Kahden tonnin kahvi

Kuten otsikosta voi päätellä, ei ensimmäinen iltani yksin kahvilalla mennyt ihan putkeen. Kassakone temppuilee välillä, joten löin sinne mm. 2000 euron kahvi- ja jätskiostokset. Kaikki tosin onneksi on korjattavissa, joten sen tein ja illan päätteeksi kassa täsmäsi täysin. Tähän sellainen peukkuhymiö. Tuo ensimmäinen yksinäinen ilta oli sitä myös asiakkaiden puolesta. Hirvittävän hiljaista oli! Yhden pariskunnan kanssa juttelin hetken jos toisenkin esimerkiksi Tom of Finlandista ja Touko Laaksosesta ja miten epäreilua hänenlaistensa elämä silloin aikanaan oli. Pariskunnan nainen oli Lappeenrannasta ja mies täältä meiltä päin, joten hän tiesikin jo paikkoja entuudestaan. Viimeisen 45 minuutin aikana sitten paukkasikin kymmenisen ihmistä ja juuri siihen aikaanhan löin niitä huteja kassaan ja sitten minusta tuntui että kaikki tuijotti ja vihaisena odotti jajajaja. Mutta sain suman purettua ja hoidettua kaikki kahvilan sulkemiseen liittyvät jututkin aivan aikataulussa. Tosin viimeiset asiakkaat päättivät lähteä vasta paria minuuttia ennen sulkemisaikaa, joten suurin osa sulkemisajan jälkeisestä ajasta meni tiskien pesuun.
 
Seuraavana päivänä minulla oli samanmoinen sulkemisvuoro. Se meni aivan nappiin! Kassa ei temppuillut, asiakkaita kävi tasaiseen tahtiin (toki olisi voinut enemmänkin käydä) ja kassa täsmäsi päivän päätteeksi. Jätskipallojen pyörittelykin alkaa jo sujua! Eri teelajien annostelutkin alkaa jäämään mieleen. Meillä siis on neljää eri teelaatua jotka annostellaan itse, esim hibiscus-kukkateetä annostellaan kolme kukkaa, vihreää teetä kaaaauhean iso kukkurallinen jne. Myös veden lämpötilatkin ovat erilaiset eri teelajeissa.

Sitä seuraavana päivänä meillä yöpyikin aaveharrastaja -historioitsija mikälie Mauri Karvonen. Ilmeisesti Anjalan kartanolla sekä Wreden hautausmaalla aika ajoin näyttäytyvä Harmaa Rouva oli hänet meidän tykö tuonut. Tämä rouvahan kuuleman mukaan milloin katselee kartanon ikkunasta, milloin kävelee rappusia, milloin lukee kirjaa, milloin istuu hautausmaan penkillä, milloin on tukka kiinni, milloin auki.. ihan kivoja juttuja joo, mutta meikäläinen ei usko pätkäänkään mihinkään aaveisiin joten en tätäkään rouvaa ole koskaan esimerkiksi kartanon ikkunassa nähnyt vaikka kuinka olen yrittänyt tiirailla.

Eilen ja tänään olin vaihteluksi taas keittiössä. Tänään tein sen mitä olin suunnitellut jo tovin, nimittäin leipasin kahvilaan mansikkabritan! Tein sen suoraan gluteenittomana (sekä tietysti laktoosittomana) vaikka virallisestihan meidän gluteenittomat tuotteemme eivät täysin sitä ole, sillä ne leivotaan samassa tilassa ei-gluteenittomien kanssa. Ja se lukee kyllä kaikkien nähtävillä kahvilassa!

Eipä mennyt kuin pari tuntia kahvilan avaamisesta kun tuli puhelu keittiölle että saiskos jotain makeaa lisää kun britaa on enää kaksi palaa jäljellä ja vadelmakakustakin hävisi puolet tosta noin vaan.

Vadelmakakku oli siis tällainen hyydykekakku, jonka minä vain koristelin:

Ja tämä koristelu on kakun leipojan toivoma. Hän siis itse tuli tänään myöhemmin töihin ettei kerennyt sitä koristella ennen kuin se kahvilaan noudettiin.


Kun saimme puhelun että tarvitsisi lisää makeaa myyntiin, oltiin tämän vadelmakakun leipojan kanssa kaksistaan keittiössä ja kuin ennustajina olimme molemmat oma-alotteisesti leiponeet. L oli leiponut kristallipullia (mmmm!) ja minä suklaa-vaniljapaloja, jotka eivät kyllä valitettavasti onnistuneet lainkaan haluamallani tavalla. Vaniljakreemi jonka piilotin kuorrutteen alle, alkoi käyttäytyä huonosti lämpimässä. Noh ne noudettiin kuitenkin kahvilaan ja sormet ristissä vain toivoimme että asiakkaat söivät ne nopeasti ennen kuin kreemi alkoi kurkata sieltä kuorrutteen alta.

Loppukevennykseksi kuva miltä tiskinurkkaus näytti, kun kukaan ei kerennyt tiskejä ruoanlaiton (tai leipomisen) lomassa käydä tiskaamassa:

Mutta meikäläinen tuli ja pelasti tilanteen heti kun sai kakut ja muut maailmalle! Tuollaisia tilanteita minulle tosin tulee harvoin eteen, koska tykkään vähän väliä käydä pesemässä jotain ettei kerkeä tuollaista tukosta syntymään, mutta välillä on niitä tilanteita ettei kukaan vaan ehdi. Ja sitten kun ehtii, siinä on toviksi puuhaa. Mutta minua se ei haittaa, päinvastoin! Minusta on kivaa lähteä purkamaan tuollaista solmua. Siinä näkee työnsä jäljen aika äkkiä ja se palkitsee. Koko homman kruunaa se kun pääset pesemään ja huuhtelemaan tuon koko paikan kun olet ensin sen tiskannut tyhjäksi kaikesta. Niin ja entistä miellyttävämpää lopputuloksen näkemisestä tekee se, että olet itse hoitanut sen puhtaankin pään. Siinä voi aina homman päätteeksi taputtaa itseään olalle!