Koulussa heittäydyimme tällä viikolla alkoholijuomiin. Opiskelimme ensin vähän teoriaa jonka jälkeen menimme baariluokkaan (I know, how cool is that!) ja tutustuimme erilaisiin laseihin ja opettelimme avaamaan viinipullon. Tai siis minä opettelin ja muut näyttivät miten taitavasti sen jo osaavat, sillä taisin olla ainut joka ei ole koskaan viinipulloa avannut. No eipä ole ollut tarvetta. Sitten kokeilimme osaammeko kaataa silmämääräisesti 4 cl viiniä lasiin. Itsehän kaadoin just eikä melkein!
Seuraavaksi tiskiin pamahti erilaisia kaljoja ja pidimme pienet maistajaiset. Samalla mietimme mitä lajia mikäkin on; vaaleaa lageria, tummaa lageria, vahvaa lageria, alea, vehnäolutta jne.
Lähtökohtaisesti kaljahan on minun mielestäni pahaa. Hajusta sekä mausta tulee flashbackeja paikalliseen baariin jossa nuorempana ravasin ja jossa juurikin kaljalta haisevat vanhemmat mieshenkilöt tekivät isoine mahoineen tuttavuutta. Ainoa jota noista maistelluista kaljoista voisin nähdä itseni juomassa, oli se viimeinen jota maistoimme. Kirsikan makuinen erikoistolut, Lindemans Kriek! (ei kuvassa) Kaveri vieressäni sen sijaan irvisteli kuin olisi yskänlääkettä ottanut ja teilasi sen kamalaksi. No kyllä sen muutenkin huomasi että taitaa minun makuni hieman olla erilainen, sillä seuraavaksi siedettävin oli Nikolain alkoholiton tumma lager, jonka sitten koko muu porukka teilasi ihan hirveänä vaikka minusta se maistui melkein simalta.
Mutta se koulusta. Kotona taasen Ritvan ravinteli on jälleen jatkanut tylsällä ruokalinjalla (spagetti ja (broileri)jauhelihakastike, nuudelit ja kana-ananaskastike, muusi ja nakkikastike.. jne) mutta on sitten taas leiponut enemmän!
Tiistaina koulusta tullessa kuin salama kirkkaalta taivaalta minulle iski tunne että on tehtävä mokkapalaa hetimiten kun kotiin pääsen. Jostain syystä ajatus vaihtui kesken kaiken kinderpiirakaksi mutta hyvä niin, sillä siitä on varmaan vuosi kun olen sitä viimeksi tehnyt. Kinderiähän siihen ei oikeasti tule, vaan se on vähän niinkuin mokkapalat, mutta päälle tulevan sulan suklaan alle tehdään vaniljan makuinen voikreemi joka sitten yhdessä suklaan kanssa maistuu vähän niinkuin kinderiltä.
Aiemmin olen tehnyt kokonaisen pellillisen tätä, mutta nyt halusin tehdä pienemmän. Pienemmän siksikin, että tuo on oikeasti aika makeaa (tosin jääkaapissa oleilu taittaa makeutta aika hyvin ja seuraavana päivänä sitä voi syödä jo vähän enemmänkin kerralla :D) niin sitä ei paljoa pysty syömään kun jo tulee stoppi. Koristelu on varsin villi, tiedän. Jos haluaisi, pintaan voisi tehdä marmorikuvioinnin hammastikkua apuna käyttäen. En halunnut.
Kun olin ostelemassa puuttuvia tarvikkeita yllä mainittuun leipomukseen, silmiini sattui Dr. Oetkerin muffinsitäyte. HÄRREGYD miksei ole kukaan aiemmin kertonut minulle sellaisen olemassaolosta! Yhtään miettimättä nappasin salty caramel -makuisen purtilon mukaani, sillä minulla on melkoinen tarina tässä takana!
No en jaksa koko tarinaa kertoa, mutta aikalailla tasan vuosi sitten olimme mieheni ja kaveripariskunnan kanssa Ruotsissa pienellä reissulla. Pysähdyimme Jönköpingin maakuntaan kuuluvassa Grännassa katselemassa hienoja Brahehus -linnan raunioita...
.. Mutta kun olimme lähdössä pois, auto teki pienen tempun. Jätimme miehet tuumailemaan sitä ja suuntasimme huoltoasemalle joka melkein linnan kyljessä sijaitsi. Toverini oli ottamassa munkkia, mutta kun avasin kinuskimuffinsien kuvun, hän vaihtoi salamana muffinsiin. Niin huumaava tuoksu sieltä tulvahti. Vähän kahvia (hänelle) ja maitoa (minulle) kylkeen ja istuskelemaan ikkunan viereen. Ai hyvänen aika miten hyvä se muffinsi oli! Taivaallinen! Ja sisällä oli löysää toffeetamitälie. AAAAH.
Joten siis tässä kohtaa huomaatte miksi ostin sen täytteen. Halusin tehdä kotona noita taivaallisia muffinsseja, tai ainakin jotain sen tyylisiä. Tein muffinssitaikinan ja heittelin sinne sekaan pieniä Omar-kuutioita. Pastoin uunissa ja vielä lämpimänä täytin ne. Ulkonäössä näyttävät kaikkea muuta kuin niiltä ruotsalaisilta esikuviltaan, mutta maku oli kyllä oikein hyvä! Ja onneksi vain yksi minun lisäkseni tietää miltä ne ruotsalaiset versiot näyttivät ;)
Aika nuukaillen laitoin tuota täytettä, mutta parempi oikeastaan noin. Jos olisin laittanut niin paljon että se olisi valunut lautaselle poikkileikkauksen jälkeen, niin joo, olisi kivalta näyttänyt kyllä kuvassa mutta todellisuudessa olisivat varmaan olleet liian makeita. Nytkin on sillä ja sillä rajoilla vaikka tuo sisus on vain kostea tuosta täytteestä.
Koska viikonloppuaamut ovat nykyään ainoita hetkiä jolloin koko porukka on samaan aikaan pöydän ääressä, tykkää Ritva panostaa ravintelissaan aamiastarjoiluun silloin. Lapset kutsuvat näitä aamupaloja "herkkuaamupaloiksi" kun kaikki herkku (eli syötävät asiat) on laitettu pöytään tarjolle samaan aikaan.
Yleensä tykkään tehdä jonkun puuron ja sille kiisselin pakkasesta löytyvistä marjoista. Välillä teen hirveän satsin munakokkelia, keitän nakkeja ja voi olla jopa lihapulliakin. Kerran oli aamiaispiirakkaa jossa oli voi- tai lehtitaikinan (en muista enää!) päällä rikottuja munia, kinkkukuutioita ja paprikaa uunissa paistettuna. Voi olla paistettuja munia. Erään kerran tein omenavispipuuroa ja se oli kyllä varsin herkkua!
Onpas hirvittävän huonolaatuinen kuva, älkää vaan klikatko isommaksi! Mutta tuossa on sitä omenavisparia puolukoilla koristeltuna.
Tuota mustikkakiisseliä jäi nyt sen verran yli (koska ilmeisesti jotkut tahtoivat päästä joulutunnelmaan näin huhtikuussa syöden riisipuuronsa sokerilla ja kanelilla) että taidan tehdä vaniljakiisseliä ja tehdä ylläriksi kerroskiisseliannokset vaikka päivällisen jälkkäriksi niistä.
Tsau!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti