tiistai 17. lokakuuta 2017

Ammattilainen ammentaa ammatistaan...

.. mielenkiintoa ja jotain. Lauletaan nimittäin siinä Pikku Kakkosen ohjelmassa jossa esitellään erilaisia ammatteja. Se soi koko maanantain työpäivän päässäni.

Viikko pärähti käyntiin jälkiruoan tekemisellä, joka maanantaina oli banaani-herukkarahka.




Maidottomalle ja vegaanille tein yhteisen soijavispikermasta.

Eräs pieni meillä majoittuva porukka juhli seuraavana päivänä yhden ryhmäläisen synttäreitä, joten he toivoivat synttärikakkua. Pohja löytyi pakkasesta ja täytteet kylmiöistä. Iltapäivästä olin siis kakkukokki ja täytin ja kostutin kakun seuraavalle päivälle. Laitoin lempparitäytteeni; mansikkahilloa, banaaneja ja vaniljan makuista kermaa.


Kun saapui tiistai, ei tainnut kukaan meistä tietää mitä oli tulossa. Tai no okei, tottakai tiedettiin että on tulossa ainakin sen ja sen verran syömäreitä ja on yksi kahvitus hoidettavana siinä sivussa. NOH ensinnäkin meille tuli uusi leirikouluporukka. Porukasta yksi lapsi on hengenvaarallisesti allerginen useammallekin eri ruoka-aineelle ja hänellä on se adrenaliinikynä. Opettaja (toki ymmärrettävästi) oli aikamoisen tarkkana tästä ja tämä kyseinen lapsi itsekin oli ehkä aavistuksen liiankin pelokas syömään sellaisiakin ruokia missä ei mitään häntä allergisoivia aineita ollut. Noh, selvisimme siitä. Ja ainiin. Saimme myös maistaa vähän katkeraa vaikean asiakkaan palautettakin. Katsokaas kun eräs ei voi syödä sipulia missään muodossa ja hänelle täytyy olla kaikista ruoista sipuliton versio! Siis vaikka salaattipöytä notkui vaikka mitä herkkua, niin tottakai hän olisi halunnut itselleen juuri sitä missä sattui olemaan sipulia. Minun mielestäni siis tavallaan kyllä melkoista hiusten halkomista. Hänelle kyllä oli sipulittomia vaihtoehtoja useampi ja lämpimistä ruoista hänelle oli tehty sipulittomat versiot. Noh, kuten jo sanoin, selvisimme siitä(kin).

Ja siis niin. Vastasin myös lämpimien kasviksien maustamisesta ja kypsentämisestä tuossa aamulla ennen lounasta! Ne olivat ruokalistassa nimikkeellä värikkäät vihannekset ja voi pojat sitä ne totta vie olivat!


Kesäkurpitsaa, paprikaa, punasipulia ja myskikurpitsaa. Myskikurpitsa kävi hetken aikaa höyryhoidossa ennen paistamista. Oikealla ylhäällä näette sipulittomat kasvikset. Saa muuten olla aika tarkkana maustamisenkin kanssa. Sekä välimeren yrtit- maustesekoituksessa että yrttitarhan sekoituksessa molemmissa on sipulia. Viskoin sipulittomaan muutamaa yksittäistä maustetta sitten. 

No mutta eipä aikaakaan kun kahvittelunsa jälkeen nämä tietyt asiakkaat tulivat syömään ja heidän porukaltaan ei ollutkaan tullut perille erityisruokavaliot kaikilta. Onneksi keittiömme on täynnä nohevia kokkisnaisia jotka tyhjästä pystyvät hetkessä nyhjäisemään annoksen sellaisellekin jolla on asiaan todella tarkat kriteerit. Hän sai oman salaatin sekä oman proteiininsa juuri oikeanlaisena. Itseasiassa jo aiemmin aamulla kiiri korviini tieto, että kahvitteluporukassa on kasvissyöjiä (joista ei ole ilmoitettu etukäteen), joten lisäsin tofun määrää tekeillä olleeseen kasviskastikkeeseen. Niin, tiistaina siis vastasin erityisruokavalioista. Ruoka oli tomaattinen kana ja eilen vegaani-/kasvisruoassa käytettiin sellaista uutta hienoa kanan näköistä soijavalmistetta, niin tänään minä erityisruokavaliokokkina käytin tofua. Paloittelin suikaleiksi ja kaveriksi suikaloin vähän varsiselleriä ja paprikaa sekä sitten kuutioin sipulia. Freesasin ne pannulla tomaattipyreen kanssa. Kastikkeena oli vesi ja tomaattipyree. Mausteina vähän sitä sun tätä. Suurustus maizenalla. Ainiin ja laitoin myös punaisia linssejä! Soosi ei häikäissyt ulkonäöllään mutta maku oli hyvä.



Tuona hetkenä kun ensin tuli leirikoululaiset, homma oli jotakuinkin kasassa. Mutta sitten kun tulivat nämä kahvittelijat, pakka levisi. Ihan kuin pyörremyrsky olisi käynyt salissa. Yhtäkkiä lähes kaikki ruoat olivatkin loppu. Ja nämä yllärierityisruokavaliot ja niiden tekeminen. Ja kahvitustiski siinä samalla. Huhheijaa! No, selvisimme. Tarjoiluajan jälkeinen kahvitauko tuntui ansaitulta.

Kahvitauon jälkeen oli aika päivän toisen hommani, nimittäin lihapullamassan teko. Minulla on hieman vielä opettelua erityisruokavalioiden katsomisen kanssa, sillä yksi opiskelijaporukka on paikalla ja ei ole paikalla ja on paikalla ja ei ole, enkä aina tajua katsoa tarkemmin että ovatko vaiko ei. Tänään siis katsoin että ovat huomenna paikalla ja olin varaamassa jo gluteenitonta sekä gluteeniton+munatonta osaa massasta erikseen, kunnes tajusin etteivät he olekaan huomenna paikalla. Varasin vain siis tälle jo aikaisemmin tekstissä esiin tulleelle sipulittomalle oman osansa ennen kuin heitin sipulit massaan. Tein massan siis isolla monitoimikoneella lapaa käyttäen. (vai onko se mela? kollega sanoi sitä melaksi ja itse siis heti sanoin kyllä lavaksi) Ihan perus massa; naudanjauheliha, korppujauho, muna, sipuli, suola, pippuri. Lihaa oli kuutisen kiloa, eli oli aika helppo laskea paljon mitäkin tulee. Itseasiassa olin jo kotona laskenut valmiiksi määrät viidelle kilolle kun erinäisistä syistä oletin sen verran sitä lihaa olevan. No eipä tuo haitannut. Nopeat uudelleenlaskut ja menoksi. Kuvia en ottanut tekovaiheesta, mutta freesasin sipulit pannulla ensin ennen kuin aloin heittelemään niitä lihan sekaan. Kun sain massan pyöriteltyä koneella ja paistettua maistiaiset nopeasti pannulla, aloin pyörittelemään lihapullia.


Siinä menikin sitten loppuaika. Neljä pakillista + yksi puolikas. Huomenna vastaan niiden kypsennyksestä ennen kuin riennän valokuvaan edustamaan ;)

Nyt toista viikkoa on tälläistä virallista lounasruoan tekoa takana ja kyllähän se on kivaa. Ja palkitsevaa! Kun tiedät heti aamusta mitä alat tekemään, teet sen ja olet ajoissa valmis, niin kyllähän siitä tulee pirun hyvä mieli. Ja niin onnistunut fiilis kun raijaat sen oman tuotoksesi sinne linjastoon.

Tykkään tästä. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti