Joten siis tämän viikon ja muutaman viikon eteenpäin hoitelen kokousasioita!
Maanantai.
Aloitin viikon kevyesti, sillä silloin ei ollut ainoatakaan kokousta. Pääsin kattamaan isoimpaan saliin pöytää 24:lle hengelle, sillä tiistaina siellä oli oleva KSO:n työntekijöiden palkitsemistilaisuus, jossa meikäläisenkin työpari ja ohjaaja palkittiin 25 vuoden työurasta tällä samalla työnantajalla.
Oli kuulkaas tälläiselle pilkunviilaajalle melkoinen homma tuo, kun lasit eivät millään meinanneet olla tasaisessa rivissä. Eivät ne aivan täysin viivasuorassa olleet loppuen lopuksi kuitenkaan, mutta niin suorassa että suostuin poistumaan vapaaehtoisesti levollisin mielin salista.
Loppupäivän tein milloin mitäkin. Lajittelin aterimia ja vaihdoin ruokalistoihin ruttuisten ja sotkuisten paperien tilalle suorat ja puhtaat. Ja hyvänen aika, autoin salissa tarjoilijana :OOOO Kokousvastaava siis auttaa salissa aamulla kattaen pöytiä ym ja lounasaikaankin jos on paljon asiakkaita yhdelle henkilölle. Joten siellä minä olin, tarjoilemassa sapuskaa ja huutamassa piisiin "seiskapöydän pääruoat saa laittaa!" kuin oikea tarjoilija konsanaan. Samaan aikaan olin kauhuissani, täpinöissäni että erittäin kaukana mukavuusalueeltani. Mutta asiakkaat saivat ruokansa ja erään miesparivaljakon kanssa vahingossa heittäydyin johonkin small talk-keskusteluunkin, sillä vein heille alkuruoat, hain lautaset pois, vein pääruoat ja hain nekin lautaset pois. Kysyin jopa että ottaisivatko jälkkäriä, mutta eivät ottaneet. Ai kamala mihin olenkaan taas pääni pistänyt.
Tiistai.
Kokouksia! Olin lähinnä varjostajan ja tarkkailijan roolissa. Miten laitetaan mitkäkin tarjoilut ja mihin, mistä tiedät monelta tulee mitäkin, mitä kokoustiloissa täytyy tehdä ennen asiakkaiden tuloa, mitä heidän lähtemisensä jälkeen, mitä heille jutellaan jne.
Meillä oli parikin porukkaa. Ihan nyt en kristallinkirkkaasti muista kaikkea, mutta onneksi olen ottanut kuvia. Meillä oli siis kymmenen hengen porukka ainakin kokoustamassa, joille laitettiin aamutsufeet ja suolaiset + mitä meidän talo tarjoaa niiden lisäksi.
Tältä ne näyttivät tämän päivän varjostettavani laittamina. Hän ei ollut se varsinainen kokousvastaava jonka kanssa normaalisti tulen tekemään töitä, sillä tämä kyseinen herra J vietti palkallista vapaata juuri sen tulevan palkitsemistilaisuutensa takia.
Noh, sitten tuota muuta mitä puuhasin oli esimerkiksi tuon meidän kymmenen hengen kokousporukan pöydän kattaminen bistroon, sillä he olivat valinneet nauttivansa lounaansa niin.
Ja tottakai, kauhukseni löysin lounasaikaan itseni taas auttamasta salista ja viemästä annoksia sinne sun tänne. Kauhia sentään!
Sitten kipinkapin takaisin kokouspuolelle.
Kokousaamukaffella tarjotaan aina suolaista, ellei nyt asiakas erikseen muuta tilaa. Ja sitten taas iltapäiväkaffella makeaa.
Sen lisäksi että tarjotaan joku leivos tai kaksi leivosta, on meillä talon puolesta tarjolla myös vähän karssua!
Ja tuoretta Kouvolan lakua, aina. Sitä on myös aamulla, kuten varmasti siitä kuvasta näitte aiemmin.
Kun asiakkaat pitävät taukoa (esim menevät lounaalle) käydään kokoustilassa hakemassa likaisia astioita ja roskia pois. Kun kokousporukka lähtee, käydään siivoamassa tilasta loput astiat, roskat ja pyyhitään pöydät sekä järjestellään kokoustilan alkuperäiseen muotoon tai esimerkiksi seuraavan kokousporukan haluaman mallin mukaisesti.
Toinen kokousporukka tilasi salaattibuffan kokousaulaan, joten simsalabim, sen he saivat. Ja tämä siis oli n. klo 16, eli päivät ovat jonkin verran pidempiä monesti kuin esimerkiksi siellä suurkeittiössä oli. Siellä oli 8 tunnin päivät, tuolla normaalisti on 9 tuntia, joskus jopa 10.
Keskiviikko.
Olen lähes saanut jutun juonesta kiinni. Saan ensimmäistä kertaa aamulla laittaa kaikki aamukahvitarjoilut ohjaajan varjostaessa ja huomauttaessa jos joku meinaa unohtua.
Sitten iltapäivämakeat.
Nyt alkoi muuten myös koristeluvallankumous! Sillä kun J ei ole enää yksin vastuussa kaikesta vaan minä olen hänen kanssaan hommia tekemässä, niin me aletaan (minä alan) koristelemaan tarjottavia aina. Aina!
Tottakai näitä hommia tehdessä hoidetaan myös juoksevia asioita. Esimerkiksi haetaan oman valinnan mukaan karkkeja alakerran varastosta kokouskeittiöön.
Torstai.
Olen sisäistänyt homman. Voisin vaikka antaa samantien näytön tästä ;) Mutta kouluttaja pysyköön vielä poissa ja antakoon minun nauttia rauhassa tuosta hommasta, työporukasta ja tekemisestä ilman sitä hänen mukanaan tuomaa stressiä.
Aivan itse laitoin kaiken esille :) Rieskarullista puuttuu tuossa kuvassa muuten vielä koristeet. Mutta joo. Olen sisäistänyt myös sen nopean kävelytyylin, jolla kokousvastaava ja meikäläisen ohjaaja J kävelee. Ensimmäisenä päivänä kun hänen kanssaan töitä tein ja hän sanoi "noniin mennäänpäs jatkamaan", kerkesin hypätä tuolilta alas ja huomata, että J vilahti jo nurkan taakse. Sanoin hänelle siitä ja hän sanoin sen olevan kuulemma ammattitauti. Ja nyt minä sen ymmärrän, koska olen saanut olla siinä tilanteessa jo monta kertaa itsekin. Siis vastuussa ja silloin on paras hoitaa asiat mahdollisimman nopeasti joten on hyvä itsekin liikkua nopeasti.
Tosiaan oikeastaan keskiviikkona J aloitti jo sellaisen homman, että minä sain vastata juurikin tuosta kokousaulasta ja sen kaikista tarjottavista kun hän huseerasi ja auttoi bistron puolella. Keskiviikkona kuitenkin oli sen verran kahvitettavia, että ehkä aavistuksen kainalot hikosivat, mutta minkäänlaista paniikkia ei syntynyt ja kukaan ei jäänyt ilman mitään.
Torstain pikaisella aamutauolla ravintolapäällikkö poksautti kuohuvan auki meille naisille ja J:lle ja kantoi pöytään myös suklaata. Itsehän en tykkää yhtään millaisena naistenpäivää suurin osa ainakin Suomessa juhlii, koska se ei ole ollenkaan sen idea. Mutta en kieltäytynyt kuohuvasta, enkä suklaasta.
Tuo työporukka on <3
Tässä muuten olen työvaatteissani. Mukavaa vaihtelua kun ei tarvitse verhoutua kokinvaatteisiin :) Kevyt miinus tässä on se, että joutuu aamuisin viettämään oikeasti aikaa peilin edessä jotta on edustava, kun ei esimerkiksi hiuksia voi piilottaa hatun alle. Samasta syystä kassissa joutuu kantamaan puolia kaikista ehostusaineista ja oheistarvikkeista mukanaan koko ajan. Mutta silti positiivista vaihtelua tämä.
Iltapäiväkaffet makealla.
.. Ja tiskit.
Ja vielä myöhemmin toiselle porukalle suolaista:
Perjantai.
Ei kerrota kouluttajille, mutta olin tavallaan aivan yksin aamulla n. 45 minuuttia ja laitoin kaikki tarjottavat aivan itse esille, hain avaimen paikasta x ja tein kaiken aivan itse yksinäni. Valmistelin kaksi kokoustilaa, kasasin tiskikoneen (tottakai), laitoin aamukahvitarjoilut kuten kuuluu, hain suolaiset keittiöstä... jne. Kun kollega S pyyhälsi paikalle, kaikki oli jo valmiina. (Näimme siis ensimmäisen kerran vasta silloin, 45 minuuttia minun töihin tulon jälkeen) Hän huomasi ettei häntä tarvita, joten hän paineli valmistelemaan ja avaamaan bistron puolta. Pyöritin siis taas itsekseni kokouspuolta, otin asiakkaat vastaan ja ohjasin oikeisiin tiloihin ja kerroin mistä saavat mitäkin jne.
Tarjottavat ajoissa valmiina..
Ja "kokousvastaava" itsekin niin ajoissa valmiina, että kerkeää kuvankin nappaisemaan.
Perjantailta ei muuta kuvia olekaan ja siksipä en oikeastaan muista mitä muuta tein :D Mutta jos se ei liittynyt kokoustilojen siivoiluun, järjestelyyn, tarjottavien tarkkailuun ja lisäilyyn, asiakkaiden auttamiseen/ohjeistamiseen tai tiskaamiseen, luultavasti autoin bistron salin puolella.
Lauantaina tein pikavuoron, sillä aamusta oli vain kaksi kokoustilaa varattuna ja toiselle porukoista ei ollut tilattu tarjottavia ollenkaan. Laittelin sitten sen yhden porukan tarjottavat esille, valmistelin kokoustilat ja hoidin kaiken muunkin ja odottaessani viikkasin lautasliinoja bistroon:
Tällä viikolla työtuntisaldokseni tuli 43. Bring it on!
Tuo paikka on siitä kiva, että siellä ei oikeasti huomaa ajan kulumista, eikä kelloa missään nimessä vilkuile katsoakseen että milloin pääsee kotiin. Tuolla paikassa ei tule ollenkaan sellaista oloa, että edes haluaisi kotiin. Voisin olla siellä aamusta iltaan. Ja joskus varmasti olenkin vielä jos on oikein kokoussumapäivä. Ja annostoppia suorittaessa välillä keittiön puolella melkein olinkin.
Jos minulta kysytään mitä ajattelen tuosta paikasta, vastaukseni on "<3"
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti