Toinen viikko opiskelua on nyt taputeltu.
Viikko oli lyhyt, sillä kaksi päivää siitä oli itsenäistä opiskelua. Eli kipeiden lasten hoitoa. Eipä kauheasti yllättänyt, että kun lapset viiden vuoden kotona olon jälkeen menevät päiväkotiin, nappaavat ne sieltä mukaansa kaikki pöpöt mitä on tarjolla. Tosin oikeasti kipeä on ollut vain nuorempi valuen tavaraa molemmista päistä pienellä lämmöllä höystettynä ja vanhemmalla on vuotanut vain nenä, sekin niukasti onneksi.
Torstaina meillä oli työturvallisuus- ja alkusammutuskoulutus. Työturvallisuusasiat olivat tavallaan tuttua, mutta tavallaan uutta. Alkusammutusasioita on varmaan käyty läpi yhdessä sun toisessa paikassa sillä niissä ei oikeasti uutta tietoa tullut, mutta toki kertaus oli vain hyvä juttu. Vähän meinasi kyllä meikäläistä vakavaksi vetää ne puheet ja esimerkit savun hengittämisen vaarallisuudesta ja yleisestikin tulesta isäntänä. Ikinä en halua olla siinä tilanteessa että herään yöllä palovaroittimen ääneen, ellei se sitten huuda vaan patterin loppumista.
Heti maanantaina muuten opettaja laittoi meidät tekemään parityönä esitelmiä, hurraa! Olen rakastanut tehdä ja esittää esitelmiä jo vuodesta 1996. Not.
Meidän ryhmä sai aiheekseen kasvikset ja voi pojat kuulkaa olikin aika laaja aihe se. Opettaja sanoi, että sellainen 20 minuuttia olisi sopiva maksimipituus esitykselle. Ok.
Perjantaina kun esitelmät esitettiin, meidän oma kesti yli tunnin. Hups. Mutta oli kuulemma hyvä!
Torstain ja perjantain ajan lasten isä oli lasten kanssa kotona ja sanoi tuossa aiemmin, että ei ymmärrä miten olen jaksanut viisi vuotta olla kotona lasten kanssa aamusta iltaan, hänelle kun tuo kaksikin päivää tuntui liialta, varsinkin kun oli pikku lisämauste nimeltä ripuli antamassa vähän jännitystä hommaan. Hoho. Ei kaikista siihen olekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti