Palataan vielä takaisin viikkooni. Työtunteja tuli muuten 42, koska pukkasi vähän kiirusta.
Mutta siis otin todella vähän kuvia. Maanantai oli maailman hiljaisin päivä. Aamupalalla oli 40 asiakasta, eli ei yhtään. Tai siltä se tuntui. Salin puolella kuin myös joutui ensin kyllä vähän keksimällä keksimään hommaa, mutta kyllä siinä saatiin seitsemän tuntia kulutettua kun alkoi asiakkaita tulemaan. Itseasiassa jos nyt en väärin muista, niin maanantaina tarjoilijakollegani VR juoksutti minua kyllä ihan huolella, että ihan melkein hikeä pukkasi. Siellä blokkailtiin pöytiä ja vietiin annoksia ettei mitään! Sekä katettiin varattuja pöytiä.
Tiistaista eteenpäin oli älytöntä kiirettä kokouspuolella, joten olin siellä koko loppuviikon 7 - 16. Alkaa jo turtumaan noihin 4.30 herätyksiin, ei tunnu missään.
Perus kahvituksia aamulla ja iltapäivällä, tilojen siivousta ja sen sellaista, mutta aivan älyttömille määrille. Meillä oli välillä kaikki tilat täynnä ja isoimmassakin tilassa melkein 100 henkeä. Parhaimpana päivänä keittelin kahvia vajaalle 200:lle hengelle.
Oli kyllä toisaalta kiva, että pääsin viimeisen viikon ajaksi vielä siihen alkuperäiseen hommaan mitä tuonne lähdin alunperin tekemäänkin.
Mutta hermojen menetys oli tällä viikolla lähellä. SIIS MITEN VOI OLLA että aikuiset ihmiset menevät aivan sekaisin kun on tarjolla karkkia? Jos on tarjolla karkkia kahvin kanssa, niin miten voi olla, että joku hiton tyyppi luulee että hän saa viedä niitä kotiin pussitolkulla?! Tällä viikolla nimittäin kuulin, kun yksi asiakas sanoi toiselle että "olisipa ollut joku pussi mukana niin olis voinu viedä kotiin lapsillekin". Ok. Ajattelin hänen vitsailevan. Myöhemmin kuitenkin olin juttusissa yhden tarjoilijan kanssa, joka kertoi että joku asiakas tuli kuin tulikin kysymään häneltä pussia jotta hän saisi otettua karkkia kotiinkin. Tarjoilija oli tästä aivan pöyristynyt ja ihmeissään ja kertoi kyseiselle herralle että ne ovat kyllä tarkoitettu syötäväksi siellä kokoustilassa ja et mitään pussia saa.
Toinen asia joka poltti hihani lähestulkoon, oli se että jos on hyvänen aika sovittu aika milloin tullaan kahville, niin eihän sieltä rynnätä tuntia aikasemmin ulos ja putsata kokoustarjottavia murusia myöten kun ne ovat siinä vaiheessa aivan muulle porukalle tarkotettu. Ja jos teitä on lähemmäs sata, niin onkohan sitä kahvia varattuna teille tarpeeksi tuntia aiemmin..... huoh.
Mutta haikeaa ja vaikeaa oli lähteä perjantaina. Olisin saanut lähteä puolta tuntia aiemmin kun normaalisti, mutta en vaan kyennyt. Pallottelin ympäriinsä ja kävin jututtamassa kaikkia mahdollisia. Sain kiitoksia, haleja, kutsuja tulla moikkaamaan.
Sain valmistujaislahjankin! Ja tuon vihkosen sain jo aiemmin.
Ai että! Oisipa saanut jäädä.
Käytiin me kyllä miehen kanssa heti sunnuntaina brunssilla koulun päättymisen kunniaksi, joten ei minun tarvinnut kuin yksi päivä olla näkemättä kollegoja. Heipattelin siellä tarjoilijoita (työssä olevia sekä vapaalla olevia brunssista nauttijoita), keittiön väkeä (koska oltiin hankalia asiakkaita ja tarvittiin omat lämpöiset ruoat missä ei ole punaista lihaa) sekä aamupalavastaavaa sekä yhtä harjoittelijaa. Oli mukava kun mieskin pääsi näkemään naamat nimien takana joista kotona olen höpissyt monta kuukautta.
Mutta palaan vielä erikseen tunnelmiin koulun loppumiseen liittyen toisessa tekstissä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti