Viime viikon kirjottelut jäi kaikenlaisista henkilökohtaisista syistä. Mutta riittääkö että kirjoitan että tein lähes kaikkea? :D Eikai.
Olen hoitanut aamupala-, lounas- sekä välipalalinjastoja tarjoilun ajan useasti ja täyttänyt ja tyhjentänyt ennen ja jälkeen ruokia, juomia sekä tykötarpeita, ollut astiahuollossa molemmissa päissä, näpytellyt kassaa sormet sauhuten, pyyhkinyt pöytiä, viipaloinut, lohkonut, leikannut, sekoittanut, jakanut tarjoiluastioihin, tullut aamulla ensimmäisenä (en yksin kuitenkaan) ja keittänyt puurot ja kypsentänyt kananmunat, paistanut sämpylät, huolehtinut kahvin ja teen riittävyydestä ja keittänyt lisää tarvittaessa, täyttänyt limsakaappia, järjestellyt myytäviä karkkituotteita ja tarkistanut päivämääriä, ottanut ruokanäytteitä, mitannut ruokien lämpötiloja ja merkinnyt ylös, toiminut viestinviejänä, joutunut yhden vanhemman herrasmiehen liian intensiivisen katsekontaktin kohteeksi (:D), kuullut että minua tarkkailtu salaa ja olen ollut edukseni, toiminut kyynärsauvojen kanssa kävelleen pojan tarjottimen kantajana ja jälkiruoan hakijana, kasannut tiskikoneen aamulla, täyttänyt ulkona kokkaamiseen tarvittavia tarvikkeita ja ruoka-aineita koriin...
Kuvia napsin töissä varsin kehnosti, sillä minulla ei (tietenkään) ole puhelinta essun taskussa keittiössä. Ainoastaan tauoille käyn hakemassa puhelimen mukaan, joten kuvatkin napsin yleensä silloin. Tässä pari kuvaa, yksi aamupalalta ja muut lounaalta:
Edelleenkään eivät siis ole nämä ruoat minun tekemiäni, paitsi ensimmäisessä kuvassa oleva puuro on minun keittämäni, munat minun kypsentämäni (eli laitoin uuniin ja otin pois) ja samaten sämpylät laitoin uuniin ja otin pois sekä halkaisin mutta taikinaa en ole itse tehnyt enkä sämpylöitä pyöritellyt.
Viime lauantaina olin myös töissä ja tein vihreän salaatin lounaalle, mutta kuten sanoin, en pidä puhelinta keittiössä mukana enkä sitten muistanut lounaalla ollessakaan napata kuvaa valmiista tuotoksesta. Siinä oli jäävuorisalaattia, jääsalaattia, kurkkua, herneitä ja rucolaa. Samaan syssyyn viipaloin keltaista ja punaista paprikaa eri pakkiin tarjolle myös ja valuttelin fetajuustot.
Eräs työntekijä tilasi keittiöltä voileipäkakun sekä täytekakun oman heppaporukkansa kahvitteluun. Hän minullekin esitteli viikolla kakkukuvaa jonka hän oli täytekakkuun tilannut, mutta se ei sitten koskaan kerennyt saapua ajoissa ja kakku jäi ilman kakkukuvaa. Hän kävi kysymässä että voisiko kakkuun kirjoittaa heidän tiimin nimensä joillakin pitkillä karkeilla tai sulalla suklaalla tms mutta kanssani töissä ollut henkilö ei uskaltanut lähteä lupaamaan kun ei omasta mielestään ole niin taitava että pystyisi sulalla suklaalla kirjoittelemaan. Minua jäi asia mietityttämään ja kysäisin että saisinko yrittää räpeltää jotain leivinpaperille ja lupa heltyi. Aikani kirjoittelin ja taiteilin niitä näitä ja loppujen lopuksi valitsin omasta mielestäni parhaimmat ja ehdotin että jospa nämä laittaisimme kakun päälle:
Hevosella olisi saanut olla vähän isompi korva kyllä, mutta kuulemani mukaan asiakas oli tyytyväinen. Lopullisessa tuotoksessa tuossa pursotuksien päällä oli sellaista ohutta suklaalevystä vuoltua "tikkua", mutta en siitäkään sitten tajunnut enää kuvaa ottaa. Ollapa kotonakin kylmiöt joissa on hyvä kirjoitella sulalla suklaalla ja koristella kakkua ilman että tarvitsee pelätä minkään sulamista!
Vielä tämä kuva löytyi puhelimesta:
Yhtenä päivänä oli jälkiruokana aivan älyttömän kuohkeaa puolukkavisparia! Koristeluna oli mansikkakastiketta sekä noita sydänkoristeita ja minusta se oli huippuhauska idea vähän naamioida ruokaa että lapsien oli helpompi lähestyä sitä. Äkkiseltään minäkin ensin katsoin että se on jotain mansikkavaahtoa. Tätäkään minä en siis tehnyt vaikka nyt kuvan siitä laitoin.
TYÖSSÄOPPIMISPÄIVITYS PÄÄTTYY.
Ritvan ravintelissa on tottakai puuhailtu yhtä lailla vaikka ensin päivä puuhaillaan huolehtien ulkopuolisten ruokinnasta.
Ylemmässä kuvassa on makkaravuokaa jossa on vuorotellen makkara- ja tomaattiviipaleita. Viipaleiden alla on peruna-sipulisekoitus jonka nesteenä toimii maito johon on viskattu koskenlaskijaa. Alemmassa kuvassa on teryaki-lohta, joka härregyd olikin vastoin odotuksia toisen lapsiasiakkaan herkkua!
Äitienpäivänä minut lahjottiin ensin tottakai varsin hellyyttävillä päiväkodissa askarrelluilla lahjoilla ja sen jälkeen mies osoitti että on joskus jopa kuunnellutkin minua kun oli käynyt salaa minun lempparivaateputiikissa hakemassa pari juttua joista olen jo tovin haaveillut.
Perinteinen äitienpäiväbrunssikin meillä taas oli ja Ritvan ravinteli laittoi pöydän koreaksi tällä kertaa näin:
Eikä äitienpäivä olisi mitään ilman leipomuksia! Ehkä jonain kauniina päivänä minun ei enää tarvitse itse leipoa itselleni...
Sydämen muotoiset korvapuustit olivat aika hauskoja kokeilla! Miinuksena kylläkin se, että vain murto-osa näytti uunista ulos tullessaankin sydämiltä. Suurin osa nimittäin näytti mulkosilmäisiltä sammakoilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti