Keittiötä ja kahvitusta

Nyt on heitetty supervaihde silmään ja alettu tekemään annosruokia koulun opetusravintolassa. Jännitin sitä ensin, sillä huomasin että olen heti maanantaina kokkina avokeittiössä. Mutta mitä vielä, sehän on siisteintä ikinä! Onneksi sitä pääsee kohta työssäoppimaankin. Jos saisin valita niin olisin koulussa koko ajan siellä :D En siksi että pakoilisin muita hommia, vaan siksi että se on ihan mahtia!

Meillä oli tiistaina keittiössä hyörimässä vasta alottaneita nuoria kokkiopiskelijoita samaan aikaan ja he (kaksi poikaa) tekivät toscapiirakkaa, mokkapaloja sekä sämpylöitä. Olivat enemmän ja vähemmän avun ja neuvojen tarpeessa, joten otin sen asian hoitaakseni ja neuvoin heitä. Keskiviikkona tein muikkujen kaveriksi muussin, hoidin tiskiä lounaan loppupuolelta päivän loppuun ja sen lounaan ajan olin apukokkina avokeittiössä.

Torstaina eli tänään olimme Bisnespaljussa kahden hengen voimin hoitamassa kahvitusta S:n kanssa. Vapaaehtoisia kysyttiin ja olimme ainoat halukkaat hommaan. Bisnespalju oli sellainen yritysten verkostoitumistapahtuma. Tuli siinä sitten kerran tai kaksikin kierrettyä molemmat kerrokset ja katsottua mitä tahoja on edustettuna. Kaikenlaista tavaraakin tarttui mukaan. Yhden uuden asiankin opin! Että on olemassa yrityskummit, joilta voi saada apua ja tukea oman yrityksensä kanssa jos tarvitsee.

Ensin laitoimme kahvit sinne missä pöydät olivat, mutta viime hetkellä ne vaihtoivatkin paikkaa pois naulakoiden vierestä tuohon keskeiselle paikalle mistä uudet messuilijat sekä näytteilleasettajat ne helposti huomasivat.

Ja kuten sanoin, kerkesimme parikin kertaa pyörähtää katsomassa itsekin mitä kaikkea sieltä löytyikään..

Nyt kun tunteja isossa keittiössä on takana jo useita, niin olen tajunnut erään asian. En tiedä pätikö sama muilla, mutta minä kyllä vähän jänskäsin sitä kokkailua tuollaisessa isossa keittiössä. Jotenkin kuvittelin sen olevan jotain sellaista mitä en osaa, joka on opeteltava ja joka vaatii paljon. Mutta nyt tosiaan siellä useita useita tunteja viettäneenä niin toki onhan siinä asioita joita täytyy osata, mutta loppujen lopuksihan se on hyvänen aika ihan samaa kokkaamista kuin kotonakin. Määrät vain ovat isompia eivätkä edes aina ole sitäkään, riippuen toki missä keittiössä on ja mille määrälle kokataan. Kesällä töissä ollessanikin katselin silmä kovana kateellisena kollegojani miten helposti he valmistivat lounasruokaa tosta noin vaan ja mietin vain että pääsisipä koulussakin jo opiskelemaan tuota että se sujuisi itseltäkin noin. No eihän siinä ole mitään ihmeellistä, noin yleisesti. Uunin käyttö lähes kaikessa kypsennyksessä tietysti on ollut uusi opeteltava juttu mutta sekin on selvää kauraa nykyään.

Itse taisin sortua enemmänkin siihen, että ajattelin asioista liian monimutkaisesti aluksi ja itselleni tuttuun tyyliin myös pelkäsin epäonnistumista. Siksi kyllä edelleenkin keittiössä varmistelen kouluttajalta välillä asioita, jotten mokaa vaikka toisaalta myös luotan kykyihini. Hehhe, onpas yksinkertaista.