Ekan jakson viimeinen viikko :O

Keittiöhommia on taas painettu. Meikäläisen käsialaa olivat tällä viikolla wieninleikkeet, remouladekastike, savulohipiiraat ja munkit. Näin äkkiseltään.

Nyt kun sitä keittiötä on sahattu edestakas miljoona kertaa ja tehty niitä samoja (siivous)hommia päivästä toiseen, niin täytyy sanoa että kaikki on ihan hiton jees! Astiahuolto on tosi jees! Perjantaina siivottiin keittiö vähän perusteellisemmin, muuten siis oli aikalailla perus puuhaa keittiössä. Alkuruokaa, pääruokia ja jälkkäriä.

Ensi viikolla meillä on tutustumispäivä luokan kanssa kahteen kohteeseen ja sen jälkeen alkaakin työssäoppiminen!

Tällä viikolla Ritvan ravintelissa ollut keittoviikko, sillä täällä on tarjottu kolmea eri keittoa; kasvissosekeittoa, purjo-perunasosekeittoa sekä mifu-currykeittoa. Kaikki muuten kasvisruokia, hoho!

Kasvissosekeitosta ei ole kuvaa, mutta samalta se näytti kuten aina. Siinä oli perunaa, porkkanaa, palsternakkaa, lanttua ja kukkakaalia. Sipulin maku tuli maustetusta ruokakermasta.

Eikö meillä ole muka muuta ruokaa syöty... Hmm. Taisi muuten olla sellainen perinteinen kana-ananaskastike ja riisikin! Ehkä. Joo ja heti alkuviikosta oli vielä niitä viime viikon sunnuntaina tehtyjä hamppareita! Kyllä, näin oli. Ei ole perhe ollut nälässä.

Ensi viikon listalla on ainakin moussakaa ja Buffan vappubrunssi ;)

Pääsiäisen jälkein viikko

Eipä alkanut meillä pääsiäisen jälkeinen viikko huonosti, sillä heti tiistaina meillä oli tyhy-päivä! Eli vähän hyvinvointia heti viikon alkuun. Suunnattiin keskustaan sushibaariin kuuntelemaan ja katselemaan sekä vähän maistelemaankin. Itsellänihän nousivat hikikarpalot heti otsalle jo ennen paikalle saapumista...

Ja niinhän siinä sitten kävi että kanssasyöjieni lukuisista tsemppauksista huolimatta en saanut maistettua kuin tuota pientä jossa ei ole kalaa ollenkaan. Se maistui silti kalalta.

Sushin jälkeen olisi ollut mahdollisuus mennä pariksi tunnille salille, mutta meillä ei ollut informaatio kulkenut, niin emme tienneet siitä emmekä siis olleet varustautuneet jumppavaattein. Harmi, koska sali on aina jees ja olisin sinne mielelläni mennyt kun koulu harmikseni haittaa nykyään sitä harrastusta.

Keskiviikkona napsahti suurkeittiön nakki taas meikälle, joten vietin sen päivän siellä. Siellä on aina mukavaa! Meidät toki haettiin syömään muiden luokkalaisten valmistamia keitoksia ja kyllähän sitä taas kelpasi. Oli mm. lasagnea, kasviskiusausta ja pannaria hillolla ja kermavaahdolla...

Torstaina meillä oli omavalvontaa ja puhtaanapitoa. Itse tosin en ollut paikalla, sillä minulla oli silloin henkilökohtainen meno jonka olin jo sopinut viime joulukuussa eikä se ollut siirrettävissä.

Perjantaina pukkasi etäpäivää.

Viime tekstissähän jutustelin että muussia pukkaa Ritvan ravintelissa tällä viikolla. Ja niinhän se teki. Kaveriksi sille pötkäytettiin broileripyöryköitä ja paprikatsatsikia:

Joo veitsi on väärään suuntaan!!

Huomasin eräällä taannoisella ruokakauppareissulla, että meidänkin markettiin oli ilmestynyt nyhtökauraa. Silloin sitä en vielä ostanut, mutta päätin perehtyä resepteihin ja ottaa hetimiten kokeiluun kun kerran sitä noinkin lähellä on tarjolla. Seuraavalla kauppareissulla ostinkin sitä. Nudea eli maustamatonta halusin, mutta se oli loppunut niin jouduin tyytymään tomaatti-savupaprika-persilja -versioon. Olin jo päättänyt että makaronilaatikkoa pukkaa joten nyt sitten tuli vähän tomaattinen sellainen. Kyllä sitä söi! Lapsistakin toinen söi, mutta toinen ei koska hän on nykyään The nirso eikä syö mitään.

 

 Kerkesin sen tosin jo peittää juustoraasteella, joten vähän huonosti näkyy. Fusilleja käytin makaroneina.

Sunnuntain päivällinen oli vähän spessu: itsetehtyjä hamppareita! Sämpylät ovat täysjyväisiä (1 dl tavallisia vehnäjauhoja, loput täysjyväisiä) ja pihvit ovat broilerinjauhelihasta tehtyjä. Lisäksi on tuoretta kurkkua, salaattia, ananasta (ei tosin alla olevassa kuvassa), cheddarjuustoa, paprikahilloa ja kurkkumajoneesia. MMMMMMM.

 

Pääsiäistä

Noniin. Keittiössä on taas tullut oltua ja kivasti alkaa tulla rutiini siihen hommaan. Ja kaikki alkaa jäämään mieleen. Olen tehnyt pashaa (en muuten edes oikeasti tiennyt mitä se on, mutta nytpä tiedän ja taidan kotonakin joskus tehdä!), vaniljapikkukeksejä (joiden kanssa meinasi uskoa loppua tyhmän ajatusvirheen takia) sekä kahvikakun myyntiin kahvilaan. Enkö muka ole muuta tehnyt.... hmm. Noh tulen jatkamaan listaa jos muistan.

Kotona se viime viikkoinen kebab oli hieman liian pippurinen, vaikka automaattisesti laitoin vähemmän kuin ohjeessa. Noh seuraavalla kerralla tiedetään että vielä vähemmän on entistä enemmän!

Ritvan ravinteli on jälleen leiponut. Koulussa tehdyn kahvikakun innostamana ajattelin kotonakin kokeilla kuivakakun tekoa, sillä enpä ole sellaista aiemmin leiponut. Idea ja tekniikka ovat selviä hommia, mutta en vain ole koskaan ollut kuivakakun ystävä, joten olen kaikki muutkin pitänyt pimennossa siltä (:D). Mutta siis, kahvikakun innoittamana leipaisin mehevän kaakaokakun! Sellaiset ohjeet joissa ei vatkata sähkövatkaimella saavat minulta aina kymmenen pistettä sillä niitä voi hetken mielijohteesta alkaa leipoa päiväuni- tai jopa yöuniaikaan ilman että häiritsee pienien nukkujien unta. Tämän taikina oli juurikin nimenomaan sellainen pelkkä käsin sekoitettava sotku, johon ei muuten tullut kananmunaa.

Minulla onkin tuollainen aika hassun mallinen kuivakakkuvuoka, jonka olen joskus kaaaaauan sitten saanut jostain jonkun tuntemattoman mummelin kuolinpesän tavaroista.

Mitäs muuta. Noniin. Päästiin miehen kanssa eilen (sunnuntaina) käymään ulkona, kun lempibändimme esiintyi lähihuudeilla ja siksipä laitoin aamusella pöydän oikein viimisen päälle koreaksi koska yön yli meillä viipynyt lapsenvahtimme tottakai tuli kanssamme aamupalapöytään. Kuten kaikki meillä yöpyjät, just so you know...

Siellä baarikeikalla oli muuten yksi luokkatoverikin. Iloisesti hänelle huiskutin ja ainakin oletan hänen tunnistaneen minut vaikkei minulla ollut laseja päässä.......... Mutta siihen aamupalaan.

Tämä ei nyt millään suostunut tuota koko pöydästä otettua kuvaa laittamaan vaakatasoon, mutta olkoon. Aika perus meiningeillä mentiin, riisipuuroa ja keitettyjä munia. Marjakiisselistä halusin nyt poiketa ja pyöräytin omena-kanelikiisselin! Tuli muuten jättebra ja vielä ihan ilman ohjetta. Omenoita en tarkoituksella keittänyt ensin, vaan halusin että niissä on suutuntumaa syödessä. En oikein välitä löysäksi keitetyistä asioista. Kuten vaikka porkkanasta. Nimim. Keittojen-syönti-on-aina-vähän-vaikeaa-89

Ritvan ravintelin nuorimmilta asiakkailta on jo tovin verran kuulunut toivetta tortilloista ja ravintelin johto päättikin, että nyt juuri maanantaina on oikein oiva päivä niille! Kiva tuo huulirasva tuossa pöydällä muuten.

Itse täytin tortillani paprikahillolla (sillä mitä saa ABC:lla), kanalla, juustoraasteella (tarjolla oli emmental sekä cheddar), salaatilla, kurkulla ja ananaksella. Lasten tortillakupit taasen olivat aika luovia, mutta silti hyvin heidän makuaan kuvaavia. Nuorempi kun aina kohteliaasti kieltäytyy kanasta, hänen tortillakupistaan löytyi tänään majoneesia, ketsuppia, kurkkua, tomaattia ja ananasta. Vanhempikin normaalista poiketen kieltäytyi tänään kanasta (joka muuten ei ole pöydällä kuvassa, vaan pannulla hellalla) mutta sen sijaan huoli tortillakuppiinsa porkkanaraastetta, juustoraastetta ja raejuustoa. Söipä yhden kuoren ilman mitään täytettäkin :D

Siinäpä kaikki mainittava. Tällä viikolla listan mukaan näyttää Ritvan ravinteli tarjoavan ainakin perunamuusia, mikä onkin hyvä koska se on pienten asiakkaiden suosikkiruoka. Ja sen kanssa voi tarjota aivan mitä vaan ja se kelpaa. Mutta vielä nähtäväksi jää mitä siihen kylkeen tarjoillaankaan...

If you can't stand the heat get out of the kitchen

Tällä viikolla opiskelimme maanantaina koko päivän hätäensiapua ja koko loppuviikon painoimme hommia keittiössä.

Keittiössä on ahdasta. Ja jatkuva hälinä. Ja siellä tulee tehtyä hupsuja virheitä, nimimerkillä "patonki triplavalkosipulilla" :D Onneksi en ollut ainoa joka ei ihan kympin suoritusta tehnyt tällä viikolla. Nähtiin myös juustokönttistä sipulikeittoa, suolaisia lihapullia ja ylivatkattua kermaakin, muunmuassa. Jatkakaamme opiskelua, siskot ja veljet!

Mutta joo. Jotenkin se uusi ympäristö ja ne monet muut silmäparit saavat ainakin allekirjoittaneen hieman hermostuneeksi, vaikka tehtävä homma olisi sellainen minkä osaa silmät kiinni kotona. Ja kun se täytyy tehdä eri tavalla kuin kotona tekisi. Yhtenä päivänä tosin tein mangohyydykekakun keksipohjalla ja sen ohje oli niin ympäripyöreä, että oletin saavani tehdä sen niin kuin sen osaan. Tietysti joku kuka ei sellaista ole koskaan tehnyt, olisi kysynyt kouluttajalta tarkennusta. Noh, minulle kyseinen liivatteiden kanssa puljaaminen ym sellaiseen kakkuun liittyvä oli harvinaisen tuttua, joten rohkeasti tein kuten kotonakin olisin tehnyt ja kyllä se maistui ja näytti oikein kivalta. Ja kun satuin näkemään sen koulun kahvilan vitriinissä myynnissä seuraavana päivänä, siitä oli enää kaksi palaa jäljellä. Ja eräs rouvashenkilö kehui sitä todella hyvännäköiseksi ;) Ja osti sitä!

Perjantaina olinkin sitten koko päivän koulun ruokalan keittiössä ja vitsit se on kivaa hommaa! Sain tehdä kanakastiketta ja olo oli kuulkaas kuin meriä seilaavalla seilorilla kun airon kokoisella lastalla kastiketta pyörittelin ja lähdin melkein virran mukana. Lisäksi ihan omasta tahdostani ajauduin "nurkkaorjaksi" (kuten toinen keittäjistä asian ilmaisi) jossa esipesin ja kaavin melkein puhtaaksi genareita ja muita astioita joita toinen keittäjistä toi salin puolelta sitä mukaa kun tyhjenivät. Pesun ja puhdistuksen jälkeen laitoin genareita ja niiden kansia raepesukoneeseen ja koneen päälle ja otin sieltä pois aina sitä mukaa kun kone oli valmis. Tykkäsin!

Kotona Ritvan ravinteli tarjoili jotain, jonka vasta äskettäin on ottanut vakioannokseksi listalleen. Kyseinen annos on juustotäytteinen broilerimureke ja on kuulkaas ihan älyttömän hyvää. Väliin tulee kiinteää sulatejuustoa (eli aamupalajuustoviipaleita) sekä pinaattia. Kun tein sitä ekaa kertaa, kaupat myivät eioota tuoreen pinaatin kohdalla, joten käytin pakastetta. No hyvää oli ja kehoitettiinkin heti lisäämään sen vakioannokseksi listalle. Ok. Siitä on nyt parisen viikkoa ja tällä viikolla tein sitä uudestaan tuoreella pinaatilla. Tässä tekovaiheesta kuva:

Tehdään siis ensin murekemassa. Nesteenä tässä on creme fraiche. Levitetään murekemassa levyksi voidellulle (!!) leivinpaperille, viskotaan nätisti juustot siihen ja sitten päälle pinaattia oman maun mukaan. Tämän pinaatin olisi voinut freesata (aah mitä ammattisanastoa. Kuullottaa siis) ennen laittoa, mutta enpä tehnyt niin! Sitten massa rullalle ja muutenkin nätiksi ja uuniin. Jos leivinpaperia ei ole voideltu, niin massan onnistunut rullaaminen on kaukainen unelma vain.

AH!

Koska pinaattia jäi melkoiseti yli, lähdin metsästämään jotain uutta reseptiä jossa saisin sen käytettyä. Meillä säännöllisen epäsäännöllisesti syödään pinaattikeittoa sekä -lettuja, joten en halunnut nyt lähteä niihin. Löysin pinaattilasagnen ohjeen ja sen sitten tein. Iso plussa tietenkin siitä että oli kasvisruoka. Siitä nappasin tekovaiheessa kuvan, mutta en valmiina lautasella. Tehtiin kuten perinteinen lasagne yhdellä kastikkeella, mutta joka kerrokseen tuli myös juustoraastetta. Tässä en ole vielä juustoraastetta laittanut:

Kastike koostuu siis tomaattisoseesta (ohjeessa luki tomaattimurska, mutta me emme sitä käytä), juustoruokakermasta, sipulista, pinaatista ja mausteista. Levyt ovat tottakai täysjyvää.

Sipulista tuli mieleen. Kun olen nyt koulussa sekä kotona pilkkonut sen "oikeaoppisesti" että siitä tulee brunoise (tai ainakin melkein) niin enpä ole yhen yhtä kyyneltä vuodattanut eikä muutenkaan ole tuntunut silmissä yhtään miltään. Liekö salaisuus siis tekniikassa, koska veitset ovat olleet vaihtelevan teräviä kuitenkin.

Tänä viikonloppuna oli taas aika herkkuaamupalan, jossa lasten toiveiden mukaan tarjottiin munakokkelia sekä nakkeja. Lisäksi tein uunissa pellillä "rieskaleipää" jääkaapista löytyneestä ylijäämäriisistä. Kuinka helppoa! Samalla ohjeella sen voi tehdä ylijääneestä puurosta, riisistä tai vaikka muusista ja hävikki pienenee mukavasti. Olen yleensä laittanut n. 2-3 dl vehnäjauhoja, n. 2 dl maitoa ja pari ruokalusikallista öljyä sekä suolaa. Koko hoito levitetään uunipellille leivinpaperin päälle n. sentin paksuiseksi kerrokseksi ja pinnalle vielä laitetaan sinne tänne pieniä voinokareita jos tahtoo.

Meinaako Ritvan ravinteli ottaa listalleen myös pikaruokaa, hmm! Juuri äsken nimittäin otettiin uunista ulos siellä neljä tuntia sadassa asteessa köllötellyt tiukassa foliopaketissa oleva möllykkä, josta sen jäähdyttyä veistellään vähän kebabia! Palaamme asiaan.

Oh take me back

Viikko taas taputeltu.

Koulussa heittäydyimme tällä viikolla alkoholijuomiin. Opiskelimme ensin vähän teoriaa jonka jälkeen menimme baariluokkaan (I know, how cool is that!) ja tutustuimme erilaisiin laseihin ja opettelimme avaamaan viinipullon. Tai siis minä opettelin ja muut näyttivät miten taitavasti sen jo osaavat, sillä taisin olla ainut joka ei ole koskaan viinipulloa avannut. No eipä ole ollut tarvetta. Sitten kokeilimme osaammeko kaataa silmämääräisesti 4 cl viiniä lasiin. Itsehän kaadoin just eikä melkein!

Seuraavaksi tiskiin pamahti erilaisia kaljoja ja pidimme pienet maistajaiset. Samalla mietimme mitä lajia mikäkin on; vaaleaa lageria, tummaa lageria, vahvaa lageria, alea, vehnäolutta jne.

Lähtökohtaisesti kaljahan on minun mielestäni pahaa. Hajusta sekä mausta tulee flashbackeja paikalliseen baariin jossa nuorempana ravasin ja jossa juurikin kaljalta haisevat vanhemmat mieshenkilöt tekivät isoine mahoineen tuttavuutta. Ainoa jota noista maistelluista kaljoista voisin nähdä itseni juomassa, oli se viimeinen jota maistoimme. Kirsikan makuinen erikoistolut, Lindemans Kriek! (ei kuvassa) Kaveri vieressäni sen sijaan irvisteli kuin olisi yskänlääkettä ottanut ja teilasi sen kamalaksi. No kyllä sen muutenkin huomasi että taitaa minun makuni hieman olla erilainen, sillä seuraavaksi siedettävin oli Nikolain alkoholiton tumma lager, jonka sitten koko muu porukka teilasi ihan hirveänä vaikka minusta se maistui melkein simalta.

Mutta se koulusta. Kotona taasen Ritvan ravinteli on jälleen jatkanut tylsällä ruokalinjalla (spagetti ja (broileri)jauhelihakastike, nuudelit ja kana-ananaskastike, muusi ja nakkikastike.. jne) mutta on sitten taas leiponut enemmän!

Tiistaina koulusta tullessa kuin salama kirkkaalta taivaalta minulle iski tunne että on tehtävä mokkapalaa hetimiten kun kotiin pääsen. Jostain syystä ajatus vaihtui kesken kaiken kinderpiirakaksi mutta hyvä niin, sillä siitä on varmaan vuosi kun olen sitä viimeksi tehnyt. Kinderiähän siihen ei oikeasti tule, vaan se on vähän niinkuin mokkapalat, mutta päälle tulevan sulan suklaan alle tehdään vaniljan makuinen voikreemi joka sitten yhdessä suklaan kanssa maistuu vähän niinkuin kinderiltä.

Aiemmin olen tehnyt kokonaisen pellillisen tätä, mutta nyt halusin tehdä pienemmän. Pienemmän siksikin, että tuo on oikeasti aika makeaa (tosin jääkaapissa oleilu taittaa makeutta aika hyvin ja seuraavana päivänä sitä voi syödä jo vähän enemmänkin kerralla :D) niin sitä ei paljoa pysty syömään kun jo tulee stoppi. Koristelu on varsin villi, tiedän. Jos haluaisi, pintaan voisi tehdä marmorikuvioinnin hammastikkua apuna käyttäen. En halunnut.

Kun olin ostelemassa puuttuvia tarvikkeita yllä mainittuun leipomukseen, silmiini sattui Dr. Oetkerin muffinsitäyte. HÄRREGYD miksei ole kukaan aiemmin kertonut minulle sellaisen olemassaolosta! Yhtään miettimättä nappasin salty caramel -makuisen purtilon mukaani, sillä minulla on melkoinen tarina tässä takana!

No en jaksa koko tarinaa kertoa, mutta aikalailla tasan vuosi sitten olimme mieheni ja kaveripariskunnan kanssa Ruotsissa pienellä reissulla. Pysähdyimme Jönköpingin maakuntaan kuuluvassa Grännassa katselemassa hienoja Brahehus -linnan raunioita...

 .. Mutta kun olimme lähdössä pois, auto teki pienen tempun. Jätimme miehet tuumailemaan sitä ja suuntasimme huoltoasemalle joka melkein linnan kyljessä sijaitsi. Toverini oli ottamassa munkkia, mutta kun avasin kinuskimuffinsien kuvun, hän vaihtoi salamana muffinsiin. Niin huumaava tuoksu sieltä tulvahti. Vähän kahvia (hänelle) ja maitoa (minulle) kylkeen ja istuskelemaan ikkunan viereen. Ai hyvänen aika miten hyvä se muffinsi oli! Taivaallinen! Ja sisällä oli löysää toffeetamitälie. AAAAH.

Joten siis tässä kohtaa huomaatte miksi ostin sen täytteen. Halusin tehdä kotona noita taivaallisia muffinsseja, tai ainakin jotain sen tyylisiä. Tein muffinssitaikinan ja heittelin sinne sekaan pieniä Omar-kuutioita. Pastoin uunissa ja vielä lämpimänä täytin ne. Ulkonäössä näyttävät kaikkea muuta kuin niiltä ruotsalaisilta esikuviltaan, mutta maku oli kyllä oikein hyvä! Ja onneksi vain yksi minun lisäkseni tietää miltä ne ruotsalaiset versiot näyttivät ;)

Aika nuukaillen laitoin tuota täytettä, mutta parempi oikeastaan noin. Jos olisin laittanut niin paljon että se olisi valunut lautaselle poikkileikkauksen jälkeen, niin joo, olisi kivalta näyttänyt kyllä kuvassa mutta todellisuudessa olisivat varmaan olleet liian makeita. Nytkin on sillä ja sillä rajoilla vaikka tuo sisus on vain kostea tuosta täytteestä.


Koska viikonloppuaamut ovat nykyään ainoita hetkiä jolloin koko porukka on samaan aikaan pöydän ääressä, tykkää Ritva panostaa ravintelissaan aamiastarjoiluun silloin. Lapset kutsuvat näitä aamupaloja "herkkuaamupaloiksi" kun kaikki herkku (eli syötävät asiat) on laitettu pöytään tarjolle samaan aikaan.

Lauantaiaamun spesiaalina Ritva tarjoili riisipuuroa ja mummin mustikoista tehtyä kiisseliä!

Yleensä tykkään tehdä jonkun puuron ja sille kiisselin pakkasesta löytyvistä marjoista. Välillä teen hirveän satsin munakokkelia, keitän nakkeja ja voi olla jopa lihapulliakin. Kerran oli aamiaispiirakkaa jossa oli voi- tai lehtitaikinan (en muista enää!) päällä rikottuja munia, kinkkukuutioita ja paprikaa uunissa paistettuna. Voi olla paistettuja munia. Erään kerran tein omenavispipuuroa ja se oli kyllä varsin herkkua!

Onpas hirvittävän huonolaatuinen kuva, älkää vaan klikatko isommaksi! Mutta tuossa on sitä omenavisparia puolukoilla koristeltuna.

Tuota mustikkakiisseliä jäi nyt sen verran yli (koska ilmeisesti jotkut tahtoivat päästä joulutunnelmaan näin huhtikuussa syöden riisipuuronsa sokerilla ja kanelilla) että taidan tehdä vaniljakiisseliä ja tehdä ylläriksi kerroskiisseliannokset vaikka päivällisen jälkkäriksi niistä.

Tsau!