Nyt on vasta tiistai ja kello näyttää 0:09 ja meikäläinen tässä kirjoittelee näyttösuunnitelmaa glögin ja suklaan avustuksella, mutta en malta olla kertomatta maanantaista tässä välissä!
Menin töihin iltavuoroon normaalisti tietämättä sen kummemmin mitä silloin puuhakseni saan. Pyyhälsin paikalle ja ohjaajani sanoi että n. puolentoista tunnin päästä tulee kahdeksan hengen porukka, joka syö Suomi 100 -juhlamenun. Eli:
Kirjolohitartar
Ympäristöystävällisestä Benella-kirjolohesta valmistettu lohitartar ja siianmätiä. Mukana suolaheinää Nousiaisista ja Maalahden limppua Vaasasta.
Paistettua kuhaa
Imatralaista paistettua kuhaa, kotimaista ohraa, tatteja ja herneitä.
Mustikkajäädykettä ja vadelmaa
Suussa sulavaa ja silmiä hivelevää jäädykettä, päällä mustikoita, vadelmaa ja kukkia Kotipellon puutarhalta.
Ja että se on minun hommani se! Avot! Aloin siinä sitten kaivella ja mittailla kaikkea valmiiksi jäähykaappiin oottelemaan. Punnitsin ja pyörittelin tartarit leivänmuruissa, mittasin herneet, pikkuporkkanat, tattiohraton ja hulautin sekaan sitä mitä siihen pitääkin laittaa, punnitsin ja leikkasin kuhat, varasin jäädykkeet pakkaskaappiin... Ja siinäpä se esivalmistelu melkein olikin. Tämä ohjaaja sanoi menevänsä apukeittiöön tekemään jotain, en muista mitä. Huikkasin että toivottavasti joku muu sitten vahtii minua, niin hän vastasi "Ei sinuu tarvi vahtia. Enemmän miä sinuun luotan ku näihin" viitateen kahteen kokkismieheen jotka jäivät keittiöön muuta puuhailemaan.
Kun kello alkoi lähennellä klo 16 jolloin tämä väki siis saapui, aloin tehdä alkupaloja.
Tosiaan sitten yhtäkkiä määrään tuli muutos niin, että kuusi syö alkupalan ja viisi pää- ja jälkiruoan. Kevyttä hämmennystä minussa aiheutti se, kun tarjoilija paukkasikin yks kaks kertomaan että voinko tehdä heti yhden kuha-annoksen mukaan yhdelle henkilölle, joka joutuu lähtemään alkupalojen jälkeen. Voinhan minä, mutta voi vitja että meni hetkellisesti "loikka sekaisin" kuten entisen top-paikan yksi työntekijä aina asian ilmaisi. Hetken keräilin ajatuksiani ja ryhdyin tuumasta toimeen ja tein yhden annoksen rasiaan. Saman homman loppupuolella samainen tarjoilija tuli sanomaan että nyt saisi alkaa nostamaan alkupaloja. Onneksi kerkesin tehdä ne valmiiksi koristeyrtit pois lukien. Siispä lennosta kuhan teosta koristelemaan tartareita, jotka tuosta menun tekstistä poiketen saivatkin koristeekseen tilliä minusta riippumattomista syistä. Mutta sain siis itse valita mitä viinisuolaheinän tilalta laitan. Tadaa:
"nättejä on", sanoi tarjoilija V kun tapitti tillin laittamistani |
Tämä on siis se samainen alkuruoka mitä tein silloin joskus kauan sitten ja se oli ulkonäöltään aivan hirveä sen suolaheinän kanssa. Tai sitten sitä olisi pitänyt laittaa koko puska yhteen lautaseen. Mutta nyt olivat hirrrveän nättejä mielestäni. Ehkä tuo lautanenkin tekee sen että näyttää tosi kivalta.
Tovin siinä odottelin kunnes tarjoilija tuli hihkaisemaan että saa alkaa nostamaan pääruokia. Eikun kalapannut kuumaksi, kasvikset höyryyn ja ohratto olikin jo kuumana kun olin sen yhden annoksen tehnyt. Melko jännittävää. Siinä sitten kokkasin menemään kuin mikäkin kokki konsanaan ja hienosti sain lautaset koottua mukiinmenevässä ajassa!
Pikkuporkkanat eivät näy tuolta kalojen alta, mutta siellä ovat! Ensin on siis tattiohratto, sitten herneet ja porkkanat ja sitten kuha. Ja koristeet. Nuo lautaset ovat sellaiset, että niitä käytetään molempia tiettyihin annoksiin. Toki jos olisin ajatellut asian loppuun asti, niin olisin voinut ottaa kaikille samanlaiset. Mutta kun lämpökaapista aloin niitä ottamaan, niitä tuli juuri tuollainen kombo. Tuossa valkoisella annos on mielestäni kyllä enemmän edukseen.
Huuh, lautaset lähtivät. Hetken sain tasata pulssiani siinä ja en nyt muista että painelinko tiskiin siksi aikaa vai mihin ihmeeseen menin, kunnes alkoi tyhjiä kuhalautasia tulla pesuun. Kysyin tarjoilijalta että mitä tuumasivat kalasta, niin olivat kuulemma tykänneet! JAHUU! Sanoin ohjaajalleni että kuhasta oli tykätty, niin hän vastasi "hyvä. taitaa olla eka porukka joka siitä on tykänny" What. Joko olen täysin cook master of the universe tai sitten tämä vain oli ensimmäinen porukka jolle annos oli oikeasti mieleinen. Koska siis kokkihan maustaa nuo kalat itse aina, muutenhan kädet ovat aika sidotut.
Tarjoilija huikkasi että jälkkäreitä tiskiin. Yes sir!
Kun olin juuri huiskuttelemassa tomusokeria jälkkärien päälle, tarjoilija tuli hiillostamaan, että "kauan menee vielä jälkkäreissä" johon onnekseni pääsin sanomaan että ovat valmiit ja nostelin niitä samointein hänelle sitten.
Melko kuumottavaa tuo tarjoilijoiden hiillostus. Mutta samalla taas tuntui hitsin hyvältä kommunikoida kokkina tarjoilijan kanssa. Nätisti sanoin "kiitos" aina kun hän kävi ilmoittamassa että annoksia saa alkaa tekemään.
Ja tovin päästä tyhjät jälkkärilautaset tulivat tiskiin.
Että sellaista. Aiemmassa tekstissä kun mainostin tehneeni kolmea (eri) annosta samaan aikaan, niin nyt voin sanoa että olen tehnyt viittä. Tosin kaikki olivat samaa annosta, niin se helpotti sitä hommaa jonkin verran.
Nyt alkaa silmät luppaamaan näyttösuunnitelman puolella (klo 1:08) joten on pakko lopettaa kesken ja jatkaa huomenna illalla kun töistä taas kotiudun. Huomenna onkin melkoinen rykäisy kun ensin menen 9-11 töihin (eli herään viideltä) sitten olen koululla koulutuksessa 12-16 jonka jälkeen painelen takaisin töihin ja olen siellä 17-21.30. Että morjens!
Ja noin, nyt onkin tuo ylemmässä tekstissä mainittu huomenna.
Sain näyttösuunnitelman kirjoitettua ja tulin kirjoittelemaan vähän jatkoa tähän tekstiini.
Tuolloin maanantainahan sain olla muutenkin piisissä myös tuon tilaushomman jälkeen. Tein mitä tarvitsi, kaikki minulta onnistuu! Etanat, salaatit, jälkkärit...
Vihersalaatteja lähti neljä samaan aikaan ja talon jälkiruoka on myös yksi annos jonka osaisin vaikka unissani tehdä!
Tiistai oli aivan plörinäpäivä. Sain olla seuraamassa kahden pippuripihviannoksen tekoa ja siinäpä olivat minun kokkailuni. Toki tein esivalmisteluja, mutta itse annoksia en tehnyt. Piisikokeilla oli melkoisen kiire ja voi olla että he vähän unohtivatkin minut sekä nuorisopuolen kollegani. Me sitten reippaina pyöritimme tiskikoneita kun kokit laittoivat tuulemaan. Samalla toki teimme esivalmisteluitakin. Itse esimerkiksi tein sherryvinaigretteä.
Tiistai-iltana kirjoittelin tuon ylemmän tekstin missä puhun maanantaista.
Keskiviikkoaamuna heräsin aivan liian lyhkäisiltä yöunilta, painelin työmaalle ja olin siellä kaksi tuntia. Kerkesin siinä ajassa mukavasti täytellä vetarit.
Sitten lähdin koululle koulutukseen..
Tällä kertaa meillä oli teoriaa ja se oli mielenkiintoista! Harmi vaan että aivan liian lyhyet yöuneni meinasi tehdä tepposet. Koulutuksen jälkeen painelin takaisin työmaalle ja otin piisin haltuun. No se oli vähän liioiteltua mutta sinne itseni tunkaisin ja tein annoksia. Kun pongikone alkoi suorastaan oksentamaan kuitteja, kokit ottivat homman haltuun ja meikäläinen oli taas alkupala- ja jälkkärikokki. Lisäksi autoin kolmatta kokkia hoitamaan jälleen suomi 100 -menua. Häneltä meinasinkin unohtua sitä sun tätä siitä, joten oli hyvä että olin siinä häntä muistuttelemassa.
Tässä muutamia annoksia joita tänään tein:
French burger
lakka creme bruleet ja tuo liekinheitin. Mikä lie tohotin :D
Briossia ja mätiä
Ja se tutuksi tullut leikkelelautanen
Keskiviikko eli tämä päivä oli taas erityisen kiva! Minusta on kiva kun pääsen tekemään kaikkea ja kun saan huomata että tekemisiini luotetaan niin itseluottamus kasvaa. Tässä samaisessa keittiössä on muuten töissä yksi tyyppi, joka oli aikoinaan kanssani samaan aikaan ammattikoulussa kun olimme nuorisopuolen opiskelijoita. Hauska sattuma sekin että hänkin on alan vaihtaja.
Päivän päätteeksi lähtiessäni taas hihkaisin koko porukalle että oli kiva päivä. Koska se oli.
Minusta on muuten toisaalta hassua ja toisaalta mukavaa että keittönväki huutelee minulle aina kiitokset kun lähden kotiin. Siis että kiva että he arvostavat panostani, mutta toisaalta taas hassua kiitellä. En tiedä. Hassu tapa kuitenkin!
Nyt äkkiä petiin että kerkeää nukkua univelkoja pois!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti