Maanantaina vastasin salaattipöydästä. Tein vihreän salaatin, porkkana-kyssäkaaliraasteen ja komboihin viipaloin tomaattia, laitoin ananaspaloja ja yksi minisalaatti oli valmiina jo.
Mitäs tuumaatte tuosta tomaatista tulleen hävikin määrästä 8)
Ainahan myös pyörähtelen tiskissä sekä salissa aina tarpeen mukaan. Ja teen toki muutakin mitä ikinä tarvitsee, esimerkiksi seuraavan päivän esivalmisteluja. Tuona kyseisenä maanantaina leivoin myös suolaista piirakkaa tiistaina yhteen kahvitukseen. Kaksi pakkia + gluteeniton piirakkavuoallinen.
Tämän normaalin pohjan tein keskimmäisellä yleiskoneella, mikä lie sen virallinen nimi on. Täytyykin ottaa selvää ennen näyttöä! Tuolla siis on kolme yleiskonetta. Pieni pöytämalli, keskikokoinen sekä aivan valtava omilla jaloillaan seisova mööpeli.
Sitten freesailin purjoa ja paprikaa piirakkaan. Niiden lisäksi siihen tuli kalkkunaleikettä pieniksi leikattuna. Päälle tuli juusto-neste-mausteseos ja eikun uuniin!
Kun oli normaalit hoidettu, vein astiat tiskiin ja putsasin pöydän ja keräsin koolle gluteenittomaan tarvittavat tarvikkeet.
Samoilla täytteillä mentiin.
Tiistaista eteenpäin meillä sitten olikin jännittävää, kun meillä oli asiakkaana yksi leirikoulu sekä yksi tällainen eräs nuorten aikuisten ryhmä. Nykyäänhän on oikeasti aivan valtavasti kaikkia erilaisia ruokavalioita ja allergioita. Harvassa melkein ovat ne ihmiset, jotka eivät noudata mitään ruokavaliota, vaan syövät kaikkea. (Semivege tässä terve!)
Meille näissä ryhmissä hämmennystä ja jännitystä (jos sallinette ilmaisun) aiheuttivat leirikoululaisissa ollut maitoallergikko ja nuorissa aikuisissa ollut hengenvaarallisesti tomaatille ja paprikalle allerginen, joka kantoi epipeniä mukanaan. (Ja leirikoululaisissa oli myös monia muita allergikkoja mutta niissä ei ollut ns. mitään ihmeellistä)
Maitoallergiassahan ei sinällään mitään outoa ja vaikeaa olekaan, vaan hänelle sitten tehdään kaikista ruoista maidottomat versiot. Mutta kyllähän se nyt on outoa, että päivä toisensa jälkeen teet juuri näin aina vain huomataksesi ettei tämä kyseinen henkilö syö niitä. Eli toisin sanoen a) hän on ollut viikon nälässä, b) hän on syönyt tavallista ruokaa välittämättä seurauksista, tai c) hän ei ole niin allerginen kuin meille on annettu ymmärtää.
Hankala asia siksikin, että kun kyseessä on lapsi, niin ei oikein tiedä että pitääkö vain luottaa siihen että lapsi itse tietää mitä voi syödä ja mitä ei vai pitääkö paukata ruokasaliin ohjeistamaan häntä joka ruokailun ajaksi.
Tämä hengenvaarallisesti allerginen nuori henkilö oli muullekin toki allerginen. Esimerkiksi törmäsin ensimmäistä kertaa siihen, että voi olla rucolalle allerginen. Tämän henkilön tiedoissa oli useampi huutomerkkikin ja oikein eritelty etteivät nämä kyseiset ruoka-aineet käy missään muodossa hänelle. Ja että epipen on tarkoitettu tomaatin aiheuttamaan reaktioon, mutta paprikankin aiheuttamaan sitä on mahdollista käyttää. Ok. Keittiön väki otti tottakai tämän tosissaan ja piti huolta (kuten aina kaikissa allergioissa) ettei tapahdu kontaminaatioita missään tilanteessa ja hänelle tehtiin aina oma salaattikin varmuuden vuoksi. Mutta tulipa erään päivällisen aika ja tämä hengenvaarallisesti allerginen kysyi ketsuppia.
..............
..............
..............
Ok.
Tiistaina toimenkuvani oli lähinnä monitoimimies, sillä lounaskokkivuorossa oli melkoisen reipas kokkisnainen joka tohotti menemään ja teki lounaalle kaiken ennen kuin kerkesin kissaa sanomaan. Enkä nyt tiedä että onko se minun hommani sanoa, että hei mun kyllä piti tehdä se ja se... Kuitenkin kun olen oikeasti siellä oppimassa ja tekemässä, enkä vain käytettävissä apumiehenä tarvittaessa, niin tavallaan sitä olettaisi että työntekijätkin tarkistaisivat että mikä minun hommani on. No vahinkoa ei sattunut! Minulla meni tuossa piirakoiden leikkaamisessa ja tarjottimille jaossa ja lämmityksessä tovi, mutta olisin mielestäni kerennyt siinä samalla vaikka lämpimät kasvikset maustaa ja heittää uuniin..
Kävimme tällöin tiistaina aamusella sitten viemässä ne tekemäni suolaiset piirakat (jotka leikkasin ja lämmitin) emännän kanssa sinne kahvituspaikkaan, joka ei ollut meidän kanssa samassa rakennuksessa. Se oli super vanhassa regina-koulussa jossa oli muun muassa minun vanhalta jo aikoja sitten lakkautetulta ala-asteeltakin tuotuja tavaroita! Tunnistin niitä nimittäin samantien. Kun sieltä tein lähtöä, sanoin emännälle että minä en nyt näköjään lounaalle mitään saanut tehdä kun sen päivän lounaskokki pani tuulemaan, niin sain sitten tottakai muuta hommaa. Kun lounasaika alkoi lähestyä ja perunat viimein kypsyä (emme tiedä mitä ihmeen maanantaimalleja olivat, mutta kypsyivät höyryssä tooooosi hitaasti) niin lounaskokki delegoi minulle maidottoman/vegaanin muussin teon. Jes! Siispä nappasin perunoista itselleni osan, töräytin kuulkaas tavallisen käsikäyttöisen sähkövatkaimen käyntiin ja kasvismargariinin ja soijaruokakerman (ja suolan) voimin pyöräytin muussin valmiiksi. Ja siitähän tuli hyvää! Vaikka soijatuotteissa se soijan maku aina vähän puskee läpi, niin mielestäni se ei tässä muussissa haitannut ollenkaan. Mietin heti, että pitäisikö kokeilla syödä vaikka viikon verran ihan vegaaniruokaa, se kun nykypäivänä on todella helppoa. Meillähän kotona muutenkin syödään melkeinpä enemmän kasvisruokaa kuin kalaa tai kanaa (koska semivegetaarinen ruokavalio) joten uskoisin sen olevan aika piece of cake. Jos ryhdyn niin pidän teidät lukijani (eli kouluttaja, siskoni, mieheni, äitini ja pari kaveriani :D) ajan tasalla!
Tiistaina muuten iltapäivästä valmistelin seuraavan päivän lämpimiä kasviksiakin. Ne olivat myskikurpitsa, kyssäkaali ja nauris.
Olipa muuten vähän hankala käsiteltävä tuo kurpitsa!
Keskiviikkona töräytin aamulle sen isoimman mööpelin tulille ja tein marjarahkan lounaan jälkiruoaksi. Monesti kuvissani ei aina ole selvää logiikkaa. Kuten näissä alla olevissa kuvissa olen jo lähes kaikki marjat heittänyt rahkaan, mutta vasta sitten tajusin ottaa kuvan. Tai kun olen vienyt tuotokset jo kylmään, muistan vasta sitten ottaa kuvatkin. Pahoittelut!
Sillä pienimmällä pöytämallisella yleiskoneella vatkasin maidottoman marjavaahdon soijavisparista. Se on tuossa vasemmalla.
Torstaina oli kuumat paikat koska minulle oli nakitettu nakkikastikkeen teko 80:lle. Oolrait! Jo itseasiassa keskiviikkona iltapäivästä tein itselleni (kolmelle eri muistilapulle) sotasuunnitelmaa erityisruokavalioihin. Minun täytyi tehdä tomaatiton ja paprikaton kastike sille hengenvaarallisesti allergiselle. Sitten se maidoton. Ja sitten päätin tehdä yhteisen kastikkeen vegeille, vegaaneille ja semivegeille. Ja koska meillä on se KSAO:n toimipiste vielä siinä, ruokimme totta kai oppilaitakin ja heidän joukossaan on myös yhtä jos toista ruokavaliota. Muut osuivat jo aiemmin mainittuihin (punalihaton, vegaani, vege) mutta yksi opiskelija on gluteeniton niin, ettei hänelle käy myöskään maissi, tattari, hirssi tai gluteeniton kaura.
Ensin ajattelin itse, että piece of cake tämäkin. Vegaanikastike helppo, maidoton helppo, paprikaton ja tomaatiton helppo ja gluteeniton(+muut rajoitteet) helppo. Onneksi tein sotasuunnitelmaa jo keskiviikkona ja menin lukemaan nakkipalapaketin tuoteselosteen. Paprikaa ja maissitärkkelystä. Noniin, eli hengenvaarallisesti allerginen sekä gluteeniton(+muut rajoitteet) oppilas tarvitsevat eri nakkia/makkaraa. Hätää ei tietenkään kerennyt syntymään, sillä meillä on Allerin tuotteita olemassa juuri tällaisia tilanteita varten! Minähän en siitä kyllä tiennyt, mutta nyt tiedän. Siinä siis vastaus siihenkin pulmaan. Vegaanikastikkeeseen sain itse valita joko kasvisgrilleriä joka on tofua tai sitten soijanakkia ja päätin mennä kasvisgrillereillä. Pian huomasin sen olleen virhe, mutta palataan siihen myöhemmin.
Aloitin siis aamun pistämällä asemiin isoimman kattilan minkä löysin. Aloitin freesaamalla sipulikuutiot ja tomaattipyreen. Siitä eteenpäin jatkoin niin kuin nakkikastikkeen teossa nyt edetään. Minulta muuten aamulla ennen kokkaamisen aloittamista lounaskokki kysyi että miten aion aloittaa. Hämmennyin kysymyksestä koska kyllähän nyt jokainen osaa nakkikastiketta tehdä. Ja vaikka en nyt jostain syystä osaisikaan, niin olenhan minä nähnyt sen (ja muiden vastaavien kastikkeiden) tekoa miljoona kertaa tuolla. Ja kuka on se joka ei kotona nakkikastiketta ole joskus tehnyt! Kysyn ma. Joten koin siis tämän "miten aiot aloittaa" -kysymyksen vähän aliarvioivana. Tietenkin olisin neuvoa kysynyt jo edellisenä päivänä jos olisin tarvinut. Kun selvisin hämmennyksestäni, kerroin freesaavani ensin tomaattipyreen ja sipulit, jonka jälkeen sanoin että kyllä minä osaan nakkikastiketta tehdä. Oliko viisas veto, en tiedä. Ehkä aavistuksen jo ärsyynnyinkin siitä ja siksi näin sanoin. Emännän kanssa kuitenkin oltiin jo käyty läpi että kuinka paljon kastiketta tehdään jne, niin homma oli mielestäni siltä osinkin selvä. Tosin eihän tämä kollega missään nimessä varmasti pahaa tarkoittanut! Halusi varmasti vain varmistaa että on homma hallussa.
Tässä freesaustilanne ja eeeii nyt kaikki näkevät nakkikastikkeeni salaiset ainesosat! Enpäs ajatellut tätä loppuun asti. Eikun puuttuhaan tuosta ainakin yksi mauste vielä.
Tuoteselosteiden lukeminen osoittautui taas hyvin tärkeäksi. Nimittäin tuo pippurisekoitus jota käytin tähän kastikkeeseen, sisältää paprikaa! Joten sitä en voinut laittaa allergisen kastikkeeseen. Menin mustapippurilla (ja toki parilla muulla mausteella) siinä. Tämä paprikaton ja tomaatiton kastike oli nyt sitten myös sen gluteenittoman (+muut rajoitteet) tyypin yhteinen sen makkaran takia, joten se piti myös jättää suurustamatta maizenalla, joka siis on maissia. Maidottoman omaan laitoin kauraruokakermaa. Vegaaniin kastikkeeseen laitoin kaikkia samoja aineita kuin alkuperäiseen, paitsi että siihen tuli tofumakkaraa ja kauraruokakermaa. Tofumakkara oli virhe! Koska se hajosi ja mureni ja teki kastikkeesta hieman epämiellyttävän näköistä. Itse tietysti söin sitä myös ja maku oli mielestäni hyvä mutta ne murentuneet makkarat olivat vähän ikäviä.
Olemme alkaneet merkitä jotain erityisruokavalioruokia nimillä, etteivät muut niitä syö. Koska sitäkin tapahtuu.
Siellä lepää linjaston jatkona meikäläisen nakkisoosi! :)
Perjantaina oli meikäläisellä taas salaattibaarivastuu. Vihreä salaatti (toinen pakki tehdään aina valmiiksi kylmiöön myös, siihen laitoin punasalaattiakin kun tykkään miten se piristää muutoin pelkästään vihreää salaattia), porkkanaraaste appelsiininpaloilla, salaattijuustoa, viinirypäleitä ja jo valmiina ollut kana-makaronisalaatti.
Että sellainen viikko. Melko opettavainen, etten sanoisi. Tuli huomattua miten entistä tärkeämpää on aina lukea kaikki tuoteselosteet, vaikka luulisit tietäväsi etteivät ne sisällä sitä mille joku on allerginen. Ja tuli opittua sekin, ettei kaikki allergiat ole niin mustavalkoisia. Mutta keittiöhenkilökuntahan suhtautuu niihin aina vakavasti ja kyllähän se sitten nakertaa, kun käykin ilmi ettei kyseinen henkilö itse suhtaudu vakavasti tai ei sitten olekkaan niin allerginen kuin on annettu ymmärtää.
Ainiin. Muistan kouluttajan sanoneen joskus, että muistakaa kirjoittaa myös niistä epäonnistumisista. No täältä pesee! Nakkikastikepäivänä kaikessa rauhassa tein vuoronperään näitä erityiskastikkeita ja otin niihin vähän väriä sillämikäsenniminyton, no sillä väriaineella :D millä saa kastikkeesta ruskean jos se ei sitä ole mutta haluaa sen olevan. Niin yhden erikoiskastikkeen kohdalla sitä jotenkin lorahti sieltä vähän liikaa, vaikka sitä tosiaan lisätään ihan pikkuisen kerrallaan aina. Ja niin olin jo tehnytkin. Kävi tämä kämmi ja maistoin kastiketta ja mielestäni väriaine maistui siinä selvästi. Se ei maistunut normaalilta. Hihkaisin apua ja vedimme kastikkeen siivilän läpi, laitoimme nakit takaisin pannulle, vähän tätä värjättyä kastiketta takaisin ja jatkettiin kermalla ja vedellä x verran. Maustettiin ja voila! I was back in the game. Eikä ruoka myöhästynyt.
Loppukevennyksenä astetta hienompi maistelulusikka!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti