viikolla lähellä. SIIS MITEN VOI OLLA että aikuiset ihmiset menevät aivan sekaisin kun on tarjolla karkkia? Jos on tarjolla karkkia kahvin kanssa, niin miten voi olla, että joku hiton tyyppi luulee että hän saa viedä niitä kotiin pussitolkulla?! Tällä viikolla nimittäin kuulin, kun yksi asiakas sanoi toiselle että "olisipa ollut joku pussi mukana niin olis voinu viedä kotiin lapsillekin". Ok. Ajattelin hänen vitsailevan. Myöhemmin kuitenkin olin juttusissa yhden tarjoilijan kanssa, joka kertoi että joku asiakas tuli kuin tulikin kysymään häneltä pussia jotta hän saisi otettua karkkia kotiinkin. Tarjoilija oli tästä aivan pöyristynyt ja ihmeissään ja kertoi kyseiselle herralle että ne ovat kyllä tarkoitettu syötäväksi siellä kokoustilassa ja et mitään pussia saa.

Toinen asia joka poltti hihani lähestulkoon, oli se että jos on hyvänen aika sovittu aika milloin tullaan kahville, niin eihän sieltä rynnätä tuntia aikasemmin ulos ja putsata kokoustarjottavia murusia myöten kun ne ovat siinä vaiheessa aivan muulle porukalle tarkotettu. Ja jos teitä on lähemmäs sata, niin onkohan sitä kahvia varattuna teille tarpeeksi tuntia aiemmin..... huoh.

Mutta haikeaa ja vaikeaa oli lähteä perjantaina. Olisin saanut lähteä puolta tuntia aiemmin kun normaalisti, mutta en vaan kyennyt. Pallottelin ympäriinsä ja kävin jututtamassa kaikkia mahdollisia. Sain kiitoksia, haleja, kutsuja tulla moikkaamaan.

Sain valmistujaislahjankin! Ja tuon vihkosen sain jo aiemmin.

Ai että! Oisipa saanut jäädä.

Käytiin me kyllä miehen kanssa heti sunnuntaina brunssilla koulun päättymisen kunniaksi, joten ei minun tarvinnut kuin yksi päivä olla näkemättä kollegoja. Heipattelin siellä tarjoilijoita (työssä olevia sekä vapaalla olevia brunssista nauttijoita), keittiön väkeä (koska oltiin hankalia asiakkaita ja tarvittiin omat lämpöiset ruoat missä ei ole punaista lihaa) sekä aamupalavastaavaa sekä yhtä harjoittelijaa. Oli mukava kun mieskin pääsi näkemään naamat nimien takana joista kotona olen höpissyt monta kuukautta.

Mutta palaan vielä erikseen tunnelmiin koulun loppumiseen liittyen toisessa tekstissä.

Kielikylpyä aamiaishuoneessa

Otsikko ei ole mikään uutuusromaanin nimi, vaan se nyt sattuu kuvaamaan hyvin tämän viikon aamujani.

Tämän viikon olen ollut joka päivä töissä 7 - 14. Aamusta painelen keittiöön ja aamiaishuoneeseen auttamaan aamupalavuorossa olevaa tai olevia. Meillä oli parikin aamua hotelli täynnä, niin kyllä meillä kolmestaankin oli aikamoinen kiirus siellä kun 200 asiakasta haluaa melkein kaikki samaan aikaan tulla aamupalalle.

Eli siis aamusta 7 - n. 9 blokkaan ja pyyhin aamiaisella pöytiä, tiskaan ja vien puhtaita astioita paikalleen. Erään kerran toimin tulkkinakin, kun aamupalavastaava ei osaa englantia ja sillä kielellä piti asiakkaan kanssa kommunikoida.

Mutta tuo tekstin otsikko tulee siitä, että olen näillä aamuisilla blokkausretkilläni kuullut ruotsia, viroa, saksaa, englantia, norjaa, venäjää ja espanjaakin. Englantia kuulin niin brittiläisten kuin kanadalaistenkin suusta.

Sitten kun kello alkaa olla jotakuinkin 9 tai kun ravintolan puoli alkaa olla lähes tyhjä aamupala-asiakkaista, tulen huiskimaan ja pyyhkimään kaikki pöydät (ja ajamaan vaivihkaa asiakkaat pihalle sieltä) ja katan sinne peruskatteet. Jos on tilauslounaita tavalla tai toisella (buffa tai lautasannokset) katan heidän pöytänsäkin. Kun asiakkaita alkaa valua, blokkaan pöytiä, käyn kyselemässä miten maistuu, vien annoksia, vien leipää.. jne. Tällä viikolla ekaa kertaa hiljaisena aamuna kuulkaas pääsin kiillottamaan aterimiakin! Muu väki oli perin hämmästynyt tästä että nyt vasta harjoittelija siihen hommaan "joutuu" kun sanoin että enpä ole sitä aikaisemmin siellä tehnytkään. En tietenkään saanut sitä hommaa tehdä keskeytyksettä, vaan kun keittiössä kilkahti kello valmiin annoksen merkiksi, pinkaisin viemään ne pöytiin.

Tällä viikolla oli yhtenä iltana 65 HENKEÄ päivällisellä siis yhdessä porukassa! Siihen vielä päälle muut ravintolan asiakkaat niin morjens. Ja hei, 65 hengelle lautasannokset. On siinä ollut kokeilla nostamista! Itsehän en tätä nähnyt, mutta katoin asiakkaille pöydät valmiiksi.

Olen myös kattanut 12 hengelle takkakabinettiin tuplakatteen jälkiruokalusikalla sekä -haarukalla.

Ja pääsin ekaa kertaa kattamaan ykkösritsaa!

Päivät siis ovat menneet aika samalla rytmillä samojen hommien parissa. Ja ensi viikollahan starttaa viimeinen viikko harjoittelua ja viimeinen viikko koulua :O

Ainiin, se ranskalaisten vierailu. Noh. Tovi ennen h-hetkeä sain tiedon, että tulossa onkin pelkkiä opettajia. Okei. Ja heidän kanssaan tulee joku aivan muu kuin kenen piti tulla. Okei.

Menin respaan hieman ennen heidän sovittua saapumisaikaansa ja noin 25 minuuttia myöhemmin he saapuivat. Samantien alkoivat minua tenttaamaan HOTELLISTA siinä respassa ja ohjasin heidät kolmossaunalle istumaan hetkeksi. Siellä koulumme edustaja ystävällisesti kertoi että viiden minuutin päästä hänen täytyy lähteä junalle, että esittele sinä vain paikkoja sitten ja kerro juttuja. Noniin. No hän siitä sitten hetken päästä lähti (sen jälkeen kun mielestäni oli kyllä vähän puutaheinää puhunut vieraille siitä miten emme muka valitse olemmeko tarjoilijoita vai kokkeja) heittäen minut susille ja vieraat alkoivat suurimmaksi osaksi taas tenttaamaan tietoa hotellista itsestään. Käskin kysyä hotellin johtajalta kunnes hän seuraamme liittyy, huuh. Lähdin kierrätämään heitä ensin kokouspuolelle, sitten kerkesimme iltabaariin asti kun ensin ravintolapäällikkö tuli esittäytymään ja pian hänen perästään hotellinjohtaja. HUH! He ottivat siitä eteenpäin vetovastuun ja johtaja kierrätti sviitit ja muut katsomassa ja kun he palasivat ravintolan puolelle niin lyöttäydyin taas seuraan. Kyselivät ravintolasta jonkin verran koska meillähän on ns. ranskalainen keittiö vaikkei kaikki ihan ranskalaista olekkaan. Mutta olivat tyytyväisiä, kun meillä perjantaisin saa tuoreita simpukoita ja ranskanperunoita ;) Eivät kuitenkaan jääneet syömään vaikka minun mielestäni kyllä olisi pitänyt!!

Että en nyt sitten tiedä menikö se hyvin vai huonosti. En oikein saanut tilaisuutta kertoa paljoa opiskeluistani koska he kyselivät vain lähinnä hotellista ja tuli hännän alla kiersivät hotellin ja lähtivät sitten kaupungille. Olin kuitenkin valmistaunut kertomaan miksi hain kouluun, miten meillä on sekä lähi- että etätunteja ja mitä se tarkoittaa perheelliselle ihmiselle ja että työssäoppimisissa näytetään lopuksi osaaminen niin että opettaja tulee myös arvioimaan. Mutta kyllä muistan puhuneeni työssäoppimisen pituudesta ainakin sekä siitä että olen aikuisopiskelija (koska he kysyivät kuinka vanha olen ;)) ja että olen kokki vaikka nyt teenkin muuta tuolla. Osan asioista heille kyllä kerkesi kertoa se koulun edustaja joka viideksi minuutiksi tuli kanssamme sinne saunalle, ettei minun tarvinut niitä enää kertoa uudestaan.

No mutta ehkä Xavier, Pierre ja Berthe saivat jotain irti vierailustaan. Ainakin puhuivat jostain yhteistyöstä hotellinjohtajan kanssa :)

Ritva blokkaa, tarjoilee ja kattaa

Tällä viikolla tutustuin syvemmin vähän erilaisempiin juttuihin. Toki olin pienimuotoisesti tehnyt näitäkin jo ennestään, mutta nyt olin ainoastaan näissä hommissa.

Tai no en ollut pelkästään. Maanantaina sekä tiistaina JK kaipasi vielä kaveria kokouspuolelle, joten olin siellä.

Maanantaina siis perinteisesti aamukaffet ja muut tarjolle. Suolaiset koristelin taas kukkasilla.

Makuvetenä tänään appelsiini-rosmariini :)

Ja iltapäiväkaffet ja makeat..

Tiistaina oli koko ravintolapuolen palaveri jossa muunmuassa maisteltiin uutta parsaviikkojen menua sekä viime viikolta yli jääneitä jäätelöitä. JK tottakai oli läsnä koko ajan palaverissa, joten kokouspuoli oli meikän valtakuntaa. Joutessani saatoin itsekin piipahtaa palaverissa, ainakin jäätelöä syömässä.

 Tänä aamuna makuvesi maistui limeltä, kurkulta ja kiiviltä.

 Ja siinä aamusella kun aamukahvitukset olivat hanskassa (siis kaikkea oli tarjolla, ainoastaan kahvipönttö piti jossain välissä käydä vaihtamassa) niin lähdin kyselemään siivousvälineitä kabsukeittiön lattiakaivon putsausta varten. Kun olin kaiken maailman harjat, hanskat, pesuaineet ja koukut metsästänyt huoltomiestä myöten itselleni niin kävin tuumasta toimeen!

Hanskasta päätellen voisin yhtä hyvin olla alkamassa siementämään lehmää, mutta ehei.

Kun aloin hommaan, kabsukeittiön lavuaaripöydän, tiskikoneen ja sen vierustan lattian siivottomuus paljastui ja pian huomasinkin hinkkaavani koko lattiaa ja alahyllyjä. Sanoin JK:llekin että en edes kerro hänelle mitä löysin sieltä kun siirsin tiskikoneen pesuainepönikät pois tieltä. Eihän tietysti kukaan ollut niiden taakse katsonut.. Vajaa tunti koko hommassa meni ja kyllä se vaan on niin, että siivoamisessa parasta on se kun näet sen puhtaan työnjäljen. Se palkitsee.

Välissä tein jotain, ehkä olin salissa ja sit iltapäiväkaffetta.

Tää on niin nättiä! ja hyvää... Tämän lisäksi oli myös porkkanakakkua, mutta en ilmeisesti kokenut sitä tarpeeksi nätiksi kun en ole siitä ottanut kuvia ollenkaan. Kukkia laitoin siihenkin koristeeksi.

Yhdessä iltapäiväporukassa oli yksi henkilö joka tarvitsi kahvinsa kofeiinittomana. Siispä taas yksi uusi taito: Kahvikoneen käyttö!

Ja kas noin sai rouva kofeiinittoman kahvinsa.


Ja sitten.

Keskiviikkona olikin ensimmäinen päivä "uusissa" hommissa. Aamupalalla autoin esimerkiksi pilkkomalla seuraavalle aamulle valmiiksi kurkkua, paprikaa ja hedelmiä.

Tietysti kävin myös blokkaamassa pöytiä, eli keräämässä astioita pois. Se on muuten tavallaan melko vaivaannuttavaa. Helppohan se on tyhjästä pöydästä ottaa astiat pois, mutta kun niitä otetaan myös pöydistä joissa on ihmisiä. Ellei astioita ole selvästi kasattu yhteen pinoon pöydän toiseen reunaan niin saattaa olla vaikea hahmottaa että aikooko asiakas vielä käyttää astioitaan vai ei. Tai jos pöydässä ei ole ketään, mutta kahvikuppi on puolillaan. Onko asiakas hakemassa jotain kahvin kanssa vai onko hän lähtenyt eikä ole jaksanut juoda kahviaan loppuun? Ratkaisin asian niin, että jos pöydässä ei ole ketään kun siitä ohi purjehdin ja näen että kupissa tai lasissa on vielä juotavaa, annan sen vielä olla jos asiakas sattuu olemaan vaikka donitsia hakemassa. Jos myöhemmin kierrellessäni huomaan ettei kuppiin ole koskettu eikä ketään ole tullut, nappaan sen mukaani.

Se on jännä, miten ihmiset sekoavat tuollaisessa tilanteessa. Kahden hengen pöydässä saattaa olla vaikka kymmenen lautasta, kun aina haetaan uusi kun jotain haetaan lisää. No mutta se kai vähän niin kuin kuuluu siihen hotellin aamiaiseen, joten se heille sallittakoon.

Kun aamupalahommat alkoivat olla minun osaltani purkissa (siis pahin suma ja kiire ohi), siirryin bistron salin puolelle. Järjestelin esimerkiksi uudet menulappuset oikeisiin järjestyksiin. Tässä englannin sekä venäjän kieliset.

Tältä päivältä minulta ei muita kuvia ole jostain syystä, mutta kattaus- ja blokkaushommia luultavasti tein.

Torstaina paukkasin taas keittiöön aamupalalle apuun. Samaa pilkkomista sekä pöytien blokkaamista aina siihen asti kunnes siirryin bistron salin puolelle ja otin "kakkosritsan" haltuun. Eli pyyhin pöydät koska sielläkin oli ihmisiä aamupalalla ja sitten tein perus kattaukset.

Tykkään meidän salista! :)

Takkakabinetti on paikka, joka on aamiaishuoneen yhteydessä, mutta sitä saa varattua vaikka kokouksien tai vaikkapa muistotilaisuuksien pitoon. Yksi isompi kokousporukka oli tulossa lounasbuffaan joten heille varattiin koko takkakabinetti:

Kun on lounasbuffa, pöytiin katetaan vain lasit ja tovi ennen asiakkaiden tuloa vesipullot. Kun asiakkaat ovat paikalla, käydään viemässä tarpeen mukaan täysiä vesipulloja tilalle ja totta kai haetaan niitä tyhjiä lautasia pois pöydistä.

Illemmalla oli tulossa kokouspäivälliselle toinen porukka, niin heille katettiin kaksi pöytää aamiaishuoneen puolelle:

Heille tehtiin tuo koko perus kattaus, sillä päivällisellä on lautasannokset.

Perjantai.

Aamulla taas tuttuun tapaan keittiöön ja aamun astioiden blokkaukseen MUTTA koska JK:lla oli kokouspuolella uusi, minulle ennestään tuntematon tapa tarjota aamusuolaiset, määräsin itse itseni sinne.

Enkä tietenkään ottanut kuvaa siitä kun suolaiset olivat tarjolla, mutta JK oli toteuttanut eräs päivä sanomansa uhkauksen, että vaihtaa vähän järjestystä tuossa kokousaulassa.

Kun kerran olin itseni hönkäissyt sinne puolelle, JK pyysi laittamaan kaikki nuo perus tarjottavat. Jo vain onnistuu, vaikka unissani ;) Makuvesi oli tänään lime-sitruuna kahdella pienellä minttuoksalla.

Mutta siis ne suolaiset tarjottiin ns. leipäpöytänä. Eli jokainen sai itse tehdä leipänsä juuri sellaiseksi kun halusi. oli salaattia, kinkkua, juustoa, kurkkua, paprikaa...

Mutta sitten sen jälkeen saliin ja kakkosritsa taas haltuun. Tuo kuuden hengen pöytä joka tässä alla olevassa kuvassa näkyy, on varattu yhdelle kokousporukalle yhdessä tuon pyöreän pöydän kanssa joka on tuolla ihan takana. Tuollaista kuuden hengen pöytää meillä ei tuolla oikeasti olekaan, vaan siinä on yhdistetty neljän hengen pöytään yksi kahden hengen pöytä joka normaalisti on ikkunan vieressä.

 Sekä kolmosritsan kattaus (alueet ovat siis 1, 2 ja 3) koska taas oli lounasbuffa kokousväelle.

Aamupäivästä kun avataan, saattaa olla tovi vähän hiljaista. Tässä perjantain aamupäivällä sitten vietin aikaa muunmuassa ihailemalla salia sekä kattamaani aluetta yrittäen vangita sen tunnelman ja kauneuden kuviin. En tiedä onnistuinko.

Tämä pöytä oli varattu kuudelle hengelle iltapäivästä. Tähän pöytään mahtuu tarvittaessa kuitenkin vaikka kahdeksankin henkeä.

Kun kokoustyypit tulivat lounastamaan (kolme eri porukkaa tänään) niin siellähän minä juoksentelin hakemassa tyhjiä lautasia pois pöydistä ja heidän lähtönsä jälkeen siivosin pöydät ja katoin uudestaan. Ja siinähän se perjantai menikin joutuisasti.

Tämä oli kyllä ehkä paras neronleimaus vähään aikaan syventää tätä osaamista. Siis että vaikken nyt mitään näyttöä enää annakaan mistään, niin on hienoa huomata miten kaikki nivoutuu yhteen. Kokouspuoli, kokousporukoiden lounas, tarjoilijoiden hommat siinä ennen lounasta ja sen lounaan aikaan sekä jälkeen.. ja kun olen keittiössä jo ollut viime vuoden puolella, tiedän mikä heidän roolinsa on tässä kaikessa. AVOT.

No eipä muuta sitten. Kevyesti alkaa vähän kuumottamaan se ensi viikolla oleva ranskalaisten tyyppien vierailu. Yhtenä aamuna kävi hotellinjohtajakin kuumottelemassa siitä, kun hänkin sitten esittelee hotellia vieraille kunhan minä olen ensin lärpätellyt jotain. Sanoinkin töissä että täytyy kotona nyt palpattaa englantia pelkästään ettei ole sitten niin kankeaa kun vieraat saapuvat.

Jännää.

Ainiin, työtunteja 38

Viimeinen viikko ja näyttö 8/6

Viikko alkoi tiistaina.

Tiistai oli hiljainen, eikä varsinaisia kokoushommia ollut, mutta roudaamista kyllä. Taannoin ravintolaksi muuttamani Vaakuna -sali oli muutettava takaisin perus luokkamuotoon ja voin sanoa että taas tuli kyllä lämmin jumpatessa!

  Tässä osittain on jo järjestys valmiina, mutta "ravintolapöytiä" on myös vielä..

.. Tadaa!

Toinen jännittävä asia oli, että meillä oli tulossa torstaiksi sekä perjantaiksi jäätelökioskikouluttajat kouluttamaan tulevia kesätyöläisiä sekä sellaisissa kahviloissa työskenteleviä joissa tarjotaan myös irtojäätelöä. Siispä järjestelin senkin tilan valmiiksi. Heillä oli kolme jäätelöallasta jotka piti laittaa oikein tilan takaosaan ja molempiin päihin pöydät.

Tässä työnnän jäätelöallasta tilan takaosaan, jonne en ole viitsinyt edes valoja laittaa. Laitoin ne kyllä hetken päästä kun aloin virittelemään jatkojohtoja altaille.

Onneksi otan kuvia lähes kaikesta, sillä muuten en muistaisi mitä kaikkea olen tehnyt. Tälle tiistaille oli kuin olikin joku yksi kokous, jonne oli tilattu kahvit ym kokoustilaan. Tässä olen juuri kiikuttanut sinne kupit ym kuvassa näkyvät tarpeet. Loput toin perästä enkä ottanut niistä kuvaa.

Tämä tiistai oli taas sellainen, että minulla oli sekä avaimet että puhelin. Tykkään hirveästi kaikesta vastuusta ja luottamuksesta jota saan tuolla.

Koska JK palaa lomalta seuraavana päivänä (eli keskiviikkona) päätän täyttää kaikki mahdolliset varastot...

... ja esimerkiksi kirjoittaa kokousaikataulut valmiiksi.

Ne ovat siis tällaiset ja ne kirjoitetaan jokaiseen kokoustilaan erikseen.


Sitten saapui keskiviikko ja JK is back in business, jee!

Porukkaa Vaakuna -salissa mukavasti, yllätyskokous kolmossaunalla, pari muuta kokousta siinä samalla... jes. Tuntuu että ollaan aika hyvä tiimi :) Vaikka tänäänkin minulla melkein oli vetovastuu kokouspuolesta kun JK avasi bistroa. Vuorotellen haettiin toisiltamme avaimia ja valitettiin kun tuntui orvolta ilman niitä :D

 Kolmossauna on <3 Kävin viemässä bakelsit, kahvit ja teeveden heille.

Sitten kuljetinkin melkoisen määrän jäätelöä sille varattuun kokoustilaan ja asettelin altaisiin. Varmaan aivan väärään järjestykseen mutta pääasia että ovat kylmässä ja oikeassa tilassa.

No sitten iltapäiväkaffetta kokoustaville. Aamullakin oli kahvit, mutta olette nähneet jo 1093 kuvaa niistä aamutarjottavista, joten niitä en nyt kuvaillut.

Nämä makeat koristelin kivasti niin otin kuvia:

Näm suklaakakkupalat ovat vegaaneja ja gluteenittomia raakakakkuja ja niihin liittyen minulla onkin pieni tarina!

 

Nimittäin tämä Maarit jolle on hedelmälautanen tehty, on erittäin allerginen. Hän on allerginen monelle eri asialle, muunmuassa kaikille viljoille ja pähkinöille, mutta sietää pienen määrän tattaria. Hänelle meillä ei ollut mitään makeaa nisua tarjottavaksi joten siksi hedelmälautanen.

Kun he olivat kahvilla, hänellä oli selvää silmäpeliä tuon gluteenittoman vegaanikakun kanssa. Pian hän kysyikin, että onko se maidotonta. Totta kai, koska se on vegaani. Hän sanoi että tekisi hirveästi mieli maistaa. Sanoin että käyn tarkistamassa että oliko siinä pähkinää, sillä muistelin että on. Kaivettuani paketin pakkasesta luin että siinä on ainoastaan cashewpähkinää, mutta ei mitään muuta mikä hänelle ei sopisi. Palasin kertomaan uutiset ja hän sanoi että eihän cashewpähkinä ole oikea pähkinä eikä aiheuta hänelle mitään (koska se on siemen oikeasti), eli kyllä hän sitä nyt haluaa maistaa. Olin vähän salaa kauhuissani tästä, mutta hän ilmoitti myös muille kovaan ääneen että tietävät soittaa sitten ambulanssin :D Hän oli aivan haltioissaan siitä miten voikin olla noin hyvää kakkua ja halusi tietää tarkemmin mitä se on. Kipitin keittiöön hakemaan paketin hänelle nähtäväksi ja hän otti siitä kuvan itselleen. Kakkuhan on aivan suomalaista, helsinkiläisen firman valmistamaa. Hän kiitteli kovasti ja sanoi että tämä pelasti hänen päivänsä. Allergioidensa takia hän ei ole pitkään aikaan saanut missään mitään makeaa kakkua tai muuta vastaavaa.

Torstai.

Jännitys tiivistyi, sillä tänä päivänä alkoi jätskikoulutus ja ympäri taloa oli jo sana kiirinyt, että henkilökunta saa jäätelöä.

 Kävin norkoilemassa kokoustilan ovella ja katselemassa mitä kaikkea heillä siellä onkaan. Ai että!

 Siinä jäätelöt silmissäni toki laittelin myös aamusuolaisia ja kaffetta tarjolle.

Meille oli alustavaa aikataulua kerrottu milloin jätskiä saisi hakea (kun isompi porukka harjoittelee pallojen tekoa, niin siinähän tulee paljon ylimääräistä. Eivät he millään jaksa itse syödä kaikkia) ja voi olla että pinkaisimme JK:n kanssa sinne heti kun kello oli sen verran. JK huudahti ovelta: "onko kioski auki?!" ja painelimme sisään asiakkaiden roolissa. Vasta hommaa opetelleet nuoret olivat aika jännittyneitä kun pääsivät meille palloja pyörittelemään, mutta itse olin ainakin tyytyväinen omaani:

Sen lisäksi saatiin myös pirtelöä:

Ja tässä jäätelöt keittiölle kiikutettuina..... :DD

Älkää huoliko, kyllä respa, kerrossiivoojat sekä huoltomieskin saivat jätskiä.

Mutta hitsi että oli kaikkia kivoja uusia makuja! Lempparini oli ehdottomasti tuo kirsikka mitä tuo minun tötteröni oli.

Voitte varmaan kuvitella että nuorisolle ei oikein sitten suolaiset enää maistuneet kun olivat vetäneet vähän jäätelöä siellä koulutuksessa.

Samana päivänä tuli toinenkin porukka, vielä isompi. Minun silmääni he olivat nuorempia kuin ne ensimmäisen porukan. Merkityksetön fakta, mutta pisti vaan silmään ja jäi mieleen.

Samat tarjoilut heille siis tyrkylle.

Heittäydyin hulvattomaksi ja koristelin heidän suolaiset kukkasilla. Ihan hauskat kyllä, vaikka yleensä suolaisiin ei kukkasia laitella.

Ja siinähän meikäläisen päivä alkoikin olla. Lopuksi kirjoittelin seuraavalle päivälle kokousaikataulut valmiiksi koska perjantaina oli meikäläisen näyttöpäiväääää iiiiik. No tuo oli liioittelua, en jännittänyt yhtään.

Virallisesti perjantain kokousemäntä ;)

Perjantai, the day.

Päivä alkoi seitsemältä kuten monena muunakin päivänä. Herätyskello lauloi siis 4.30, mutta sepä ei minua haittaa, päinvastoin. Olen aivan täysin aamuvirkku ja mitä aiemmin kello soi, sitä enemmän minussa on tarmoa ja virtaa koko päivälle. En tiedä miksi.

Perinteisesti siis (puhelimen ja avaimien ryöstö JK:lta) kahvi tulemaan, kokoustilat auki, jäävedet, valot, kaikki aamukaffen oheistarjottavat. Kouluttajaakin näin aina välillä siinä työn lomassa. Kävin ottamassa asiakkaita vastaan, kerroin missä aamukahvit on, kävin läpi yhden porukan kanssa heidän kokousaikataulunsa sillä heillä oli useammat kahvit ja lounaskin. Yhdellä porukalla ei ollut tarjottavia ollenkaan, yhdet ottivat vain kahvia. Ja yhdessä porukassa oli mies joka kutsui minua johtajaksi. Ok.
Yhdessä tilassa oli tietenkin taas sitä jätskikoulutusta ja he olivat minulle jo ennestään tuttuja.

Tässä ainoat kuvat jotka siltä päivältä jotenkin liittyivät näyttööni :D Muuta en napsinut siinä ravatessani edes takaisin.

Kouluttaja katseli, kyseli ja jutteli. Hetken päästä hävisi ja palasi JK:n kanssa. Kysyi minkä arvosanan antaisin itselleni. No K3. Miksi. Koska pystyn hoitamaan tätä karusellia (hehe, en käyttänyt tuota sanaa silloin) itsenäisesti. Hyvä perustelu. Kyllä, saat K3:en. Kiitos.

Hyvillä mielin sanoin heipat kouluttajalle juteltuamme ensin vähän tulevaisuudesta JA siitä että saan tuonne vielä ranskalaisia vieraita joille kerron millaista on ollut olla tuolla työssäoppimassa ja mitä kaikkea olen tehnyt. Morjens! Kaksi ranskalaista opiskelijaa, kaksi niin ikään ranskalaista opettajaa. Melko jännää hei.

Mutta kuulkaas. Pian paukahti jäätelöt takaisin silmiini kun saattoi olla että olin jäätelöporukalta ennakkoon tiedustellut että monelta tänään saa jäätelöä ja sen lisäksi olin kysynyt että voisinko itsekin tulla kuuntelemaan vähän käytännön vinkkejä siihen pallojen pyöritykseen. Sain, joten kellon ollessa x paukkasin muina miehinä kokoustilaan ringin jatkoksi kuuntelemaan ja katselemaan miten niitä palloja oikeaoppisesti pyöritellään.

Niin paljon kaikkea kivaa koristetta ja kastiketta etten meinannut pystyä valitsemaan mitä laittaisin omaani. Sain siis muiden jälkeen itsekin kokeilla miten se pallojen pyöritys sujuukaan:

Sirkus- ja dumlejäätelöä omenakastikkeella, kermavaahdolla ja karkkicrusheilla.

Eikä tässä vielä kaikki. Toki hoidin työtänikin siinä sivussa, vahdin tarjottavia, keitin lisää kahvia, vilkuilin kelloa ja ohjasin asiakkaat bistroon lounaalle jne mutta....

Kävin tekemässä toisenkin annoksen! Kirsikka- ja pistaasipähkinäjäätelöä, banaanitoffeekastiketta, kermavaahtoa ja jotain fudgepaloja, marmeladikarkkeja ja pienen pientä oranssia strösseliä.

AI ETTÄ SANON VAAN.  Mitens teillä meni tää viikko töissä? ;)

Tuo jätskikoulutuksen vetäjä oli hirveän mukava ja jäimme useammankin kerran suustamme kiinni. Hänelläkin on mies Pohjois-Karjalasta joten olimme heti toistemme sielunsisaria ja kohtalotovereita. Olin hänelle kertonut että perjantaina tulee kouluttaja seuraamaan näyttöä ja hän oli mielissään että pääsee tapaamaan kouluttajani. Harmikseen hän aamulla oli kuitenkin sen unohtanut ja nautti kaikessa rauhassa hotelliaamiaisesta pitkään ja hartaasti. Harmitteli minulle sitä jälkeen päin kovin, mutta keksimme keinon miten hän pääsee kouluttajani juttusille silti :) Katsotaan, katsotaan.

Hän oli erittäin tyytyväinen kaikkeen. Siis ensinnäkin tuolla kokouspuolella koska kaikki oli just eikä melkein. Ja henkilökunta kävi heitä katsomassa, sillä kuulemma joissain paikoissa ei välttämättä näe siellä kokouspuolella ketään. Lisäksi heillä oli ollut todella hienot huoneet ja mitä kaikkea muuta hän vielä kehui. Ainiin tarjottavia! Sanoi että kyllä paukkasimme aivan kärkipäähän hänen henkilökohtaisessa listassaan näistä paikoista missä hän on käynyt koskaan koulutuksia pitämässä.

Ja tähän onkin sitten hyvä lopettaa tämä työssäoppiminen.

Henkilökunta ei siltikään pääse minusta vielä eroon, sillä jatkan uudella sopimuksella osittain samoja hommia, osittain katselen vähän uusia juttuja, esimerkiksi aamiaisen laittoa. Joskus jopa (jos vain kuljetusasiat järjestyvät) menen aamiaisemännän kanssa samaan aikaan töihin laittamaan aamiaista valmiiksi. Ja kyllä, hänen työvuoronsa alkaa klo 5. herätys on siis varmaan 3.30 :D Ja minä tykkään!
Eli siis tekstejä on vielä luvassa tämän huhtikuun loppuun.

Työtunteja tälle viikolle sain kerättyä äkkiä laskettuna 29 h 15 min.

Lopuksi paukautan tähän kuvan eilisestä vadelmakakusta jonka tein. Kiilteestä tuli liian vaalea koska tuon kakun pinnan ei tarvitsisi kuultaa läpi, mutta toisaalta koristeet tulevat paremmin esiin noin hempeästä kiilteestä.

Ja kyllä, sain jäätelöä kotiinviemisiksikin.