Kun saa taas hetken olla jännittämättä

Aiemmassa postauksessa aloitettu viikko jatkui keskiviikon osalta niin, että sainkin vastata koko lounaasta! Jälkiruokaa lukuunottamatta, sillä se oli jo valmiina. Eli kun olin jo tiistaina saanut lihapullat pyöriteltyä, keskiviikkona huolehdin ne uuniin, tein muussin ja maustoin ja paistoin myös lämpimät kasvikset. Kasvikset olivat tuona päivänä porkkanaa ja romanesco-kukkakaalia.(Menussa lukee juurekset vaikka kukkakaali ei ole juures) Sitten vaan ajoissa linjastoon ja meikäläinen tottakai sitten tarkkaili ruokien riittävyyttä ja toi lisää pullia aina kun tarvitsi. Aika jees!

Puolilta päivin kuitenkin pakenin paikalta kesken tarjoilun pikapikaa kotiin laittamaan tukan ja naaman kuosiin ja lähdin kohti koulua valokuvaukseen. Aina tosin kerkeää selfien ottamaan ;)

Torstaina olin erityisruokavaliokokki ja tein lohisopasta kolmenlaista versiota:

Tekovaiheesta en joutanut kuvia ottamaan, mutta teen aina niin että kaikki ovat tietyssä järjestyksessä pöydällä ja niiden edessä on laput jotta muista mitä menee tai ei mene mihinkin ja samassa järjestyksessä laitan ne uuniinkin. Tässä on siis sille sipulittomalle asiakkaalle keitto, sitten on porkkana-allergiselle, sekä sille vakavasti allergiselle täysin yksinkertaistettu keitto just in case. Hänen pelokkaasta asenteestaan johtuen kirjoitin koko pienen listan tuohon että mitä keitto sisältää ja hän söi sitä, jee! :) Allergialistassa porkkanaton tosin oli hieman tulkinnanvarainen, sillä ilmeisestikin hän on vain raa'alle porkkanalle allerginen, ei kypsennetylle. Tai ainakaan hän ei soppaansa huolinut.

Iltapäivästä kouluttaja piipahti käymään ja juttelimme tästä lounastyössäoppimisesta sekä minun opiskelustani muutenkin, että miten jatkan vaikka aika selvää se minulle jo on.

Perjantaina vastasin jälkkäristä sekä lämpimistä kasviksista.

Siinä ovat kivasti molemmat samalla pöydällä kun välillä on tila vähissä. Tuo jälkkäri oli vähän niinkuin marjarahka, mutta paljon parempi sillä siihen laitettiin useampaa eri soosia joita en tässä kerro ;)

Ja sitten aamupäivällä oli se joka on pitänyt minut pari viikkoa jännityksessä, nimittäin juhlaruokanäytön arvionti. Kyllä vilisi minulla mielessä vaikka mitä aina hylkäämisestä ykköseenkin kun kuvittelin yhtäkkiä olleeni aivan surkea ja muutenkin kerkesin ehkä liikaakin ajatella sitä ja löysin jatkuvasti "virheitä". Huh. Menin haudanvakavana paikalle kun minut sinne arviointikeskusteluun pyydettiin ja menin muutenkin ihan lukkoon enkä oikein osannut sanoa juuta enkä jaata mihinkään. Arvosanaakaan en osannut itselleni ensin antaa, mutta kerroin sitten sen minkä mieluusti halusin itselleni antaa. Sain kehuja hirveän hyvistä suunnitelmista ja suunnitteluista, asenteestani sekä motivaatiostani. Ruoka oli hyvää, ajallaan valmista ja juhlapaikka oli nätti.

"Onneksi olkoon, olet suorittanut tilaus- ja juhlaruokanäytön arvosanalla kiitettävä (=K3)"

Mitä.

Vaivuin johonkin epäuskoiseen tilaan enkä ensin tajunnut tai edes uskaltanut hymyillä. Kolmosenhan minä itselleni siitä halusin antaa ja olin sen ääneenkin sanonut, mutta jotenkin pelkäsin silti.. jotain. Hetken päästä toinen työkavereista sanoinkin, että "nyt saa hymyillä".

Hyvänen aika.

Se kaikista vaikein tutkintomme valinnaisista jota kouluttajat eivät juuri kellekään suosittele juuri sen vaikeuden takia ja minä suoritin sen yksin arvosanalla K3.

Ai jumpekekka.