keskiviikko 28. helmikuuta 2018

Viimeinen viikko ja yllärinäyttö 7/6

Nyt vietän (mielestäni) hyvinkin ansaittua viikon talvitaukoa kouluhommista, mutta palataan hetkeksi vielä viime viikon kuulumisiin. Aiemmin en ole kerennyt, sillä on pitänyt perheen kanssa lentää suuntaan ja toiseen tässä. Onneksi tänään ollaan sentäs kotona, sillä huomenna taas lennetään.

Maanantaina varjostin jälleen toisen alakoulun emäntää. Pakkailtiin tilatut maidot, juustot, leivät ym tarpeet sekä välipalat. Maanantain välipalalla oli leivän lisäksi appelsiini per nenä, jotka minulla oli kunnia laskea joka paikkaan. Samaan syssyyn taas laitettiin linjastot kuntoon ja kasattiin tiskikoneet.


 Purettiin myös sinä aamuna tulleet kuormat.

Pakkaskuorma laatikoista purettuna


Kun kello löi tarpeeksi, hyppäsin emännän auton repsikkaan ja painelimme sinne toiselle alakoululle. Taas samat hommat: linjasto, maidot, vesi, leivät jne. Kun ruoat tulivat, niiden laitto paikalleen, ottimet, lämpötilat, näytteet... kyllä te tiedätte. Kun lapsoset tulivat syömään, tarkkailin riittävyyksiä ja linjaston siisteyttä. Kun viimiset tulivat syömään, päästiin mekin syömään. En kerennyt ihan koko sapuskaa syödä, kun salin takapöydästä huikattiin sinne. Siellähän olivat siis jo tovin kokousta pitäneet koulun emäntä sekä meikäläisen kouluttaja, jotka olivat tarkkailleet toimintaani koko aamun.



"Minkäs numeron antaisit itsellesi tästä?"
"No K3"
"Aivan. Mekään emme keksineet mitään moitittavaa tai parannettavaa. Allekirjoitus tuohon"

Tervetuloa seitsemäs K3!

Tiistaina oli lasagnettea. Tein sen kastikkeen siihen, muuten kasasimme gn-astioita sarjatyönä. Minä esimerkiksi jossain välissä kävin heittämässä tomaattimurskat niihin, jossain välissä sipulikuutiot, jossain välissä mittasin raa'at lasagnetet niihin. Lopuksi laitoin nesteen ja kollega sitä mukaan laittoi uuniin.


 Seuraava hommani oli mansikka-appelsiinikiisseli. Allaolevassa kuvassa kuskaan niitä jo kylmään.


Keskiviikkona oli punaista broilerpataa. Se näytti nätiltä ensin kun kaikki kasvikset olivat kirkkaanvärisiä, mutta harmillisesti nehän menettävät väriään kyllä ajan kuluessa kuumassa nesteessä lilluessaan.

 Keskiviikkoaamun maisemat sillalta olivat mahtavat! Kello oli 6.42.


Ensimmäisessä kuvassa kasvikset ovat vasta lisätty ja värien kirjo on mainio. Toisessa kuvassa soppa on valmis. Oli vaikea ottaa kuvaa kun linssi veti samantien huuruun. Kun oli ne perinteiset lähteviin ja omiin jakamiset suoritettu sekä pata pesty, aloin leipomaan jälleen gluteenitonta leipää.


 Ennen kohottamista ja uunista tulon jälkeen.



Mmmm! Leipä oli täydellistä. Aivan mahdottoman pehmeää sisältä, ja ulkokuori oli täydellisen rapsakka.
Seuraavalle päivälle kasasin jo lähtevät keittoastiat valmiiksi kansineen.


Torstaina oli kasvissosekeittopäivä. Olin tästä melkoisen innoissani, koska en yhtään tiennyt miten tuollainen määrä kasvissosekeittoa tehdään. Aamulla siinä se tietenkin minulle valkeni ja hyvän soossin sain aikaan!

Ensimmäisessä kuvassa soossi vaiheessa, oikealla siitä on jo otettu lähtevät ja on alkamassa omaan saliin tulevien jako.


Nam!

Iltapäivästä paistoin seuraavan päivän välipalapiirakat.


Perjantaina oli muusia, sitruunaista kalaleikettä ja tillikastiketta. Koska minulla oli tiedossa lyhyt päivä, otin hoitaakseni kalaleikkeiden punnitsemisen, sillä ne jaettiin pakkeihin kilomääräisesti.






Kas noin. Kun kello alkoi olla kymmenen, sanottiin heipat keittiönväen kanssa ja he muuten lähettivät kouluttajille terveisiä, että saa lähettää työssäoppijoita jatkossakin heille, ottavat mielellään! :)

Ja niin lähdin taas yhdenlaista keittiökokemusta rikkaampana kohti koulua.

Koululla minua odotti jälleen Margit Kojo ja kasvisruokapäivä. Sain tehtäväkseni tehdä aurinkoisen juoman sekä basilika-kukkakaalisalaatin.

Tuohon salaattiin tuli kaikki raakana, myös se kukkakaali. En (hehehh) sitä olisi halunnut maistaa millään, mutta kun Margit Kojo tuli itse maistamaan sitä ja kysyin häneltä onko se hyvää, hän kaapi lusikan täyteen kulhon pohjalta ja melkein työnsi lusikan suuhuni, niin eihän siinä voinut hyvänen aika kieltäytyäkään. Ja eipä se kukkakaali siinä paljoa maistunutkaan! Mutta kyllä mielessäni mietin kun keittiövälistäni pois lähdin suu täynnä kukkakaalia, että kyllä ei monikaan uskoisi tätä todeksi.






 Ja se olikin viimeinen kerta tuota. Enää sitten reissu edupoliin keväällä edessä :)



Margit supatteli minulle korvaan sellaisia asioita todistusta antaessaan että eihän sieltä voinut lähteä kuin leveä hymy naamalla pois :)) !

Viikon työtunnit: 35
Viikon koulutunnit: 4

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti