Ajatuksia koulusta ja koulutuksesta sekä jatkokuulumisia

TEKSTI KIRJOITETTU KESÄKUUSSA:

Kun tekee lähinnä iltavuoroa, niin aamut ja vapaapäivät sujuvat lähes poikkeuksetta ennalta määritellyn puuhan parissa, eikä ole paljoa aikaa kirjotella.

Mutta tänään minulla on vapaa ja ohjelmaa vasta illalla (okei keittelen tässä samalla maailman parasta (vege)hernekeittoa) niin päätin että nyt on hyvä hetki tälle.

Nyt kun palaan mielessäni takaisin siihen vajaaseen puoleentoista vuoteen, niin ensimmäisenä mieleen nousee se tahti. Opiskelutahti oli tosi kova ja opiskelijoilta odotettiin nopeaa tiedon omaksumista ja sisäistämistä ja kaikillehan sellainen tahti ei sovi ja se nähtiin. Kuten ei myöskään itseopiskelupäivät. Vaikka minusta se on tosi nerokas tapa aikuispuolella, kun aikuisilla on yleensä muitakin velvoitteita kuin se koulu, niin pystyi hoitamaan niitäkin ja varaamaan sitten sopivan hetken päivästä sille opiskelulle. Mutta. Eihän nekään sovi kaikille, sillä suurimmalle osallehan ne olivat vain ekstravapaita. Myönnetään, en itsekään aina kerennyt/malttanut edes kurkata mikä oli päivän itseopiskeluaihe, mutta useimmiten kyllä.

Päättäjäisjuhlien avecini <3

TÄSTÄ ETEENPÄIN TEKSTI ON KIRJOITETTU MARRASKUUSSA:

Kausiluontoinen kesätyöni päättyi syyskuun alussa, jonka jälkeen aloin juosta työhaastatteluissa. Oikeastaan yhdessä kävin jo kesätyöni aikana. No kuitenkin. Hakemuksiakin painoin menemään yhteen jos toiseenkin paikkaan, ihan itse vapaaehtoisesti sekä yhteen työkkärin sanelemana.

Yksi työhaastattelu venyi niin paljon, että seuraava haastateltava joutui odottamaan ainakin puoli tuntia vuoroansa. Hupsis. Mietin haastattelun jälkeen että olikohan se hyvä vai huono asia. No ilmeisesti hyvä koska sain paikan, hurraa! Tuntui kyllä eri hyvältä tulla valituksi kymmenisen hakijan joukosta.

Työ on melkoista pyöritystä. Kolmivuorotyötä, monia erilaisia vuoroja erilaisine työnkuvineen, melko vauhdikas tahti koko ajan. Tykkään kovasti siitä vaihtelevuudesta! Voin kuitenkin nyt sanoa, etten tällä hetkellä näe tuota paikkaa loppuelämän työpaikkanani mutta tykkään silti hirveästi olla siellä ja saada kokemusta keittiö-, sali- ja kassatyöskentelystä. Työkaverit on kivoja ja on mahtia päästä tutustumaan läjään uusia ihmisiä! Yksi tyyppi nousi heti jotenkin ylitse muiden ja olemmekin jo käyneet kuntosalilla yhdessä ja menemme jatkossakin.

Ja voihan mieli vielä muuttua. Mutta toisaalta tuo paikka on myös selkiyttänyt omia ajatuksiani siitä mikä kokin homma on juuri se minun hommani, vaikka olen tykännyt koulun työssäoppimisissa ja tuolla työpaikassakin kaikesta mitä olen tehnyt.

 Ja sain muuten viime lounaastani palautetta asiakkaalta: "oli tosi maukasta ja hyvää ruokaa. Ruoat ovat parantuneet paljon siitä kun viimeksi kävin" emme tiedä milloin hän on viimeksi käynyt mutta kollega sanoi että johtuu uudesta kokista ;)


Yksi tavallaan aivan irrallinen asia jonka opin aloitettuani koulun, oli minun löytäminen. Että lakkasin olemasta pelkkä äiti. Aloin olemaan minä. Miltä minä haluan näyttää? Miten minä haluan pukeutua? Mitä minä haluan harrastaa? Mitä haluan tehdä vapaa-ajallani? Millaista sisältöä haluan elämääni?

Nyt melkein kaksi vuotta koulun aloittamisen jälkeen voin todeta, että minä alkaa olla löytynyt. Melkoinen matka se on ollutkin! Yhtälailla kun lapset alkavat irtautua vanhemmistaan (terveisin kohta 7 veen vanhemmat, todellakin tiedetään millasta se on tässä vaiheessa!) niin vanhemman (tässä tilanteessa äidin) on irtauduttava lapsistaan.

Missään nimessä ei ole kyse siitä etteikö lapsiaan rakastaisi tai heidän kanssaan haluaisi olla (koska joku vetäisi sen kortin esiin kuitenkin), mutta vanhemmilla on oltava myös oma elämänsä omine sisältöineen. Oman ajan viettämistä, kaverien kanssa ajan viettämistä, omia harrastuksia. Ja niitä olen nyt valaistumiseni myötä tehnyt ja en voisi olla onnellisempi! Tuntuu että elämä on aika hyvässä tasapainossa.

Huomasin sen itseasiassa heti jo ensimmäisinä keittiöpäivinä koulussa, että hitto siinä touhussa unohtaa että mitään lapsia onkaan ja ETTÄ SE OLI VAPAUTTAVAA! Ja siinä sen ensimmäisenä oikeastaan oppikin, että hei, lapseni pysyvät hengissä muidenkin kuin minun toimesta eikä ajatukseni ole siitä muuttuneet. Saatan laittaa lasten hoitoaikoihin vähän ilmaa sinne iltapäivään, ettei minun tarvitse tukka putkella ajaa heitä hakemaan, vaan kerkeän käväistä vaikka kaupoilla vielä ennen sitä ja nollata ajatukset töistä. Nyt lapsilleen omistautuvat superäidit laittaa silmät kiinni, koska minä esimerkiksi saatan myös vapaapäivinäni viedä lapset hoitoon, että saan olla yksikseni. Että saan mennä sinne salille, lenkille, kauppaan, labraan, kaverin kanssa kahville tai vaikka shoppailemaan kaikessa rauhassa. Enkä ole ollenkaan pahoillani siitä tai tunne huonoa omaatuntoa.

Minun löytämiseen liittyi myös jo vahvasti koulussa ja työssäoppimispaikoissa huomaamani tietyt piirteet itsessäni. Huomasin, että tykkään kovasti haastaa itseäni. Työnsin itseni sellaisiin paikkoihin ja tilanteisiin joista tällaisena melkoisen introverttinä olisin normaalisti pysynyt hyvin kaukana. Kun sen olin tehnyt, koin suurta onnistumisen tunnetta. Ja se on niin hyvä tunne! Siis aivan paras tunne! Ja samalla siinä sitten mietti, että hittoako olen näitä tilanteita aina pelännyt ja vältellyt. Toki ei se introvertti minusta ole mihinkään kadonnut, mutta olen oppinut heittämään hänet syrjään silloin kun hänestä ei olisi kuin haittaa. Työpaikka on juuri oiva esimerkki tästä. Monet nykyisistä ja varmaan entisistäkin työkavereistani olisivat ihmeissään jos tietäisivät miten todellisuudessa olen maailman suurin ujopiimä enkä mieluusti edes haluaisi moikata kaikille puolitutuille kaupassa, mutta tässäkin tilanteessa tulee esiin se itsensä haastaminen. Etten anna itseni olla tuppisuuna, vaan suorastaan pakotan itseni puhumaan, kyselemään, juttelemaan ja olemaan avoin ja annan ihmisten nähdä millainen olen oikeasti sen ujon kuoren alla.
Tähän liittyen onkin hyvä juttu siltä ajalta kun olin ala carte -ravintolassa työssäoppimassa ja ravintolapäällikkö sanoi että kesäksi olisi tarjoilijan töitä tarjolla ja sanoin etten ihan ensimmäisenä siihen hommaan lähtisi, ettei ole oikein minun juttuni. Hän oli aivan ihmeissään että miksi ei kun olen niin palvelualtis ja ulospäinsuuntautunut enkä ujostele ollenkaan. No tuotaaaaaaaaaa..... :D

Paras työpari minulle on puhelias, rento ja vähän vitsikäskin tyyppi. Silloin rentoudun itsekin ja kun joku oma-alotteisesti puhuu minulle, minä tottakai vastaan. Ja kynnys itsekin alkaa oma-alotteisesti puhumaan madaltuu silloin ja tällainen henkilö saa muutenkin minusta nyhdettyä parhaat puoleni esiin. Se työkaveri jonka kanssa käymme salilla on juuri tällainen ja siksi kovasti tykkään hänen kanssaan työskennellä sekä nyt myös vähän viettää aikaa vapaa-ajallakin.



 Työasiat päättyy ja alkaa dieetti- ja treenihypetys, be aware.



Tämä itsensä haastaminen tulee esiin myös siinä, miten olen jo useamman kuukauden suorittanut tarkkaa dieettiä ja sali- sekä aerobista ohjelmaa saaden paljon todella motivoivia tuloksia lyhyessä ajassa. Ajatukseni ovat selkiytyneet jatkon suhteen ja olen aika innoissani siitä ja odotan malttamattomana uuden, vähän eri asioihin keskittyvän ruokavalion sekä saliohjelman käsiin saamista. Vielä hetki mennään kalorien nosto -dieetillä ja sitten lähtee!

Instagram-seuraajani (joita ei monia tätä lue) ovatkin saaneet jo nauttia tai "nauttia" useista ateria-, sali- ja muutoskuvakollaaseista tässä kuukausien aikana ja ovat tietoisia että jotain uutta on suunnitelmissa. Sen verran voin sanoa etten mihinkään bikini fitness-kisoihin ole valmistautumassa, vaikka toisaalta ihailenkin heidän kurinalaisuuttaan. Mutta itsensä näännyttämistähän se on ja sellaiseen en aio lähteä. (Ottakaa tämä teksti talteen ja näyttäkää sitten kun olen siellä lavalla)

Mutta siis vaatii tämäkin itsensä haastamista ja omistautumista. On saatava oma mielensä sellaiseen kontrolliin, ettei poikkea polulta. Mittaat grammalleen mitä syöt ja syöt tasan vaan niitä asioita mitkä ovat hyväksi sinulle ja joita syömällä saat tuloksia. Salilla annat joka kerta kaikkesi ja teet jokaisen liikkeen kunnolla ja lisäät painoja jos tuntuu liian helpolta. Ja teet joka hiton liikkeen vaikka tuntuisi kuinka pahalta ja joutuisit konttaamaan pukukaapille treenin jälkeen hiki silmiisi valuen ja treenattu kehonosa täristen. Meikäläisen jalkapäivän treeni on aina sellaista tappotavaraa että työkaverit kyselevät kahden päivän päästä että mitä minulle on käynyt kun näkevät minun kävelevän.

Lähtökohtaisesti en nauti salitreenistä juurikaan. Suurimmaksi osaksi se on aivan hirveää (anteeksi sanavalinta) paskaa, mutta nautin siitä tunteesta kun se on ohi. Ja nautin näistä tuloksista. Ja siksi tavallaan kuitenkin kierolla tavalla nautin myös siitä miten paskalta se kovaa treenaaminen tuntuu.

Kerran oli tarkoitus ottaa sellainen 10 minuutin loppurutistus juoksumatolla hiittinä, eli vuorotellen reipasta kävelyä ja täysiä juoksemista. Mutta pian puoli tuntia myöhemmin löysin itseni vielä siitä hiki naamaa pitkin valuen koska halusin vielä 100 kaloria pois aina kun seuraava sata täyttyi enkä meinannut malttaa lopettaa.

NONIIN siinäpä oli sitten kuulumisia.

Kaikki on tosi kivasti ja elämä hymyilee :)

Koulun jälkeen

Moi.

Mitä ensimmäisenä tehdään koulun jälkeen.. no pidetään juhlat!

 Sit mennään töihin.

Sitten käydään Suomalainen ruoka tänään -koulutuksen loppuseminaarissa Vantaan Edupolissa. Sieltä ei ole kuvia, mutta oli tosi kiva reissu! Mielestäni tuo koulutuskokonaisuus oli onnistunut ja pidin erityisesti siitä että tosiaan meitä ei ollut kymmentä eri porukkaa siinä, vaan pienet joukot ja itse ainakin näin heti Margitin kasvoilta että muisti minutkin ;) Vaikka viime näkemästä oli monta kuukautta. Vaihdettiin muutama sanakin tauolla. Se teki koulutuksesta paljon henkilökohtaisemman kun meitä oli vähän ja toi oman fiiliksensä siihen kun jokainen sai vähän henkilökohtaistakin ohjausta ja neuvontaa.

Takastulomatkalla käytiin katsomassa vähän strutseja! Oli kyllä melkoinen luokkaretkifiilis kun bussi nappasi meidät koulun pihalta mukaan ja tietyssä välissä matkaa kouluttajat alkoivat jakaa evästä, leipää ja mehua :D

Pitäisi varmaan muutenkin käydä useammin jossain muissa kaupungeissa, eikä löllötellä vaan täällä landella. Se tuntui virkistävältä jo pelkästään nähdä uudenlaisia maisemia bussin ikkunasta.

Summailen varmaan vielä erikseen sitten niitä fiiliksiä koulusta näin jälkeen päin. Nyt en ehdi kun pitää rientää työmaalle ja pyykitkin pitää ripustaa ennen sitä!

Ps. Meiltä saa töistä kahvin, nisun ja jäden lisäksi nyt myös alkoholituotteita ;) (anniskelupassitesti läpi pistein 67/70 hohoh!)

Lopuksi kuva eräältä viikonlopun aamupalalta kun oltiin kaikki kotona siitä nauttimassa sekä valmistujaisissani tarjolla ollutta gluteenitonta suklaa-vadelmajuustokakkua. (Vadelmakerroksen massasta tein liian paksun, siksi se ei asettunut kunnolla eikä kiillekään ole sen takia suora.. huoh)

Palataan ;)

School's out forever

Ja niin saapui viimeinen viikko päätökseen. Viimeinen viikko työssäoppimista ja samalla viimeinen viikko koulua.

Palataan vielä takaisin viikkooni. Työtunteja tuli muuten 42, koska pukkasi vähän kiirusta.

Mutta siis otin todella vähän kuvia. Maanantai oli maailman hiljaisin päivä. Aamupalalla oli 40 asiakasta, eli ei yhtään. Tai siltä se tuntui. Salin puolella kuin myös joutui ensin kyllä vähän keksimällä keksimään hommaa, mutta kyllä siinä saatiin seitsemän tuntia kulutettua kun alkoi asiakkaita tulemaan. Itseasiassa jos nyt en väärin muista, niin maanantaina tarjoilijakollegani VR juoksutti minua kyllä ihan huolella, että ihan melkein hikeä pukkasi. Siellä blokkailtiin pöytiä ja vietiin annoksia ettei mitään! Sekä katettiin varattuja pöytiä.

Tiistaista eteenpäin oli älytöntä kiirettä kokouspuolella, joten olin siellä koko loppuviikon 7 - 16. Alkaa jo turtumaan noihin 4.30 herätyksiin, ei tunnu missään.

Perus kahvituksia aamulla ja iltapäivällä, tilojen siivousta ja sen sellaista, mutta aivan älyttömille määrille. Meillä oli välillä kaikki tilat täynnä ja isoimmassakin tilassa melkein 100 henkeä. Parhaimpana päivänä keittelin kahvia vajaalle 200:lle hengelle.

Oli kyllä toisaalta kiva, että pääsin viimeisen viikon ajaksi vielä siihen alkuperäiseen hommaan mitä tuonne lähdin alunperin tekemäänkin.

Mutta hermojen menetys oli tällä viikolla lähellä. SIIS MITEN VOI OLLA että aikuiset ihmiset menevät aivan sekaisin kun on tarjolla karkkia? Jos on tarjolla karkkia kahvin kanssa, niin miten voi olla, että joku hiton tyyppi luulee että hän saa viedä niitä kotiin pussitolkulla?! Tällä viikolla nimittäin kuulin, kun yksi asiakas sanoi toiselle että "olisipa ollut joku pussi mukana niin olis voinu viedä kotiin lapsillekin". Ok. Ajattelin hänen vitsailevan. Myöhemmin kuitenkin olin juttusissa yhden tarjoilijan kanssa, joka kertoi että joku asiakas tuli kuin tulikin kysymään häneltä pussia jotta hän saisi otettua karkkia kotiinkin. Tarjoilija oli tästä aivan pöyristynyt ja ihmeissään ja kertoi kyseiselle herralle että ne ovat kyllä tarkoitettu syötäväksi siellä kokoustilassa ja et mitään pussia saa.

Toinen asia joka poltti hihani lähestulkoon, oli se että jos on hyvänen aika sovittu aika milloin tullaan kahville, niin eihän sieltä rynnätä tuntia aikasemmin ulos ja putsata kokoustarjottavia murusia myöten kun ne ovat siinä vaiheessa aivan muulle porukalle tarkotettu. Ja jos teitä on lähemmäs sata, niin onkohan sitä kahvia varattuna teille tarpeeksi tuntia aiemmin..... huoh.

Mutta haikeaa ja vaikeaa oli lähteä perjantaina. Olisin saanut lähteä puolta tuntia aiemmin kun normaalisti, mutta en vaan kyennyt. Pallottelin ympäriinsä ja kävin jututtamassa kaikkia mahdollisia. Sain kiitoksia, haleja, kutsuja tulla moikkaamaan.

Sain valmistujaislahjankin! Ja tuon vihkosen sain jo aiemmin.

Ai että! Oisipa saanut jäädä.

Käytiin me kyllä miehen kanssa heti sunnuntaina brunssilla koulun päättymisen kunniaksi, joten ei minun tarvinnut kuin yksi päivä olla näkemättä kollegoja. Heipattelin siellä tarjoilijoita (työssä olevia sekä vapaalla olevia brunssista nauttijoita), keittiön väkeä (koska oltiin hankalia asiakkaita ja tarvittiin omat lämpöiset ruoat missä ei ole punaista lihaa) sekä aamupalavastaavaa sekä yhtä harjoittelijaa. Oli mukava kun mieskin pääsi näkemään naamat nimien takana joista kotona olen höpissyt monta kuukautta.

Mutta palaan vielä erikseen tunnelmiin koulun loppumiseen liittyen toisessa tekstissä.

Kielikylpyä aamiaishuoneessa

Otsikko ei ole mikään uutuusromaanin nimi, vaan se nyt sattuu kuvaamaan hyvin tämän viikon aamujani.

Tämän viikon olen ollut joka päivä töissä 7 - 14. Aamusta painelen keittiöön ja aamiaishuoneeseen auttamaan aamupalavuorossa olevaa tai olevia. Meillä oli parikin aamua hotelli täynnä, niin kyllä meillä kolmestaankin oli aikamoinen kiirus siellä kun 200 asiakasta haluaa melkein kaikki samaan aikaan tulla aamupalalle.

Eli siis aamusta 7 - n. 9 blokkaan ja pyyhin aamiaisella pöytiä, tiskaan ja vien puhtaita astioita paikalleen. Erään kerran toimin tulkkinakin, kun aamupalavastaava ei osaa englantia ja sillä kielellä piti asiakkaan kanssa kommunikoida.

Mutta tuo tekstin otsikko tulee siitä, että olen näillä aamuisilla blokkausretkilläni kuullut ruotsia, viroa, saksaa, englantia, norjaa, venäjää ja espanjaakin. Englantia kuulin niin brittiläisten kuin kanadalaistenkin suusta.

Sitten kun kello alkaa olla jotakuinkin 9 tai kun ravintolan puoli alkaa olla lähes tyhjä aamupala-asiakkaista, tulen huiskimaan ja pyyhkimään kaikki pöydät (ja ajamaan vaivihkaa asiakkaat pihalle sieltä) ja katan sinne peruskatteet. Jos on tilauslounaita tavalla tai toisella (buffa tai lautasannokset) katan heidän pöytänsäkin. Kun asiakkaita alkaa valua, blokkaan pöytiä, käyn kyselemässä miten maistuu, vien annoksia, vien leipää.. jne. Tällä viikolla ekaa kertaa hiljaisena aamuna kuulkaas pääsin kiillottamaan aterimiakin! Muu väki oli perin hämmästynyt tästä että nyt vasta harjoittelija siihen hommaan "joutuu" kun sanoin että enpä ole sitä aikaisemmin siellä tehnytkään. En tietenkään saanut sitä hommaa tehdä keskeytyksettä, vaan kun keittiössä kilkahti kello valmiin annoksen merkiksi, pinkaisin viemään ne pöytiin.

Tällä viikolla oli yhtenä iltana 65 HENKEÄ päivällisellä siis yhdessä porukassa! Siihen vielä päälle muut ravintolan asiakkaat niin morjens. Ja hei, 65 hengelle lautasannokset. On siinä ollut kokeilla nostamista! Itsehän en tätä nähnyt, mutta katoin asiakkaille pöydät valmiiksi.

Olen myös kattanut 12 hengelle takkakabinettiin tuplakatteen jälkiruokalusikalla sekä -haarukalla.

Ja pääsin ekaa kertaa kattamaan ykkösritsaa!

Päivät siis ovat menneet aika samalla rytmillä samojen hommien parissa. Ja ensi viikollahan starttaa viimeinen viikko harjoittelua ja viimeinen viikko koulua :O

Ainiin, se ranskalaisten vierailu. Noh. Tovi ennen h-hetkeä sain tiedon, että tulossa onkin pelkkiä opettajia. Okei. Ja heidän kanssaan tulee joku aivan muu kuin kenen piti tulla. Okei.

Menin respaan hieman ennen heidän sovittua saapumisaikaansa ja noin 25 minuuttia myöhemmin he saapuivat. Samantien alkoivat minua tenttaamaan HOTELLISTA siinä respassa ja ohjasin heidät kolmossaunalle istumaan hetkeksi. Siellä koulumme edustaja ystävällisesti kertoi että viiden minuutin päästä hänen täytyy lähteä junalle, että esittele sinä vain paikkoja sitten ja kerro juttuja. Noniin. No hän siitä sitten hetken päästä lähti (sen jälkeen kun mielestäni oli kyllä vähän puutaheinää puhunut vieraille siitä miten emme muka valitse olemmeko tarjoilijoita vai kokkeja) heittäen minut susille ja vieraat alkoivat suurimmaksi osaksi taas tenttaamaan tietoa hotellista itsestään. Käskin kysyä hotellin johtajalta kunnes hän seuraamme liittyy, huuh. Lähdin kierrätämään heitä ensin kokouspuolelle, sitten kerkesimme iltabaariin asti kun ensin ravintolapäällikkö tuli esittäytymään ja pian hänen perästään hotellinjohtaja. HUH! He ottivat siitä eteenpäin vetovastuun ja johtaja kierrätti sviitit ja muut katsomassa ja kun he palasivat ravintolan puolelle niin lyöttäydyin taas seuraan. Kyselivät ravintolasta jonkin verran koska meillähän on ns. ranskalainen keittiö vaikkei kaikki ihan ranskalaista olekkaan. Mutta olivat tyytyväisiä, kun meillä perjantaisin saa tuoreita simpukoita ja ranskanperunoita ;) Eivät kuitenkaan jääneet syömään vaikka minun mielestäni kyllä olisi pitänyt!!

Että en nyt sitten tiedä menikö se hyvin vai huonosti. En oikein saanut tilaisuutta kertoa paljoa opiskeluistani koska he kyselivät vain lähinnä hotellista ja tuli hännän alla kiersivät hotellin ja lähtivät sitten kaupungille. Olin kuitenkin valmistaunut kertomaan miksi hain kouluun, miten meillä on sekä lähi- että etätunteja ja mitä se tarkoittaa perheelliselle ihmiselle ja että työssäoppimisissa näytetään lopuksi osaaminen niin että opettaja tulee myös arvioimaan. Mutta kyllä muistan puhuneeni työssäoppimisen pituudesta ainakin sekä siitä että olen aikuisopiskelija (koska he kysyivät kuinka vanha olen ;)) ja että olen kokki vaikka nyt teenkin muuta tuolla. Osan asioista heille kyllä kerkesi kertoa se koulun edustaja joka viideksi minuutiksi tuli kanssamme sinne saunalle, ettei minun tarvinut niitä enää kertoa uudestaan.

No mutta ehkä Xavier, Pierre ja Berthe saivat jotain irti vierailustaan. Ainakin puhuivat jostain yhteistyöstä hotellinjohtajan kanssa :)

Ritva blokkaa, tarjoilee ja kattaa

Tällä viikolla tutustuin syvemmin vähän erilaisempiin juttuihin. Toki olin pienimuotoisesti tehnyt näitäkin jo ennestään, mutta nyt olin ainoastaan näissä hommissa.

Tai no en ollut pelkästään. Maanantaina sekä tiistaina JK kaipasi vielä kaveria kokouspuolelle, joten olin siellä.

Maanantaina siis perinteisesti aamukaffet ja muut tarjolle. Suolaiset koristelin taas kukkasilla.

Makuvetenä tänään appelsiini-rosmariini :)

Ja iltapäiväkaffet ja makeat..

Tiistaina oli koko ravintolapuolen palaveri jossa muunmuassa maisteltiin uutta parsaviikkojen menua sekä viime viikolta yli jääneitä jäätelöitä. JK tottakai oli läsnä koko ajan palaverissa, joten kokouspuoli oli meikän valtakuntaa. Joutessani saatoin itsekin piipahtaa palaverissa, ainakin jäätelöä syömässä.

 Tänä aamuna makuvesi maistui limeltä, kurkulta ja kiiviltä.

 Ja siinä aamusella kun aamukahvitukset olivat hanskassa (siis kaikkea oli tarjolla, ainoastaan kahvipönttö piti jossain välissä käydä vaihtamassa) niin lähdin kyselemään siivousvälineitä kabsukeittiön lattiakaivon putsausta varten. Kun olin kaiken maailman harjat, hanskat, pesuaineet ja koukut metsästänyt huoltomiestä myöten itselleni niin kävin tuumasta toimeen!

Hanskasta päätellen voisin yhtä hyvin olla alkamassa siementämään lehmää, mutta ehei.

Kun aloin hommaan, kabsukeittiön lavuaaripöydän, tiskikoneen ja sen vierustan lattian siivottomuus paljastui ja pian huomasinkin hinkkaavani koko lattiaa ja alahyllyjä. Sanoin JK:llekin että en edes kerro hänelle mitä löysin sieltä kun siirsin tiskikoneen pesuainepönikät pois tieltä. Eihän tietysti kukaan ollut niiden taakse katsonut.. Vajaa tunti koko hommassa meni ja kyllä se vaan on niin, että siivoamisessa parasta on se kun näet sen puhtaan työnjäljen. Se palkitsee.

Välissä tein jotain, ehkä olin salissa ja sit iltapäiväkaffetta.

Tää on niin nättiä! ja hyvää... Tämän lisäksi oli myös porkkanakakkua, mutta en ilmeisesti kokenut sitä tarpeeksi nätiksi kun en ole siitä ottanut kuvia ollenkaan. Kukkia laitoin siihenkin koristeeksi.

Yhdessä iltapäiväporukassa oli yksi henkilö joka tarvitsi kahvinsa kofeiinittomana. Siispä taas yksi uusi taito: Kahvikoneen käyttö!

Ja kas noin sai rouva kofeiinittoman kahvinsa.


Ja sitten.

Keskiviikkona olikin ensimmäinen päivä "uusissa" hommissa. Aamupalalla autoin esimerkiksi pilkkomalla seuraavalle aamulle valmiiksi kurkkua, paprikaa ja hedelmiä.

Tietysti kävin myös blokkaamassa pöytiä, eli keräämässä astioita pois. Se on muuten tavallaan melko vaivaannuttavaa. Helppohan se on tyhjästä pöydästä ottaa astiat pois, mutta kun niitä otetaan myös pöydistä joissa on ihmisiä. Ellei astioita ole selvästi kasattu yhteen pinoon pöydän toiseen reunaan niin saattaa olla vaikea hahmottaa että aikooko asiakas vielä käyttää astioitaan vai ei. Tai jos pöydässä ei ole ketään, mutta kahvikuppi on puolillaan. Onko asiakas hakemassa jotain kahvin kanssa vai onko hän lähtenyt eikä ole jaksanut juoda kahviaan loppuun? Ratkaisin asian niin, että jos pöydässä ei ole ketään kun siitä ohi purjehdin ja näen että kupissa tai lasissa on vielä juotavaa, annan sen vielä olla jos asiakas sattuu olemaan vaikka donitsia hakemassa. Jos myöhemmin kierrellessäni huomaan ettei kuppiin ole koskettu eikä ketään ole tullut, nappaan sen mukaani.

Se on jännä, miten ihmiset sekoavat tuollaisessa tilanteessa. Kahden hengen pöydässä saattaa olla vaikka kymmenen lautasta, kun aina haetaan uusi kun jotain haetaan lisää. No mutta se kai vähän niin kuin kuuluu siihen hotellin aamiaiseen, joten se heille sallittakoon.

Kun aamupalahommat alkoivat olla minun osaltani purkissa (siis pahin suma ja kiire ohi), siirryin bistron salin puolelle. Järjestelin esimerkiksi uudet menulappuset oikeisiin järjestyksiin. Tässä englannin sekä venäjän kieliset.

Tältä päivältä minulta ei muita kuvia ole jostain syystä, mutta kattaus- ja blokkaushommia luultavasti tein.

Torstaina paukkasin taas keittiöön aamupalalle apuun. Samaa pilkkomista sekä pöytien blokkaamista aina siihen asti kunnes siirryin bistron salin puolelle ja otin "kakkosritsan" haltuun. Eli pyyhin pöydät koska sielläkin oli ihmisiä aamupalalla ja sitten tein perus kattaukset.

Tykkään meidän salista! :)

Takkakabinetti on paikka, joka on aamiaishuoneen yhteydessä, mutta sitä saa varattua vaikka kokouksien tai vaikkapa muistotilaisuuksien pitoon. Yksi isompi kokousporukka oli tulossa lounasbuffaan joten heille varattiin koko takkakabinetti:

Kun on lounasbuffa, pöytiin katetaan vain lasit ja tovi ennen asiakkaiden tuloa vesipullot. Kun asiakkaat ovat paikalla, käydään viemässä tarpeen mukaan täysiä vesipulloja tilalle ja totta kai haetaan niitä tyhjiä lautasia pois pöydistä.

Illemmalla oli tulossa kokouspäivälliselle toinen porukka, niin heille katettiin kaksi pöytää aamiaishuoneen puolelle:

Heille tehtiin tuo koko perus kattaus, sillä päivällisellä on lautasannokset.

Perjantai.

Aamulla taas tuttuun tapaan keittiöön ja aamun astioiden blokkaukseen MUTTA koska JK:lla oli kokouspuolella uusi, minulle ennestään tuntematon tapa tarjota aamusuolaiset, määräsin itse itseni sinne.

Enkä tietenkään ottanut kuvaa siitä kun suolaiset olivat tarjolla, mutta JK oli toteuttanut eräs päivä sanomansa uhkauksen, että vaihtaa vähän järjestystä tuossa kokousaulassa.

Kun kerran olin itseni hönkäissyt sinne puolelle, JK pyysi laittamaan kaikki nuo perus tarjottavat. Jo vain onnistuu, vaikka unissani ;) Makuvesi oli tänään lime-sitruuna kahdella pienellä minttuoksalla.

Mutta siis ne suolaiset tarjottiin ns. leipäpöytänä. Eli jokainen sai itse tehdä leipänsä juuri sellaiseksi kun halusi. oli salaattia, kinkkua, juustoa, kurkkua, paprikaa...

Mutta sitten sen jälkeen saliin ja kakkosritsa taas haltuun. Tuo kuuden hengen pöytä joka tässä alla olevassa kuvassa näkyy, on varattu yhdelle kokousporukalle yhdessä tuon pyöreän pöydän kanssa joka on tuolla ihan takana. Tuollaista kuuden hengen pöytää meillä ei tuolla oikeasti olekaan, vaan siinä on yhdistetty neljän hengen pöytään yksi kahden hengen pöytä joka normaalisti on ikkunan vieressä.

 Sekä kolmosritsan kattaus (alueet ovat siis 1, 2 ja 3) koska taas oli lounasbuffa kokousväelle.

Aamupäivästä kun avataan, saattaa olla tovi vähän hiljaista. Tässä perjantain aamupäivällä sitten vietin aikaa muunmuassa ihailemalla salia sekä kattamaani aluetta yrittäen vangita sen tunnelman ja kauneuden kuviin. En tiedä onnistuinko.

Tämä pöytä oli varattu kuudelle hengelle iltapäivästä. Tähän pöytään mahtuu tarvittaessa kuitenkin vaikka kahdeksankin henkeä.

Kun kokoustyypit tulivat lounastamaan (kolme eri porukkaa tänään) niin siellähän minä juoksentelin hakemassa tyhjiä lautasia pois pöydistä ja heidän lähtönsä jälkeen siivosin pöydät ja katoin uudestaan. Ja siinähän se perjantai menikin joutuisasti.

Tämä oli kyllä ehkä paras neronleimaus vähään aikaan syventää tätä osaamista. Siis että vaikken nyt mitään näyttöä enää annakaan mistään, niin on hienoa huomata miten kaikki nivoutuu yhteen. Kokouspuoli, kokousporukoiden lounas, tarjoilijoiden hommat siinä ennen lounasta ja sen lounaan aikaan sekä jälkeen.. ja kun olen keittiössä jo ollut viime vuoden puolella, tiedän mikä heidän roolinsa on tässä kaikessa. AVOT.

No eipä muuta sitten. Kevyesti alkaa vähän kuumottamaan se ensi viikolla oleva ranskalaisten tyyppien vierailu. Yhtenä aamuna kävi hotellinjohtajakin kuumottelemassa siitä, kun hänkin sitten esittelee hotellia vieraille kunhan minä olen ensin lärpätellyt jotain. Sanoinkin töissä että täytyy kotona nyt palpattaa englantia pelkästään ettei ole sitten niin kankeaa kun vieraat saapuvat.

Jännää.

Ainiin, työtunteja 38