Opiskeltiin mm. miten palvellaan ja otetaan huomioon asiakkaat joilla on esimerkiksi näkö- tai kuulovamma tai jonkinlainen liikuntarajoitteisuus. Kävimme pienissä ryhmissä eri paikoissa katselemassa ja kyselemässä miten siellä on huomioitu nämä edellämainitut asiakkaat ja heidän tarpeensa. Meidän ryhmällä oli hotellit, joten piipahdimme Vaakunassa sekä Cumuluksessa. Meihin suhtauduttiin mukavasti ja kysymyksiimme vastattiin mielellään. Hyvä fiilis jäi niistä paikoista :)
Opiskeltiin myös viimeisen kerran yrittäjyyttä. Olin jo aiemmin palautellut liiketoimintasuunnitelman ja siihen liittyvät lisäjutut joten minulla oli koko päivä aikaa tehdä viimeistä tehtävää jossa netin avulla piti selvittää ja selittää yrittäjyyteen ja työelämään liittyviä käsitteitä. Päällimmäisenä niistä jäi mieleen kotitalousvähennys verotuksessa, sillä vaikka toki olen tiennyt sen olemassaolosta niin en ollut tähän mennessä siihen tarkemmin perehtynyt. Syytäkin olisi ollut, kun omakotitalossa asutaan ja sitähän kannattaa ehdottomasti hyödyntää kun tehdään kunnostushommia.
Tällä viikolla Ritvan ravintelissa on tarjoiltu tylsyyksiä, kuten hernekeittoa. Jälkkäri tosin ei ollut kenenkään mielestä tylsä. Kumma juttu.
Yhtenä päivänä lähdin kokeilemaan sellaista yhdistelmää kuin appelsiini ja broileri. Yleensä (aina) meillä yhdistetään ananas broilerin kanssa ja kaikki muu on ihan nounou. Tässä kohtaa siis päätin kaartaa eri suuntaan kun on totuttu ja mielestäni yhdistelmä oli oikein hyvä! "Maistuu aika paljon appelsiini", kommentoi mies. Niinhän se kai oli tarkoituskin jos ruoan nimi on appelsiinibroileri. Maku tuli appelsiinista itse tiristetystä mehusta sekä kuoriraasteesta.
Koska viime viikolla kirjoittelin jo torstaina, minulta jäi viikonlopun herkut tietenkin esittelemättä. Rakas mieheni täytti vuosia ja totuttuun tapaan tein pienen kakun, vaikkei täällä meidän perheitä lukuunottamatta ketään silloin käy. Mieheltä ei koskaan saa mitään ehdotuksia valmiiksi, vaan hän luottaa että minä keksin millainen ja minkä makuinen kakku ja hän sitten aina omien tuntemuksiensa mukaan joko hyväksyy tai torppaa. Tällä kertaa lähdettiin liikkeelle aivan perinteisestä täytekakusta ja valittiin niinkin perinteinen makuyhdistelmä kuin mansikka ja banaani. Toimii aina. Kakun koristelussa en jaksanut lähteä tavoittelemaan mitään konditoriatason tapaistakaan, vaan pyysin miestä tuomaan mieluisiaan karkkeja kun kauppaan lähti.
Hänhän toi sitten mansikka- ja banaanikarkkeja! :D Eikä muuten ollut ensimmäinen tai edes toinen kerta kun olin mielessäni ajatellut jotain (tällä kertaa juuri mietiskelin miehen kaupassa ollessa että olisipa hauskaa laittaa kakun päälle karkkeja kakun täytteen mukaan mutta en laittanut perään viestiä) ja mies ajattelee samoin.
Mies ei muuten täyttänyt 10, vaikka kakun ulkonäkö voi nyt ehkä niin antaa ymmärtää.
Samalla kun mies kävi hoitamassa langon velvoitteitaan kävi hän myös salaa noutamassa villin kortin kahvipöytään: Arnold'sin donitseja!
Meille pötkähti myös viimein pyöreä pöytä kun löydettiin vihdoin tarpeeksi iso sellainen. Kattaminen tosin mietityttää, vaikka luulin että olisi helpompaa. Varsinkin tablettien käyttö on nyt vähän ongelmallista. Tosin äkkiäkös nuo nohevana leikkaisi alaosasta pöydän reunaa myötäilemään...
Tuo kakkupalakuva on otettu pari päivää juhlien jälkeen, eli kun jonain hyvänä hetkenä hemmottelin itseäni yhdellä palalla vielä kun sitä pystyi ja kannatti syödä. Kakku oli siis pieni, muistaakseni neljän munan kakku. Olen senkin jo kerennyt unohtaa, heh. Kakkupohja näytti uunista tullessaan niin pieneltä että mies olisi voinut syödä sen kolmella haukkauksella. Mutta sitten kun siihen leikkasi kaksi täyttöväliä ja viskoi väliin banaanit ja mansikkarahkalla maustetun kerman ja vielä ulkopintaan veti kerman, niin ei se niin pieni sitten enää ollutkaan!
Kävin eilen ensimmäistä kertaa katsastamassa ravintolan nimeltä Mario. Kaikista odotuksista huolimatta en tällä kertaa lähtenyt kana + vuohenjuusto-comboon, vaan valitsin annoksekseni kanaa limoncello. Eli broilerin rintafileetä, sitrus-voikastiketta, perunamuusia ja pariloituja kasviksia. Tykkäsin! Myös äitini hampurilaisannokseen kuuluneet ranskanperunat olivat oikein hyviä.
Katselin ravintolaa "sillä (kokkiopiskelijan) silmällä" ja vähän mietiskelin sitä kun siellä pitää itse kuskata astiansa sellaiseen palautuslinjastoon kuin koulun ruokalassa konsanaan. Jos menen ravintolaan syömään niin omasta mielestäni kyllä maksan nimenomaan siitä että joku kokkaa sen ruoan minulle, tuo sekä vie astiat poiskin. Tuollahan ei kuulemma kiireisimpinä aikoina edes tuoda ruokia pöytään, vaan ne pitää itse hakea. Vesikin piti itse hakea. Hmm. Jäin pohtimaan, että onko tuo vain kyseisen Marion käytäntö, vai ovatkohan kaikki samanlaisia. Onko tuon ideana se, että ravintolassa on sujuvaa ja nopeatempoista käydä ostelun lomassa, kun ravintola kerran ostoskeskuksessa sijaitsee? Ruokahan piti ennalta myös maksaa, joka myöskään ei minun mielestäni ole ravintolakäytäntöä, vaan pikaruokapaikkojen juttu. Hämmennyin oikeasti, koska kuvittelin meneväni ravintolaan sanan oikeassa merkityksessä. Ihme ettei kassalta annettu essua käteen ja näytetty missä oman annoksensa voi valmistaa.
Loppukevennyksenä sellainen juttu joka oli vaipunut unohduksiin vuosien aikana. Nimittäin siivosin viime viikonloppuna meidän sisävarastoa ja hamsteriminä on tottakai säästänyt kaikki ala-asteen, yläasteen, ammattikoulun sekä iltalukion kirjat, vihkot, esitelmät/aineet, monisteet, kokeet sekä kuvaamataidon/kuvataiteen työt ja niitä järjestellessäni tuli yläasteen tavaroissa vastaan mielenkiintoinen, nykypäivään kivasti kytkeytyvä juttu. Meillä nimittäin yläasteella oli valittavissa valinnaisia aineita ainakin kotitaloudessa, musiikissa, äidinkielessä sekä kuvataiteessa ja ysiluokalla olen ollut kurssilla nimeltä TULEVAISUUDESSA KEITTIÖMESTARIKSI! Hohohohoooo! Noh, saa nähdä ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti