Toiset on kesälomalla, toiset kesätöissä

Kyllä muuten työ maistuu hyvältä! Ja heinäkuu pyörähti käyntiin uusilla kuvioilla, kun yhtenä päivänä pääsin (vapaaehtoisesti itse ilmoittautuen) siistijän kaveriksi siivoilemaan ja järjestelemään majoitus- ym tiloja joita nuorisokeskuksen asiakkaat käyttävät. Minähän olen vajaan vuoden verran tehnyt siivoustyötä ajalla ennen lapsia, joten mitään uutta hommassa ei itsessään ollut ja oli ihan mahtia päästä verestämään niitäkin "taitoja"! Siivoaminen on kivaa.

Heinäkuun toiset uudet kuviot ovat ne, että löydyn useampana päivänä viikossa nyt makasiinikahvilan tiskin takaa!

Teen vuoroja kyllä edelleen keittiölläkin, mutta enemmän olen nyt kahvilalla. Ihan älyttömän kivaa vaihtelua! Kylläpä ihan vahingossa löysin itselleni melkoisen täydellisen työssäoppimispaikan silloin lopputalvesta/alkukeväästä, ei voi muuta sanoa.

Kahvilan yläkerrassa on tällä hetkellä Sonja Lehdon taidenäyttely ja itse kävin ne eilen katsomassa pikapikaa lävitse kun ei asiakkaita juuri sillä hetkellä ollut, ja kylläpä ne on kivoja! Ihanan värikkäitä. Näitä voi ostaa itselleen näyttelyn päätyttyä. Tai siis taulu(t) on mahdollista varata vaikka heti kun olet käynyt näyttelyn katsomassa, mutta lunastamaan ja kotiin viemään pystyt sen/ne vasta näyttelyn päätyttyä.

Ylemmässä kuvassa näkyvistä teoksista yksi on koko näyttelyn suosikkini, mutta en kerro sitä ettei kukaan mene ja osta sitä nenäni edestä ;) Tosin luulen että se jää minultakin lunastamatta, sillä onhan 380 e kuitenkin aika paljon rahaa vaikka taulu tosi tosi hieno onkin.

Eilen siis itseasiassa oli vasta ensimmäinen päiväni kahvilalla ja kyllähän minä heti heittäydyin hommaan sisään. Käytin kassaa (joka toimii samaan tyyliin kuin keittiöllä, mutta siinä on vähemmän nappeja! :D), annostelin kahvia, keitin kahvia, kävin kaatelemassa santsikuppia, tein jätskiannoksia, täytin, käynnistin ja tyhjensin tiskikonetta ja mitä kaikkea kahvilassa nyt tehdäänkään. Tänään minun pitäisi yksin laittaa pulju kiinni, saa nähdä muistanko kaiken. No enköhän. Tuo kahvilassa oleminen ja sen kiinni laittaminen on vähän kuin olisi keittiössä iltavuorossa ja tekisi siellä kaikki iltahommat ja kiinnilaittamiset, mutta vähän suppeammassa mittakaavassa. Ja toisaalta tehdään ihan samat jutut. Että luulen suoriutuvani siitä hyvin. No huomennahan sen sitten kuulee kun on joku asia unohtunut....

Vaihtelua keittiöhommaan on siinäkin, että asiakaskunta on aika erilaista. Siinä missä lounaalla kävi aina nuorisokeskuksessa majoittuvien lisäksi lähinnä yksinäisiä eläkeläisiä tai eläkeläispariskuntia tai työmiehiä, kahvilalla käy poliiseja (!!), ambulanssityyppejä, turisteja ja lapsiperheitä, näin parina esimerkkinä vaan.

Ja jos joku nyt ihmettelee miksi kirjoittelen kesätyöstäni tänne, niin suoritanpa tuossa joutessani yhden näytön työn lomassa, joten siksi pukkaa raporttia koko kesän ajan tänne.

Kohta pitääkin rientää työmaalle. Menen vähän etukäteen että kerkeän joltain toimiston heebolta pyytää itselleni fleecetakin kahvilalle, sillä tuollainen vanha kivinen viljamakasiini on melko viileä näin kylmänä kesäpäivänä vaikka siellä lämmitin onkin.