Jännitys tiivistyy

Olen nimittäin nyt useampana yönä ollut suorittamassa meikäläisen parin viikon päästä olevaa tilaus- ja juhlaruokien näyttöä ja aina on ollut ongelmia. Milloin minulla ei ole ollut mitään käryä mitä olen tekemässä ja milloin olenkin yhtäkkiä huomannut kokkaavani ilman kokinvaatteita.. omat vaatteet päällä siis ja tietysti panikoinut että nyt menee kyllä näyttö metsään kun ei edes oikeita vaatteitakaan ole päällä. Kevyt jännitys on siis ilmeisestikin koko ajan asiasta päällänsä vaikka en sitä näin valveilla ollessa tunnistakaan.

Alkuviikko meni taas opetusravintolaa pyörittäessä. Olin maanantain sekä tiistain tarjoilijana ja sanotaanko vaikka niin että maanantai oli aika karsea. Olin nyt siis ekaa kertaa annosruokien aikana tarjoilijana ja voi pojat siinä oli muistettavaa ja tehtävää. Piti vahtia oman alueen pöytiä ja rientää viemään vettä sekä ottamaan tilauksia, piti päästä kassalle tekemään keittiölle kuitit ruokatilauksista ja osata pyytää ne oikeaan aikaan, piti juosta kassalle rahojen kanssa ja viedä vaihtorahat takaisin, piti käydä hakemassa omista pöydistä likaiset astiat pois ja piti muistaa tarkkailla jokaisen oman alueen pöydän tilannetta muutenkin, että milloin saa alkaa tekemään seuraavaa ruokaa. Pähkinänkuoressa. Vaikeaksi koin siinä sen, että ensinnäkin minulla oli alue johon tulee aina asiakkaita, tälläkin kertaa 16, joka oli yli puolet koko päivän asiakasmäärästä. Lisäksi harmaita hiuksia tuotti se, etten oikein saanut kiinni siitä että mikä on tärkeysjärjestys: Jos olen jonottamassa kassalle että voin lyödä yhdestä pöydästä tilauksen kassaan ja antaa keittiölle ja samaan aikaan minun alueelleni tuleekin uusia asiakkaita, niin pinkaisenko sitten heti viemään heille vettä ja ottamaan tilausta? Tai jos olen tulossa kassalle lyömään maksua sisään jotta voin viedä vaihtorahat asiakkaalle ja samaan aikaan tulee uusia asiakkaita, niin jätänkö rahat kassan viereen odottamaan ja pinkaisen uuden asiakkaan luokse? Mikä on tärkeintä hoitaa ensimmäisenä? Maanantaina oli kaikenlaisia tällaisia tilanteita ja mielestäni minua ohjattiin vähän sinne sun tänne eikä minulle nyt jäänyt mieleen mitään "oikeaa" tapaa hoitaa näitä tilanteita missä asiakkaita on useita ja heitä tulee koko ajan lisää.

Tiistai sen sijaan meni nappiin. Kuulimme edellisenä päivänä, että olisi saksalaisia tulossa syömään. Kanssatarjoilijani olivat sitä mieltä etteivät he halua heitä alueelleen, koska eivät osaa englantia. Ilmoitin, että minä voin heitä palvella koska osaan ja niin teinkin ja se oli mukavaa. Heidän seurassaan oli toki suomea puhuvia kouluttajia, mutta tottakai palvelin kaikkia englanniksi jotta ulkomaalaiset vieraatkin ymmärtäisivät eivätkä tuntisi itseään ulkopuolisiksi. Ainoastaan kun toinen kouluttajista tuli muita myöhemmin, niin kipaisin häneltä kysymässä suomeksi että ottaako jälkiruokaa, mutta muuten puhuin koko pöydälle englantia.
Muidenkin pöytien tarjoilu meni nappiin. Alueellani söi myös eräs vanhempi pariskunta, joka oli maanantaina joutunut pettymään. He olivat tulleet kalaa syömään, mutta tulivat sen verran myöhään että se oli kerennyt loppua. Siispä tällä kertaa he tulivat aika nopeasti avaamisen jälkeen ja saivat kala-annoksensa :)
Alueellani söi myös eräs yksin tullut nainen, joka kaipasi ripeää palvelua koska hänen ruokkiksensa oli lyhyt. Ok, mutta toki olemme opetusravintola eli väkisinkin saattaa kestää. Mutta onnekseni myös tämän henkilön palveleminen meni kuin oppikirjassa konsanaan. Hän tilasi, söi salaattipöydästä, pyysin keittiöltä alkuruoan heti kun alkoi lautanen olemaan tyhjä, vein sen juuri kreivin aikaan, vahdin taas lautasen tyhjentymistä ja pyysin pääruoan ja vein. "Nyt oli kyllä kymmenen pisteen suoritus!" sanoi hän kun pääruokalautasen tyhjennyttyä pyyhälsin paikalle kortinlukijan kanssa. Hän myös tiedusteli, että olemmeko kolmannen vuoden opiskelijoita. Kerroin että olemme aloittaneet tammikuussa, johon hän tokaisi että "no hyvin olette oppineet!" :)

Keskiviikkona olin leipuri. Tein lounaalle sämpyläruutuja ja tuli muuten vimpan päälle! Täytyy kotonakin tehdä piakkoin. Jotenkin liian harvoin tulee leipää leivottua kotona, don't know why. Pullaa ja muuta makeaa kyllä senkin edestä. Minulle ei sitten annetukaan muuta hommaa kuin nuo lounaan leivät, joten yleismies Jantusena autoin alkukeiton tekijää aluksi ja sitten puuhailin vähän tiskissä ja niiden lisäksi suoritin "hävikin torjuntaa"(ihan itse nimesin) tekemällä kuivahtaneista roskiin menossa olevista leivistä lämpöisiä voikkareita (tomaattisosetta, mausteita, meetvurstia, juustoraastetta, aurajuustomurua) sekä pienen määrän krutonkeja. Krutonkeja en ollut aiemmin tehnyt, mutta nähnyt kyllä kesätyöpaikassani niiden tekoa, joten lähdin suoriltaan kokeilemaan. Vaaleasta rieskaleivästä oli hankala kyllä leikata hyviä kuutioita, mutta tulipa testattua.

Torstaina meillä oli itseopiskelupäivä jonka käynnistin 1,5 tunnin lenkillä ja päivällä hyppäsin bussiin ja lähdin kohti koulua. Minut ja S valittiin mukaan sellaiseen työtiimiin, jonka aihe on top secret. No ei, mutta on vaikea selittää mitä teemme. Meidän lisäksemme porukkaan kuuluu kouluttajia, opettajia, koulutuspäällikkö, nuorisopuolen opiskelijoita sekä työelämän edustajia :) Tykättiin hirveästi kun päästiin mukaan tuollaiseen!

Siellä saa herkkujakin ;)