Pop up -ravintola ulkomaalaisvieraille ja rikkoutunut tiskikone

Tämä viikko olikin aika normaalisti poikkeava, sillä koulullemme tuli venäläisiä vieraita Pietarista samanmoisesta koulusta kuin missä itse opiskelemme. Heitä oli 17 ja loput 8 oli oman koulumme henkilökuntaa.

Maanantaina hoidimme juoksevia asioita kouluun liittyen. Puhuimme henkilökohtaistamisista, työssäoppimispaikoista ja sovimme tuon pop up -menun työnjaon. Yllätyksenä pääsimme myös oppimaan paikalliseen kukkakauppaan asetelmien tekoa ja teimmekin pienet kukka-asetelmat sinne keskiviikkoiseen kestitykseen.

Tiistaina olimme yhdessä koulun opetuskeittiöistä tekemässä esivalmisteluja keskiviikolle, jolloin oli se varsinainen serviisipäivä. Minä ja luokkatoverini S vastasimme alkupalasta, joka oli savuporomoussea, saaristolaisleipämurua ja karpaloa. Jälkiruokana oli inkivääri-juustokakkua, joka jostain syystä epäonnistui sen tekijältä, niin minä tein sen sitten uudestaan. Lisäksi alunperinkin tein siihen kakun päälle hillottua porkkanaa koristeeksi.

Keskiviikkona paukkasin koululle jo klo 12 koska oli Margit Kojon vetämä nelituntinen teoriapläjäys ja kyllä kannatti mennä! Hän puhuu juuri kaikesta sellaisesta joka minuakin kiinnostaa ja minulla onkin nyt ostoslistalla paljon kaikkea mitä täytyy isommasta kaupasta etsiä, kun ei meidän omasta sellaisia löydy. Suomessa on kyllä oikeasti tarjolla paljon todella hienoja raaka-aineita, joita emme tajua kunnolla ottaa käyttöön vaikka niillä helpostikin saisi korvattua osan tutuista jo käytössä olevista raaka-aineista.

Tuon erittäin informatiivisen nelituntisen jälkeen kävin vaihtamassa kokinvaatteet päälle ja suuntasin siihen samaiseen opetuskeittiöön jossa olimme esivalmistelut tehneet. Meillä oli koko porukalla kaikki esivalmistelut niin hienosti tehtynä, ettei suurempaa hämminkiä siinä päivän ja illan aikana ehtinyt tapahtumaan. No jotain pientä, mutta ei maata kaatavaa. Ja johan olinkin jo pari viikkoa elänyt ilman sitä jännitystä ja painetta joka tuollaisessa annosten kokoamisessa tulee niin se oli ihan hauska buusti taas omaan tekemiseen!

 Annoksemme sai kovasti kehuja.

Pääruoasta en kerennyt kuvaa ottamaan, sillä lämpimän ruoan annosten kasaus on aika hektistä ja minäkin siinä avustin milloin laittamassa nieriää lautaselle, milloin koristetimjameita.

Jälkkärit odottamassa lähtöä.

Serviisin, astioiden pois keräämisen, tiskaamisen ym siivoamisen jälkeen pääsimme lähtemään kotiin ja kello näytti silloin 22.30.

Torstaina sitten kello herätti normaalisti klo 5 ja tarvoin aivan käsittämättömässä loskamäärässä töihin. Loskaa oli niin paksu kerros, että tuntui ettei olisi edennyt ollenkaan. Kun matkaa oli enää ehkä sata metriä, kengät alkoivat päästää vettä sisään. Kiva.

Menussa seisoi torstaille perunamuusi, broileripihvit ja currykastike. Muusi oli varattu minulle, joten eikun tuumasta toimeen.

 Muusiperunat pataan keittymään ja ruokakermat ja margariinit valmiiksi hollille. Ja suola jotan en kuvaushetkellä ole vielä hakenut. 

Tässä olen alkanut jakamaan muussia jo lähteviin pakkeihin. Hyvää muusia tuli vaikka itse sanonkin ;)

Kun lähtevät ja omat muusit oli jaettu, alkoi tietysti se padan pesu. Itseasiassa pesin tuon vieressä olevan pienemmänkin, kun siinä kastikkeen tehnyt kollega lähti jo seuraavaan puuhaan ja minulla ei ollut muuta siinä vaiheessa. Ja tarvitsin sen pienen padan seuraavan päivän välipalakiisselin tekoa varten. Aimo annoksen aina päivän työajasta haukkaa nämä patojen pesut, koska pesen ne yleensä kahteen kertaan päivässä.

 Nyt olen saanut padat puhtaaksi ja pienessä minulla on tekeillä maitokiisseli. Se saostettiin ohrakkaalla. Tein tätäkin hommaa aivan yksinäni sillä emäntä oli lähtenyt ties mihin koulutukseen ja muut olivat tiskissä tai salissa ja yksinäni varasin ne astiatkin missä kiisseli päiväkoteihin ja toisen koulun iltapäiväkerhoon kuljetetaan. Kun olin ne raijannut kärrille valmiiksi (allaoleva kuva) varmistin minulle tuttuun tapaan toiselta työntekijältä että näyttääkö oikealta. Ja oli kuulkaas aivan oikein! Kävin itsekin kyllä listoilta katsomassa että paljon on väkeä missäkin ryhmässä välipalalla mutta haluan aina varmistaa, just in case.

Ja eipäs sinä päivänä juurikaan muuta. Padan sain pestyä juuri ennen kolmea ja siitä oli sitten hyvä hilpaista lapsia hakemaan. Tiskikone enteili pahaa toiminnallaan ja yksi työntekijä sanoikin että hän aavistaa pahaa. Soitettiin korjaajalle mutta hän oli sitä mieltä että "sitä vähän nostatte ja laitatte takaisin, kyllä se toimii" -tyyppisesti ja homma oli sitä myöten selvä.

Perjantaina oli ruokana kaalilaatikkoa ja yksi työntekijöistä oli tullut hieman aikaisemmin ja laittanut kaalit pataan kiehumaan valmiiksi. Minä tulin sitten jatkamaan siitä ja viskoin sinne sipulikuutiot ja riisit. Ennen mausteiden ja jauhelihan laittoa (jonka emäntä kypsensi eri padassa) siitä napattiin erityisruokavalioille omansa (yksi sietää tosi vähän mausteita, toinen ei syö nautaa, joku ei lihaa ollenkaan jne..) jonka jälkeen sekaan mätettiin jauhelihat, mausteet ja siirappi.

 Siellä porisee!

Ja nyt seassa on jo kaikki muut paitsi siirappi, joka parhaillaan plupluttaa sekaan tässä kuvassa.

Jutan salatut ruokasynnit joutui raottamaan taas verhoaan, sillä minähän en ole ikinä tehnyt enkä syönyt kaalilaatikkoa aiemmin. Papatin jo tohkeissani muulle keittiönväelle että tänäänhän minä sitten myös ekaa kertaa maistan kaalilaatikkoa, kun dieettikokki minulle sopivan kaalilaatikon tekee. Mutta erilaisten sattumusten sarjan takia en saanut kaalilaatikkoa, vaan ensimmäinen kasvisruoka joka tarjolle meni, oli jonkinlainen juusto-kasvisvuoka ja sitten kun meidän ruokailuhetkemme tuli, siellä oli kasvis-nuudelivuoka. Eli kasvisruokavalioiset eivät saaneet kaalilaatikkoa ollenkaan sinä päivänä, en siis minäkään. Kaalilaatikko on minulle siis edelleen mysteeri. Toki maistoin tekemääni laatikkoa, mutta ei siitä nyt osaa sanoa juuta ei jaata. Laatikkoa kyllä kehuttiin useasti ja pari opettajaa sitä kävi ruokailun päätteeksi vielä ostamassakin kotiin.

Kun laatikot oli taas tuttuun tapaan jaettu lähteviin sekä omiin, padat huusivat jälleen nimeäni ja puunasin molemmat. Puunauksen jälkeen huikkasin muille että pesen lattiakaivot, sillä onhan siitä jo tovi vierähtänyt kun ne viimeksi pesin.

Ready to rumble!

Ja se mitä edellisenä päivänä yksi työntekijöistä ennusti, tapahtui. Tiskikone hajosi. Se vaan täytti ja täytti itseään vedellä mutta ei tajunnut olevansa täynnä, eikä siis edennyt siitä mihinkään. Pikainen päätös että kertakäyttöastiat esille ja useampi roskis palautuspisteelle. Korjaaja soitettiin ja hän saapui yllättävän nopeasti. Ongelmana oli koneen se tunnistinputki joka tunnistaa milloin kone on täynnä. Se vaihtoon ja homma pelasi jälleen. Kertisastioita ei tietystikään alettu silti kesken kaiken pois ottamaan, vaan mentiin koko serviisiaika niillä. Kyllä minäkin kerkesin ennen koneen korjausta parit käsitiskit hoitamaan :D Tuolla keittiössä onneksi on erikseen raepesukone jossa pakit pestään, joten se helpotti hieman. Ja ainoat tiskit joita oppilaat tekivät, olivat tarjottimet joita sitten päästiinkin onneksi pian pesemään koneessa.

Huomasihan sen joistain lapsista, että tämä kertisasia hämmensi. Kevyet kertismukit kaatuilivat pieniltä ja joku yritti itsepintaisesti palauttaa tiskaajille lautasta pesuun. Välillä olin tiskissä vetelemässä tarjottimia pesuun ja laittamassa uusia koreja tilalle ja välillä seisoskelin palautuslinjaston alkupäässä sanomassa hämmentyneille palauttajille että mihin mikäkin menee.

Yhdessä vaiheessa yksi työntekijä kysyi lähdenkö hänen kanssaan ulos kasaamaan rullakoita. Tottakai! Kävimme siivouskaapista hakemassa vähän vermettä päälle ja mikäs siinä liian isoissa vaatteissa. 37 kokoiseen jalkaan kuomat kokoa 40 olivat aika öh, mukavat.

Eipä sitten sinäkään päivänä sitten sen erikoisempaa. Kärrien putsaamista ja pääsin myös mielipuuhaani, nimittäin kuiva-ainevaraston siivoukseen ja järjestelyyn! Ai että tykkään siitä!

Yksi sellainen asia mitä olen nyt pistänyt merkille tuolla, on se että tuon keittiönväki kehuu jos joku ruoka on hyvää. Minun mielestäni se on yksi tärkeä piirre keittiössä ja vaikuttaa myös ryhmähenkeen. Ja tottakai näin vielä opiskelijana ruokaa tehdessä on kiva kuulla kun on onnistunut. 

Mutta eipä muuta tällä erää!

Viikon työtunnit: 16
Viikon koulutunnit: 22,5